G: Kuinka usein lankeat aivan tarpeettomiin ostoksiin?
Minä yritän välttää tarpeettoman tavaran keräämistä, mutta aina välillä sitä lankeaa. Viimeeksi lauantaina, kun heikkouksissani ostin jo puolivuotta minua härnänneen laukun. Dakinen urheilukassi, halpa, vain 30 euroa, äärettömän söötti valko-ruskea-vihreä ja paikallinen Prisma oli sitä tosiaan jo puoli vuotta yrittänyt tyrkyttää, mutta olin pysynyt kovana. Nyt oli viimeinen kappale menossa ja ramppasin kolme kertaa sitä ruokaostosten välissä katsomassa ja aina jätin sen sinne, koska minä ihan oikeasti en tarvinnut uutta urheilukassia, vanha on ihan toimintakunnossa. Neljännellä kerralla en sitten enää pystynyt kääntymään pois ilman sitä kassia. Nyt pitäisi sitten enää keksiä, mitä teen vanhalle urheilukassilleni.
Muita?
Kommentit (6)
Mulla ne yleensä liittyy lastenvaatteisiin. Haalareita ym. ulkovaatteita on ihan liikaa ja silti aina saan väkisin kiskoa itseni pois kaupassa niitten luota.
Ja aina kyllä löytyy hyvä (teko)syy ostaa uusi käsilaukku tai mikä vaan muu laukku. Tai kengät.
Shampoot on myös yksi mun heikkous! Siis ei nämä markettikamat vaan kampaamotuotteet. NIitä löytyy joka lähtöön...
Itsekuria tänne kiitos! :-)
Tarkan euron elämää eletään, kun täällä kasvukeskuksessa on pakko ottaa megalaina että saa perheasunnon.
Ostamme siis vain tarpeellista= ruokaa, bensa, vakuutukset, sähkö, vesi, puhelin ja vanhimmalle lapselle vaatteet. Kaksi nuorempaa käyttävät vanhimman lapsen vaatteet, siis ei tietenkään "loppuunpoljetuiksi" asti. Toki ehjät ja siistit vaatteet on lapsilla, mutta ei turhia vaatteita eikä kalliita brändejä.
Itselle ostan vaatteita tosi harvoin, en edes joka vuosi ja silloinkin vain tarpeeseen. Käsilaukkukin on ostettu 10 vuotta sitten, mutta onneksi on ajaton malli =)
Raskaana ollessani yritän lieventää shoppailulla sitä turhautunutta olotilaa kun on koko ajan huono olo eikä saa syödä mitään kivaa, kun joutuu pukeutumaan samoihin telttoihin kuukausikaupalla ja on muutenkin aika pitkä. Siinä mielentilassa ostan jotain täysin ylimääräistä joka viikko. Vaatteita joita en voi mahan takia sovittaa, kaiken maailman keittiövälineitä (haaveillen niistä ruuista joita sitten ei-raskaana saan taas laittaa) jotka eivät mahdu kaappeihin, kynttilöitä joita on jo valmiiksi kotona kymmenen kiloa, jne.
Sitten äitiyslomalla taas käperryn niin kotiympyröihin että ekaan puoleen vuoteen en osta käytännöllisesti katsoen mitään muuta kuin ruokaa.
ainoastaan lasten vaatteisin lankean vähän liian usein, mutta muuten en kyllä paljon shoppaile, vaikka taloudellisesti sitä pystyisinkin tekemään. Voi kun olisi sellainen palvelu, että joku kävisi shoppailemassa mun puolesta ja toisi vaatteet vaan kotiin...
Sain muutama vuosi sitten anti-shoppailuherätyksen. Rupesin miettimään että minkä ihmeen takia mun pitää ostaa esim. uusi pöytäliina, kun entisiäkin on kaapissa monta kymmentä. Varsinkin kauniit kodinsisustustavarat oli mun heikkous, koko ajan piti olla haalimassa jotain.
Tavaran määrä kotona rupesi ahdistamaan. Lopetin sitten vaan shoppailun. Aluksi päätin että olen vaikka viikon ostamatta mitään muuta kuin ruokaa tms. pakollista. Ja sitten taas viikon. Alkuun oli vaikeaa, mutta pikku hiljaa totuin ja nyt oikeastaan inhoan shoppailua.
Elettiin vuosia aika tiukilla, joten nyt kun on varaa, tulee osteltua ehkä liikaa turhuuksia. Ehkä se aikanaan tasottuu...