Kun huonoja päiviä on enemmän kuin hyviä...

Meillä ei vain ota millään onnistuakseen nuo kotitöiden jakamiset. Mies ei ymmärrä kaupassa käynnistä mitään. Se ei vaan tajua, paljonko meille pitää ostaa ruokaa. Käy meillä mies joskus kaupassa ja tuo tullessaan leivän ja maidon. Heh. Molemmilla lapsilla on myös erikoisruokavaliot, jotka minä huolehdin täysin.



Siivoaminen on mieheni mielestä yhtä kuin imurointi. Lelut ja muut roina vaan imurilla syrjään ja se on siinä. :( Minusta lähinnä taas ne kamat ympäriinsä on isompi ongelma kuin imurointi.



Esikoisen vauva-aikana hain apua neuvolasta. Vauva-aika oli rankka, lapsi itki ja valvoi, kun ei voinut allergioiltaan nukkua. Pitkän ajan jälkeen pääsin perheterapeutille, jossa jouduin käymään yhdessä lapsen kanssa, joten ei siitä mitään tullut. Meidän tilannetta ei yhtään auttanut mun mielestä se, että kävin puhumassa asioistamme. Pääongelma kun oli se, että lapsen kanssa oli rankkaa. Syyt valvomisiin selvisivät vasta piiiitkän ajan jälkeen. Seksielämästämme kyllä oltiin kiinnostuneita, niin neuvolassa kuin terapiassakin.



Mies on myös ihan hirveän arka lähtemään molempien lasten kanssa jonnekin. Kun lapset ovat isän kanssa, leikkivät he aina sisällä. Rohkaissut olen monestikin, mies vain jotenkin pelkää jos tulee kitinää tai kränää.



Plääh. Ehkä pitää vaan yrittää jaksaa. Mitenhän nämä yhtälöt sitten ratkaissaan kun palaan töihin?



ap

Siihen ylös kaikki tykötarpeet ja tarvittaessa myös kappalemäärät ja pakkausten koot.

Näistä tekemisistä joita olet suunnittelut ja järjestänyt; aikuisen kannattaa varautua/asennoitua siihen, että lapsi kiukuttelee on hankala vaikka jotain kivaa tehtäisiin, lisäksi olen itse käyttänyt kiukutteluun seuraavaa keinoa, kun ei toimita sääntöjen ja hyvien käytöstapojen mukaan ensimmäisen varoituksen jälkeen kiva loppuu, ts. silloin lähdetään kylmästi kotiin kiukuttelemaan. Ja kenelle lapset uskaltaa ja voi kiukutella kuin omalle vanhemmalleen. Osa siitä lapsen kiukusta voikin olla kohdennettu juuri sitä poissaolevaa kohtaan; se takia sanotaan että se olisi kivempi jne, vaikka lasta tosiasiassa kiukuttaa se miksei isä tms. ole hänen kanssaan vaan aina vain sama "tyhmä äiti" :) usko pois vika ei ole sinussa eikä sinun järjestämässä ohjelmassa!



Älä syyllistä itseäsi, anna hermojesi mennä välillä lapsillekin tekee hyvää nähdä ettei se äitikään kaikkea jaksa eikä siedä. Suuttuessa ei tietenkään saa satuttaa ketään, mutta voihan suuttumustaan muutenkin ilmaista, itse esim. huudan ja kovaa!



Kotityöt ovat siitä hassuja, että ne eivät oikeastaan koskaan lopu. Laittamalla asiat tärkeysjärjestykseen voit kuitenkin helpottaa välillä omaakin taakkaasi. Muista myös nauttia ja leikkiä lastesi kanssa, he ovat pieniä kuitenkin niin lyhyen aikaa. Anna lapsenkin osallistua kodin töihin omien taitojensa mukaan, osoita että hänen panoksensa on tärkeä. Anna rätti käteen jolla voi pyyhkiä ovia, pölyjä tms.



Masennukseen täytyy hakea ja saada apua, älä tyydy ensimmäiseen ei oo vastaukseen, vaan vaadi saada hoitoa ja tukea!



Kun lapset kasvaa, heidän hoitonsa helpottaa....

Meillä isä hoitaa oman osuutensa kaikesta, mutta samaakin on: juuri kohta 4 v on aika mahdoton tapaus.



Mutta se menee ohi! Usko pois. Kunnes tulee taas takaisin. MEillä toinen on kohta 8v ja hänelläkin on taas joku kausi menossa.



Miehelle kauppalappu käteen tai sitten jää lapsien kanssa kotiin, kun sinä menet YKSIN kauppaan. Valinta olkoot hänen.



Minä valitsen sen yksin shoppailun, sillä lapun kirjoittamiseen menee aikaa ja kuitenkin siitä jotain unohtuu.

ku omaa tekstiä ois lukenut...ja kokemuksenäänellä sanottava että mua ei auttanut kun omat harrastukset,miehen pakotus kotitöihin, mummujen ja ystävien käyttö hoito apuna, tyttöjen ilta, ja paluu töihin. koita jaksaa!!!

joihin tarttua.



Ensin yleishuomio: kyllä, kuulostaa siltä, että masennus saattaa olla hiipimässä taloon. Mutta veikkaan, että aika paljon siitä voisi olla torjuttavissa paremmalla työnjaolla ja sillä, että et uhrautuisi noin kamalan paljon kaikkien muiden edestä.



Koeta sen vuoksi nyt neuvotella työnjakoa uusiksi miehen kanssa. Jos lastenhoito sujuu mieheltä huonosti eli seurauksena on kaamea kaaos kotiin, yritä saada hänet hoitamaan enemmän muunlaisia velvollisuuksia, vaikkapa ne kaupassakäynnit.



Sitten tuo esikoisen asenne. Hei: toisen vanhemman suosiminen on tuossa iässä täysin tavallista, eikä liity sinuun oikeastaan mitenkään. Ei esikoinen oikeasti sinua inhoa tai välttele! Se poissaolevampi vanhempi (teillä isä) on EKSOOTTINEN hupivanhempi, joka ei vastaa arjesta, kiellä ja komenna samalla lailla kuin sinä, "arkivanhempi". Muista, että sinä olet kuitenkin teistä se, johon esikoinen turvautuu, jos tulee tiukka paikka. Ja tuo suosikkivanhempi saattaa vaihtua koska tahansa.



JOS sinusta tuntuu, että työnjaon muuttaminen ja taakkasi helpottaminen ei vaikuta tunnetilaasi, hae uudelleen apua. Mistä hait sitä ekalla kerralla?