Onko kukaan käyttänyt synnytyksessä

Onko kukaan käyttänyt synnytyksessä jotain muuta lääketieteellistä kivunlievitystä kuin ilokaasua tai epiduraalia?

Onko muita todellisia vaihtoehtoja?

suosittelen

Mitä kokemuksia siitä on?

mutta ei ehtinyt vaikuttaa. Ekassa sain aquarakkuloita ja kätilö antoi jotain hierontaa. Eka synnytys oli yhtä kaaosta, mutta kyllä niitä vaihtoehtoja toki on ja kannattaa kokeilla kaikkea, mitä tarjotaan.

Molemmilla kerroilla vauva syntyi alle 10min. kuluttua sen laittamisesta,ei vissiin ehtinyt vaikuttaa,en ainakaan mitään vaikutusta huomannut.

teitä jotka ette halua normaaleja lääkityksia synnytyksessä?? tai väkipakoin haluaa synnyttää ilman mitään ja sitten kauhistellaan jälkeenpäin. Sen takia ne on siellä tarjolla että homma sujuis ja menis ok. Ottakaa ja nauttikaa! muualla ette sitä esim Ilokaasua saa.. en ymmärrä tuollaista itsensä kidutusta!



huvittaa perfektionisti äidit jotka pelkää näitä lääkkeitä kun pelottaa että jos vaikka sanoo tai tekee jotain normaalista poikkeavaa kun on hassu olo.Hei se koko tilanne ON normaalista poikkeava ja ne kätilöt on nähny ja kuullu kaiken, eikä niitä se kiinnosta mitä sä sanot vaan miten vauva voi. - ja sitten seuraava sisään. Ja seuraava.

miksi pitäisi ottaa lääkkeitä, jos niitä ei tarvitse? Pitäisikö syödä pari buranaa päivässä kun kaikki muutkin niin tekevät?

Jokaisessa synnytyksessä olen saanut ilokaasua, epiduraalin ja petidiiniä ennen sitä epiduraalia. Kaikista näistä huolimatta olen ollut ihan sairaan kipeä ja minulla kivut ovat nimenomaan ponnistusvaiheessa - avautumisvaiheessa ei ole ollut ongelmia, ne kivut ovat ihan piece of cake. Ponnistusvaihe on sen sijaan kestänyt aina ikuisuuksia (kolmosella yli 3 tuntia, kakkosella 2,5 ja ekalla vajaan tunnin) ja sattunut sairaasti. Joka ipana on lopulta vedetty imukupilla sen jälkeen kun on ensin meinattu kiikuttaa hätäsektioon ja minä olen siinä vaiheessa ollut kipushokissa puolitajuttomana...



Kakkosen kanssa olin niin kipeä (obturatorius-hermo pinteessä - paljastui syyksi myöhemmin, seurauksena kahden kuukauden osittainen halvaus jalassa) että sain vielä parakervikaalipuudutuksenkin vaikkei se tietysti hermokipuun auttanut sekään. Itse asiassa kolmannessa minulla ne kaikkein pahimmat kivut oli ja nyt en uskalla harkitakaan neljättä.

teitä jotka ette halua normaaleja lääkityksia synnytyksessä?? tai väkipakoin haluaa synnyttää ilman mitään ja sitten kauhistellaan jälkeenpäin. Sen takia ne on siellä tarjolla että homma sujuis ja menis ok. Ottakaa ja nauttikaa! muualla ette sitä esim Ilokaasua saa.. en ymmärrä tuollaista itsensä kidutusta!

huvittaa perfektionisti äidit jotka pelkää näitä lääkkeitä kun pelottaa että jos vaikka sanoo tai tekee jotain normaalista poikkeavaa kun on hassu olo.Hei se koko tilanne ON normaalista poikkeava ja ne kätilöt on nähny ja kuullu kaiken, eikä niitä se kiinnosta mitä sä sanot vaan miten vauva voi. - ja sitten seuraava sisään. Ja seuraava.

Ja kaikki eivät todellakaan tarvitse mitään puuduttavia. Toki synnytys on kivulias, mutta kuuluu ollakin. Toki jokainen synnytys on erilainen eikä kenenkään tarvitse kärsiä sietämätöntä kipua. Pointtina se, että lääkkeitä käyttäkööt ne, jotka tarvitsevat.

