Listatkaapa ILTATÄHDEN plussat ja miinukset!

Vaikea tilanne varmaan. Mutta toisaalta, mikään ei ole sen varmempaa kuin muutos. Jatkuva muutos..

Ainakin sivusta katsottuna - meille EI tule iltatähteä!!! On yksinäinen lapsi, vaikka on 3 isoveljeä. Lisäksi äitikin on vanhempi . esim. maailma muuttunut hurjasti 10 vuodessa kun esikoinen oli saman ikäinen..

Mutta toisaalta - hän on oikein ihana ihminen ja lapseni kummi, joten miksi ei..

Toki hän olisi ihan tavallinen lapsi, jolla on hiukan ikäeroa sisariinsa.

Luulenpa vain, että häntä tulisi hiukan hemmoteltua, kun olisi nuorin...



Nämä meidän koululaiset viimeksi tänään asettuivat yhteisrintamaksi vaatien taloon vauvaa =) vaikkeivät tiedäkään minun pienestä vauvakuumeen alusta...



*pohtii,pohtii*

ap

EIkö hän saa olla vain lapsi, jolla on ikäeroa isompiin sisaruksiinsa?

Niin mä olen ajatellut. Että joko vielä sitten vuosien päästä kaksi lasta tai ei yhtään.

miinusta: yhteinen lapsi saattaa sotkea uomat uudestaan (mustasukkaisuutta, sisaruskateutta, kuka saa ja mitä kun on sinun, minun ja meidän lapset),



pidemmälle ajatellessa perintöasiat monimutkaistuu



plussaa ikäerossa on se että isommilla on jo järkeä päässä ja voivat olla avuksi pikkuisen vahtimisessa joskus, miinusta se, että tasaveroisia leikkikumppaneita heistä ei tule ja suhteet voi jäädä etäisiksi, kun murkku ja taapero elää eri maailmoissa



jaksatko aloittaa vauvajutut taas alusta?



ainahan uusi perheenjäsen rikastuttaa

Itse olen veljeäni 14v nuorempi. Pidin omassa perheessäni huolen siitä, että lapset ovat suht samanikäisiä.



Itselläni ei ollut leikkikaveria kotona eikä kaveria koulumatkalle.

Kun veli muutti kotoa, olin ainokainen yli 10v. Vanhemmat piti minua pienenä varmaan vielä kun muutin pois.

Välit veljeeni olvat hyvät, mutta aina tulemme elämään täysin eri vaiheita elämässä.



Toisaalta veljeni oli "kulkuiässäni" hyvä tukikohta. Olin hänen luonaan kaikki viikonloput.

panostaa isojen kanssa jää tekemättä, kun on toinen vanhemmista

on monta vuotta kiinni vauvan/taaperon syömisissä, päiväunissa, potattamisissa, puistoulkoiluissa jne.



Riippuu millaista vapaa-aikaa haluaa perheen kanssa viettää. Jos isot

ikäerot, vaikea tehdä koko porukalla juttuja. Kaikkihan ei semmosta kaipaa eikä tee joka tapauksessa.



Meillä aika paljon tutuissa isojen ikäerojen sisaruksia ja se homma menee niin,

että jompi kumpi vanhemmista lähtee isompien kanssa uimaan, hiihtämään,

teatteriin jne. ja toinen tekee sitten niitä taaperojuttuja. Matkustelusta esim. vaikeampi saada niin paljon irti, jos osa porukasta koululaisia ja yksi vauva/taapero. Mutta jos tykkää rantalomista/huvipuistokäynneistä, niin sitten ei mitään ongelmaa.



Tuo on totta uusperhekuviossa, jonka joku toi esiin. Ns. yhteinen lapsi mutkistaa tunnepuolen kuvioita useimmiten tosi paljon. Varsinkin kun lapset vähän isompia ja taloudellinen eriarvoisuus tulee kuvioihin jne.

