Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä sitä kuuluisaa kateutta...?
22.10.2006 |
Mieheni otti ja lähti vuosia sitten, selittelemättä sen enempää. Jäin yksin mahani kanssa, nykyisin siis pari vuotiaan lapseni kanssa.
Ne ihmiset, jotka eniten surkuttelivat ja säälivät minua, ovat nyt todella välinpitämättömiä, ilkeitä, kun mieheni vihdoin otti yhteyttä ja koittaa sovitella tilannetta...
En tarkoita, että pitäisi hyppiä ja kiljahdella riemusta, mutta jotenkin on outoa... Tämä kuitenkin on sitä, mitä olen toivonut: yhteyttä isän ja lapsen välille.
Kommentit (3)
Sitäkin, varmasti.
En kuitenkaan ole mitenkään pilvien tasolla nyt onnesta soikeena, ajattelen asian päivä kerrallaan. En ole vielä suostunut miehen tapaamiseen edes.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ts. pitäisikö olla iloinen kaverin puolesta ja jättää huomiotta se tosiasia, että mies jätti naisen (jo) kerran. Vai sitten varoitella kaveria ja samalla pilata hänen ilonsa.
että nämä välinpitämättömät ovat niitä, joilla itsella on asiat hyvin; parisuhteet jne.
Olin vissiin se musta lammas joukossa, johon oli aina hyvä verrata, että " sillä nyt ainakin menee huonommin..." . Nytkö se ei olekaan hyvä, että saan vähän edes koottua asioita kasaan, vaikka sitä kovasti " toivottiin" ennen...
AP