apua en ikinä uskonut, että väsyisin oman lapseni puhumiseen
Aina ajattelin, että kyllä minä sitten jaksan vastata kaikkiin kysymyksiin rauhallisesti, kun lapseni on isompi. Nyt lapseni on 4-vuotias ja kyselytulva on välillä tauotonta tyyliin:"Missä kissat asuu? Montako kissoja on? Mitkä niiden nimet on? Miksi niillä ei kaikilla ole nimiä? Miksi on kissoja? Miksi kissoilla on jalat? Miksi kissoilla on karvoja? Miksi karvat on pehmeitä?..." Tuntuu, etten ehdi yhtään omaa ajatusta ajatella loppuun. Ja jokaiseen vastaukseen - JOKAISEEN - lapsi kysyy "miksi". aaaarghhhh.
Tekisi mieli leikkiä leikkiä nimeltä "ollaanko 5 minuuttia hiljaa, jooko?".
Onko neuvoja, vinkkejä, kohtalotovereita? Tuntuu kurjalta, että väsyn tuohon kyselytulvaan (olen myös kotiäitinä ja lapsi ei ole tarhassa, joten kyselytulvaa riittää monelle tunnille päivässä).
Meillä poika vasta 3 vuotta ja nyt jo iltaisin tärykalvot vuotaa verta.
Välillä oikein veri kiehuu näiden kysymysten keskellä.
Meillä on tosin vauva, joten voimat muutenkin vähän vähemmällä kuin normaalisti.
Minäkään en olisi ikinä uskonut tympääntyväni lapseni puheeseen.
Tsemppiä sinulle! Kai tämä joskus ohi menee.