Onko onnellisia kotiäitejä?

en takuulla olisi töissä, jos minun olisi taloudellisesti mahdollista olla kotona.

olis niin houkutteleva, mutta kuitenkin päädyin hoitamaan heitä kotona vielä ensi kesään asti. Tuleehan niitä uusia tilaisuuksia. EN ole urasuuntautunut, vaikka minulla on 2 korkeakoulututkintoa.

Mutta tällä hetkellä koen itsesyytöstä ja kurjaa mieltä sillä olen raskauden (rv36) vuoksi aivan rojuna eikä minusta ole mihinkään... :(

kotiäiti. Haluan olla kahden lapseni kanssa kotona vuosia, vaikka olenkin ekonomi ;)

En tietenkään koko ajan hymynaamainen ole, mutta pääsääntöisesti elämää sujuu ja olen onnellinen. Olen kyllä ammattikorkeakoulun käynyt ja hiukan työelämässäkin ollut, mutta kun alkoi vauvahaaveet olla aikaisia, niin tiesin heti alkuun, että kotiäitiys on pitkä. Tiesin, että haluan ainakin 3-4 lasta. Ja nyt olen hiukan alle 30-vuotias.



Nyt kolme ihanaa muksua, kaikki alle 6-vuotiaita. Myös sen verran kotiäitinä ollut ja alkutottumuksen jälkeen rutiinit löytyneet ja elämä ihanaa - ehkä liiankin ihanaa :) Ihan välillä pelottaa, jos tämä kaikki onkin jotain unta!



Vaikka olen kotiäitinä, päätimme tehdä omavaraisesti omakotitalon. Mies kävi töissä ja rakensi pari vuotta taloa ja minä hoidin lapset ja kodin. Kummasti sitä silti jaksoi. Nyt asumme omassa talossa. Puutarha työt ovat lisänä minun työlistassa ja mies naputtelee niitä näitä talon ympräillä. Elämä silti mallillaan.



Me elämme kyllä niin kuin muinaisajassa, mutta silti tämä on ihanaa. Taisivat ennenvanhaa tietää mistä onni tulee. Paitsi meillä tukiverkosta aika mitätön. Hoitoapu esim. 200 km päässä! Tähän hetkiseen elämään ei kyllä yhtään passais se, että mä lähtisin töihin. Herranen aika - aamulla 6 ylös, lapset ylös ja päiväkotiin, isot maksut sinne, sitten kiirreellinen työelämä, sitten lasten haku, siihen päälle kaupassa käynti, muutaman tunnin iltatoimet ja aamulla sama kauheus alusta. Kuka ihminen sitä jaksaa! Varsinkin jos lapset tosi pieniä! Herranen aika! Paras elämän aika kuluis ihan hukkaan!



En yhtään haluais sotkea siis enää työelämää tähän. Tiedän, että se toisi meidän elämään lukuisat riidat. Onneksi mieskin ihmeen tyytyväinen tähän järjestyyn. Ja onneksi mies saa niin hyvää palkkaa, että tämä mahdollista.



Toki tämä nyt on tätä lapsiprojekti aikaa. Kullanarvoista lapsille, minulle ja perheelle yleensäkin. Kohta puolin , varsinkin os lapsi lukumäärä on tässä, niin alkaa minulla urasuunnittelu, mutta en kadu tätä "vähäpätöistä" kotiäidin uravalintaa ollenkaan. Muut saa ajatella mitä haluavat, me tiedämme, että tämä on oikea valinta. Minulle henkilökohtaisesti on ollut elämän parasta aikaa aamupuuroineen, palapeleineen, kävelyretkineen ja lasten kasvamisen ihmetyksineen.



Ihan harmittaa, ettei mies ole voinut olla täyspäiväisesti tässä mukana ja koko ajan, mutta hän on omalla tavallaan osoittanut miten tärkeä tämä kokonaisuus on hänelle - hällä aivan suunnaton pesänrakennus- ja elannonkeruuvietti :) Ei ole valittanut ja tykkää kun kotona kaikki hoituu - puhtaat vaatteet ja lämpimät ruuat ja nisut. Hän tosiaan arvostaa näitä asioita eikä ole viinamäenmiehiä. Nyt kun rakennuskiireet on ohi, on perheellämme aikaa viettää laatuaikaa koko poppoolla.



Eli tosiaan, onnellinen olen. Ihan pelottaa milloin tämä kaatuu. Mun lapsuus oli todella kamala - alkoholisima, mielenterveysongelmia ja narsistisuutta omilla vanhemmilla, yksinäisyyttä ja välinpitämättömyyttä.. Osaan tosiaan arvostaa tätä yksinkertaista elämää. Ihan kuin tämä kotiäitiys on antanut minulle mahdollisuuden kokea onnellisen perhe-elämän kun lapsuus oli niin kurja. Kuusi vuotta siis tässä nauttinut ja olen joka hetkestä onnellinen. Mikään ole ihanampaa kun pieni lapsonen syöksee syliin ja antaa kiinteän halin märän suukon kera :) Tätä se tosi onni on!

Ja hoitaa ihania lapsiani vielä ainakin tämän vuoden loppuun. Eihän nämä kotiäidin päivät AINA niin ihania ole, mutta kyllä plussapuolia on niiiiin paljon enemmän, että ne huonommatkin hetket ja päivät jaksaa. Pääasiassa olen siis hyvin onnellinen, siihen että olen saanut olla jo useamman vuoden kotona.



Liian harvoin tulee muille kerrottua, että meillä on (taas) ollut hyvä päivä, kun taas niistä huonoista hetkistä tulee helposti tilitettyä yhdelle sun toiselle ympärillä olevalle. Oikeastaan tosi tyhmää, etten koskaan ymmärrä kertoa muille niistä hetkistä, jolloin sydän meinaa suorastaan pakahtua siitä onnesta ja ilosta, jota lasteni kanssa oleminen ajoittain saa aikaan<3

huomata että teitä löytyy. Olen itse miettinyt viime aikoina kovasti omaa kotiäitiyttä väliin kyseenalaistanutkin koko jutun. Kotona olen ollut ensimmäisen lapsen syntymästä nyt meillä vilistää kolme kappaletta. Pienin vielä vauva. Mies sanoo että tärkein työ tehdän täällä,näiden pienten kanssa. Aurinkoisia hetkiä kaikille kotiäideille!