Jos ei ole kokemuksia, ei pitäisi aukoa edes av:lla...

Mulla oli ap muutama vuosi sitten ihan samoja tuntemuksia. Tilanne oli outo ja vastenmielinen, enkä ehtinyt oikeasti alkaa pitämään lapsesta ennenkuin se sittenkin katosikin kuvasta. Mies vähän myöhemmin... välejä lapseensa mies ei koskaan palauttanut, minä kylläkin.



Meillä oli tosin eri tilanne sikäli, että yhteisten lasten myötä muutuin välinpitämättömämmäksi tuota "vierasta" lasta kohtaan. Samalla isänsä etääntyi hänestä kokonaan.



Minäkin inhosin sitä, että olin kuin vieras omassa kodissani kun lapsi tuli meille. Inhosin niitä viikonloppuja, mutta lopulta inhosin myös itseäni kun tajusin epäkypsän ja naurettavan käytökseni. Mutta kukaan ei auttanut eikä kertonut, miten tilanteesta olisi voinut päästä ulos.



Sinulle ap sanoisin, että liittonne on vaakalaudalla, jos et onnistu kohentamaan tunteitasi lasta kohtaan. Puhu miehellesi asiasta. Koettakaa sopia pelisäännöt, kuinka TEIDÄN kotonanne ollaan. Että kotinne ei ole hotelli eikä isi voi 100 % olla ajasta tämän lapsen kanssa, koska äiti ja yhteinen lapsikin kuuluvat perheeseen. Keksikää yhteistä tekemistä, koeta nähdä lapsi vaikka "kaukaisena pienenä serkkunasi", äläkä miehen ja toisen naisen rakkaudenhedelmänä.



Se on vaikeaa, mutta jos saat suhteen lapseen toimimaan, se on palkitsevaa teille kaikille. Minä koen sen tilanteen nyt ja olen siitä onnellinen!