Syy siihen, että kätilöt suosittelevat ns. luomusynnytystä on se, että ne jotka haluavat synnyttää ilman kivunlievitystä suhtautuvat yleensä koko tapahtumaan rennommin = synnytyskin on helpompi.

t. kaksi kertaa luomusynnyttäjä

että jos sen neljännen kuitenkin uskaltaisin hankkia niin jättäisin ainakin epiduraalit ottamatta niin kauan kuin suinkin ilman pärjään. Epäilen nimittäin että ainakin kolmosen kanssa syynä ponnistusvaiheen pitkittymiseen oli nimenomaan epiduraali jota kätilö pisti lisää juuri ennen kuin totesi että kohdunsuu on täysin auki - ja minä en tuntenut mitään. Siihen saakka ei ollut kipuja juurikaan, mutta ponnistusvaihe oli yhtä helvettiä ja kesti ikuisuuden (siis yli 3 tuntia ja kyseessä oli sentään kolmas alatiesynnytykseni).



Mutta oikeasti en siis uskalla synnyttää enää ollenkaan kun en ole esimerkiksi saanut mitään selvitystä siihen että miksi kaikki ponnistusvaiheeni ovat kestäneet niin kauan ja miksi joka ipana on tarvinnut vetää ulos imukupilla. Raskaudesta toiseen on vain toitotettu että "eihän sinulla nyt enää voi niin huonoa tuuria olla" ja "kyllä se varmaan tällä kertaa menee paremmin". Sektioon ei siis suostuta koska lääkärit ovat aina sitä mieltä että kyllä se tällä kertaa... Vaikka siis jokaisen kanssa on meinattu lähteä häteäsektioon ja lopulta ovat tulleet imukupilla.



11

Jos saisin nyt tehdä toisin kuin ekassa synnytyksessä, ottaisin jotain kivunlievitystä ponnistusvaiheeseen. Epiduraali, jonka sain liian myöhään, vaan sitoi sänkyyn ja vei ponnistustarpeen.



En lainkaan vastusta kivunlievitystä, mutta yritän pohtia, mitä teksiin nyt toisin kuin ekassa synnytyksessä.



ap

rv 38

Silkkaa kaaosta, oli ihan kamala kokemus. Tokassa päädyin ottamaan jonkun ihmeen para...jutun, sekä ilokaasun. Siitä tuli täyisn pöhnä olo ja koko synnytys meni sivusuun. Kolmannessa synnytyksessä päädyin kokeilemaan ainoastaan luonnonmukaista lievitystä, eli lämpökääreitä ja ammetta. Samoin tein sitten neljännessä, koska näin oli mielestäni kaikkein mukavin synnytskokemus ilman sähläystä ja ylitsepääsemätöntä kipua.

Aqua-rakkulat joskus avautumisen alkuvaiheessa auttoi selkäkipuun vähän, mutta ei tullut sitten otettua niitä uudelleen (niiden vaikutus ei kestä kovin kauan). Ilokaasu oli ainut joka auttoi ja jonka avulla selvisin ponnistusvaiheeseen asti.



Raivostuttaa vain, että meidän sairaalassa on nykyään kielletty ilokaasun käyttö synnytyksissä, ja olen taas raskaana. Ei huvita ottaa epiduraalia tai paracervikaalia, kun niistä on lähinnä negatiiviset kokemukset. Lämpötyynyt ei paljon viimekskään lohduttaneet... Tiiä sitten miten menee tää synnytys, tai pitääkö tässä vielä muuttaa muuhun sairaanhoitopiiriin. :)

Omat synnytykseni olivat mahtavia ja voimaannuttavia kokemuksia. Kaikki eteni täysin luonnollisesti, eli synnytyksiin ei puututtu millään tavalla, ainoastaan sydänääniä kuunneltiin, lääkäriä en nähnyt kertaakaan.



Siis hyvin kaukana oltiin kauhukokemuksista. Toki teki kipeää, mutta niin sanovat kaikki lääkkeisiin turvautuneetkin, että jossain vaiheessa kipua oli. Itse kestin kivun ihan hyvin, sitä lievitettiin kylvyllä, suihkulla, hieronnalla ja vyöhyketerapialla. Muistin myös liikkua koko avautumisvaiheen ajan, mikä nopeutti synnytystä. Myös huutaminen ja hyräileminen helpottivat kovasti. Ihania kokemuksia.



