"Onks pakko?!?" ja muita ärsyttäviä asioita
Saatuani alkuviikosta avauduttua vaatimattomuuden aiheuttamista ärsytysoireista voinen siirtyä seuraavaan näppylöitä tuottavaan aiheeseen. Tai oikeastaan tämä ei aiheuta näppylöitä, vaan äkkinäisesti kohoavaa verenpainetta, mustien pilkkujen näkemistä ja muita huolestuttavampia oireita.
Helpoin tapa saada minut tolaltani on se viattoman nyrpeällä naamalla esitetty "mut onks pakko, jos ei haluu?"-kysymys ja koko siihen liittyvä asenneilmasto. Minä ymmärrän täysin, että 14-vuotiaani on huomannut tuon lauseen tehon ja käyttää sitä aina, kun oikeasti haluaa suututtaa minut tai mieheni. Jotenkin se jopa sopii ja kuuluu teinipojan repertuaariin ja eipä teineiltä oikeastikaan voi vielä odottaa kovin vahvaa ja laajaa syys ja seuraus-suhteiden tuntemusta saati pikkutarkkaa ymmärrystä sosiaalisista normeista. Mutta aikuiset ihmiset?!?
En muista, että ennen aikuiset ihmiset olisivat turvautuneet tähän, mutta nykyisin niin täällä kuin irl:kin törmää rasittavan usein tähän aina ihastuttavaan kommenttiin. Onks mun pakko mennä anopin hautajaisiin, kun se kerran sano, että mun housut saa mun jenkkakahvat näkymään? Onks pakko onnitella miehen serkkua, kun se menee jo toista kertaa naimisiin? Onks mun pakko mennä töihin, kun kotihoidontuki loppuu? Onks pakko viedä lapsi neuvolaan? Onks pakko tehdä tää työ, kun ei nappais? Onks pakko?
Ei, tietenkään ei ole pakko. Aikuisen ihmisen ei ole pakko tehdä oikeastaan mitään, eikä alaikäisenkään sen jälkeen, kun vanhemmat eivät enää jaksa kantaa häntä. Jos on valmis kestämään seuraukset, tässä maailmassa voi aika vapaasti tehdä, mitä huvittaa. Mutta turha on sitten tulla valittamaan niistä seurauksista tai vaatimaan, että muiden pitäisi kuitenkin tehdä velvollisuutensa itseä kohtaan.
Jos haluaa toimia vastoin yhteiskunnallisia tai sosiaalisia normeja, niin siitä vain. Jokainen joutuu joskus sellaisiakin valintoja tekemään. Mutta turha sille on etukäteen ruinata lupaa muilta tai jälkikäteen kerjätä sääliä, kun tällaisista valinnoista yllättäen olikin seurauksia.
Kommentit (10)
Kuka sitten tietää, jos et sinä, onko sinulla nälkä tai tuletko johonkin vai et. Tämäkin muuten kuuluu meidänkin teinimme sanavarastoon ja tietää hyvin, että silläkin saa ärtymystä aikaan. Käytössä, kun haluaa lievempää ärsytystä kuin tuolla "onks pakko?":lla.
Silloin tietää, että pyyntö on mennyt saman tien toisesta korvasta ulos, ja kun myöhemmin ottaa asian puheeksi ei toinen muista kuulleensa mitään.
AAARRGH!
niin mitäänsanomaton, eikö muuta sanottavaa keksi? tekis mieli vastata lapsellisesti kukkuluuruu ;) ärsyttävää!
siihen voi vastata mitä haluaa. Voi kertoa huolistaan tai iloistaan tai jos ei halua kertoa mitään niin voi vastata jotain tyhjänpäiväistä.
En tajua miten jotain voi ärsyttää jos kysytään mitä kuuluu. Mitä haluaisit sen tilalta sinulta kysyttävän?
siihen voi vastata mitä haluaa. Voi kertoa huolistaan tai iloistaan tai jos ei halua kertoa mitään niin voi vastata jotain tyhjänpäiväistä.
En tajua miten jotain voi ärsyttää jos kysytään mitä kuuluu. Mitä haluaisit sen tilalta sinulta kysyttävän?
siihen voi vastata mitä haluaa. Voi kertoa huolistaan tai iloistaan tai jos ei halua kertoa mitään niin voi vastata jotain tyhjänpäiväistä.
En tajua miten jotain voi ärsyttää jos kysytään mitä kuuluu. Mitä haluaisit sen tilalta sinulta kysyttävän?
Sama kuin sanoisi "kaunis päivä tänään" yhtä haljua...onhan tutuilla muitakin puheenaiheita.
Miten voit kuulostaa semmoselta mitä kysytään mummoilta joilla on kaikenlaisia kolotuksia ja sairauksia, tai vaihtoehtoisesti ihmiseltä jolla on jostain syystä erityisen rankka elämänvaihe.
Just tällä viikolla multa kysyttiin miten voin, ja kun sanoin että olen ollut todella pahoinvoiva ja heikossa kunnossa jo monta viikkoa, mutta onneksi mahassa oleva vauva on ilmeisesti terve, sain siihen vastaukseksi että "mukava kuulla että olet voinut hyvin".
Kun kysytään esim ystävältä, että syötkö ruokaa meidän kanssamme? Tai juotko kahvia vai teetä? Tai mitä toivot synttärilahjaksi? Tai tuletko lastenvahdiksi? Esimerkkejä on monia, mutta vastaukseksi saat "emmä tiiä". Ja tähän syyllistyvät myös muut kuin teinit, valitettavasti. Minulle ainakin opetettiin kotona, että vastaaviin kysymyksiin ei tuolla tavalla vastata!