Ikäero veljiin 20 vuotta. Olin lellitty, perheen "prinsessa". Minulle sallittiin paljon sellaista mitä veljille ei ja tämä on yleistä iltatähtiperheissä.

kun nykyinen kuopus menee kouluun. Olisi kiva olla ottamassa koululaista vastaan iltapäivällä, ja saisivat isotkin tytöt huomiota -ja toisaalta kun on isommat ikäerot, osaavat isosisarukset helliä vauvaa ihan eri tavalla.

Joista siis jää paitsi vauvan kanssa? Teatterin nyt ymmärrän- mutta eikö vauva/taapero voi kulkea kaikkialla mukana? ei kai hänen kanssaan tarvitse potan vieressä istua kun muu perhe panostaa? Mulla on sellainen kuvitelma, että "iltatähtihän" on paljon helpompikin, kun kerran on isompåia lapsia auttamassa. Koululainen voi hyvin valvoa päiväunia tai kaupassakäynnin ajan, tehdä jopa pienen vaunulenkin vauvan kanssa? Kuvittelen siis että iltatähti on muita lapsia helpompi. Ja kun sisaruksetkin osallistuu niin ei heistä etäisiä tule.



Vai onko aika kullannut munkin muistot enkä enää muista todellisuutta?

Lupa vauvalle on tosin annettu jo, joten siinä mielessä ei enää mietitytä.



Tuosta eriarvoisuudesta vielä sen verran, että meillä on selvät sävelet siinä mielessä, että pyritään tekemään kaikki erityisemmät jutut silloin, kun kaikki lapset on meillä. Olemme myös selittäneet lapsille, että perushankinnat tekee se, jonka luona asutaan. Mieheni ja minä siis hoidamme meidän kanssa asuvien lasten kulut, riippumatta siitä kenen lapsia ovat, jne.



Ainakin toistaiseksi on toiminut näin, eikä isompia keskusteluja asiasta ole tarvinnut käydä.

että koululainen sitten tekee hänen kanssa vaunulenkkejä! Koululaisen pitäisi minusta muutenkin olla melkein täysi-ikäinen, että hänelle voi oikeasti jättää vastuun pikkulapsesta. Kuinka moni esim. kaksitoistavuotias koululainen osaa toimia järkevästi, jos pikkusisarus vetää lattialta löytyneen marmorikuulan henkitorveensa juuri silloin kun vanhempi on kaupassa, tai jos taloo syttyy tuleen, ja pikkusisko tai -veli nukkuu yläkerrassa.



Olin itse paljon vanhempi kuin veljeni ja inhosin sydämeni pohjasta jatkuvaa pienemmän vahtimista. 10-vuotiaalle tytölle oli hirveää kärsimystä istua tekemässä hiekkakakkuja kaksivuotiaan kanssa, kun muut samanikäiset tytöt leikkivät kaverin kanssa barbeilla. Vaikka äiti oli aikuinen, hän ei itsekään jaksanut istua siellä hiekkalaatikolla, ja laittoi minut siksi asialle.



Minusta tuo nuorempien vahtiminen on sellainen kotityö, jonka pitäisi olla vapaaehtoista ja josta pitäisi maksaa erikseen pieni korvaus viikkorahan tai kuukausirahan päälle. Tuohan on sellainen työ, josta vanhemmat joutuisivat muuten maksamaan ulkopuoliselle.



Vauvaa tai kaksivuotiastakaan on aika hankala ottaa mukaan elokuvateatteriin, Keski-Euroopan laskettelumatkalle, autoilulomalle Eurooppaan jne. ihan vain muutamia esimerkkejä mainitakseni. Riippuu tietysti minkälaista elämää haluaa viettää ja kuinka paljon matkustaa, jos viettää kaikki lomat esim. mökillä, niin sittenhän tuolla ei ole väliä. Olen itse juuri pohdiskellut olisiko 5 vuotta edelliseen lapseen liian pitkä ikäero.