Jokainen tietysti tekee valintansa itse. Mutta aika tietämätön ajatus, että luomusynnytys olisi silkkaa kidutusta.

2 lasta, en synnyttäs ikuna luomuna. Enkä kyllä aio muutenkaan enää siihen hupiin ryhtyä, huhuh. Paketti kasassa.



Tsemiä teille!

kumpikaan ei minulla auttanut. Tokassa sain epiduraalin 25min ennen ponnistuksen aloittamista joka kesti ehkä 3min joten se auttoi lähinnä niihin pariin tikkiin jotka tuli repeymiin. Kolmannessa pyysin ja sain spinaalipuudutuksen joka oli mulle tosi hyvä. Kipua oli edelleen mutta siitä selvisi hengittelemällä. Ponnistusvaiheessa sain pudendaalin joka auttoi myös hyvin itse ponnistuskipuun.



Ekassa ja tokassa synnytyksessä kipu oli viimeisen tunnin pari niin kovaa että en muista oikein mitään. Ponnistus oli piece of cake siihen kipuun verrattuna. Mutta mitään kammoa ei kyllä jäänyt. Kolmas synnytys on jäänyt paremmin mieleen kun pystyin tosi hyvin rentoutumaan supistusten välissä ja jopa keskustelemaan :) Neljättä haaveilen ja varmaankin sen spinaalin taas ottaisin jos saisin.

neljännellä kerralla ehdin saada muutaman henkäyksen ilokaasua. Viidennellä kerralla sain spinaalin, joka toimi loistavasti! Synnytys päättyi lopulta sektioon, mutta se johtui aivan muista syistä, ei puudutuksesta. Jos vielä joskus synnyttäisin, niin toivoisin spinaalia, ehdottomasti.

Mutta meidän lapsiluku on nyt täynnä, joten tyydyn vain suosittelemaan spinaalia muille. =)

Kahdessa edellisessä olen saanut paracervikaalipuudutuksen?!? josta ei kummallakaan kerralla ollut mitään apuja ja muita ei enään keretty antamaan. Tämä viimeisin synnytys oli kamala vauvan koon takia ja nyt kolmatta odottaessa olen käynyt pelkopolilla ja siellä lääkäri kehui tuota spinaalia. Nyt tässä vaan panikoin jo sitä, että mitä jos en sitä kerkeä saamaankaan, mulla synnytykset ollut melko nopeita. Ja lähinnä ponnistusvaiheeseen sen avun tarvin ja siihen liittyy mun synnytyspelkonikin. Eli spinaalista kokemuksia, kiitos!

ja lopuksi spinaalin, joka vei kyllä kivut täydellisesti mutta vei myös muunkin "fiiliksen" ja vaikeutti ponnistusvaihetta (ei tuntumaa siihen, ei kropan automaattista toimintaa). Ilokaasua kokeilin mutta ei tehonnut.



Toisen synnytyksessä lilluin ammeessa viime metreille saakka (suosittelen ehdottomasti!), tultuani ammeesta kömmin pöydälle ja ehkä n. 10 minuutin päästä lapsi syntyi - luomusti siis. Ponnistusvaihe oli upean ihanan mahtava kokemus, kun olin aktiivisesti siinä mukana ja tunsin kaiken! Repesinkin melko pahasti mutta en tuntenut siinä kohti kuin kirvelyä, muuten ponnistaminen ei ollut kivuliasta. Uskomatonta oli kyllä se tunne, kun kroppa tekee työn automaattisesti.



Ensimmäisen synnytyksen jälkeen olin pöhnäinen, turtunut ja väsynyt. Toisen eli tämän luomusynnytyksen jälkeen olin "euforinen", virkeä ja iloinen. Ehdottomasti yritän synnyttää mahdolliset seuraavatkin lapset luomuna, ammeen turvin. Oli se niiiiin hieno kokemus!

huvittaa perfektionisti äidit jotka pelkää näitä lääkkeitä kun pelottaa että jos vaikka sanoo tai tekee jotain normaalista poikkeavaa kun on hassu olo.

Tähän on pakko takertua, kun tiedätkö, joku voi ihan todella PELÄTÄ.

Itse olen kovin piikkikammoinen; samaten pelkään otteen kadottamista itsestäni.

Eikä ole kovin kiva pelätä tällaisia asioita!