Onko huonosti kasvatette lapsi vai normaalia käytöstä 7-vuotiaalta? Siis

Tosin 7 v ei osaa vielä arvioida mitä mikin maksaa.

Tulevaisuuden vinkkinä. Lahja-asioissa pääsee helpoimmalla kun kysyy vanhemmilta vinkkiä mikä juttu on in just nyt. Lahjasi oli myös hinnaltaan turhan arvokas; 5-10 euroa on ihan riittävästi.

tajuta ettei tuollaista sanota.

3-vuotiaalta olisin vielä tuollaisen ymmärtänyt. (3-vuotiastakin tietysti olisin nuhdellut tuosta), mutta 7-vuotiaan pitäisi jo tietää, ettei noin sanota.

mutta mikä se surkea lahja oli?!

ja minä pistäisin likan pyytämään anteeksi sinulta. Tosin tuon ikäiset ovat vielä kyllä sellaisia sana-seppoja että saattaa lipsahtaa yhtä ja toista. Mutta silti. Älä kuitenkaan loukkaannu verisesti, tyttö on kuitenkin lapsi vielä, vaikkei käytös ollutkaan hyväksyttävää. Luulisin, että hänen vanhempansa olisivat tytölle asiasta puhuneet, koska kai heitäkin nolotti.

Tai sitten uhmaiässä, mikä on sekin mahdollista.



Kai hänen vanhempansa tajusivat, että lapsi teki nyt todella pahan mokan? Jos eivät, niin pidäpä pieni puhe heille, kun lapsi ei kuule. Tuollaista käytöstä ei vanhempien kannata hyväksyä, koska lapsi vain kaivaa omaa kuoppaansa, jos sitä jatkaa. Eihän kukaan halua olla noin tökerön ihmisen kanssa.



Erään todella huonotapaisen aikuisen kanssa olen joutunut olemaan ja hänelle olivat kyllä vanhemmat tehneet karhunpalveluksen lellimällä kuopuksensa piloille. Kukaan ei nimittäin jaksanut olla hänen kaverinsa kovin pitkään.

Jokaiselle lapselle täytyy opettaa, että lahjasta on kiitettävä ja iloista naamaa on näytettävä, vaikkei lahjasta niin välittäisikään.

jotain tuollaista. Hän sai itse asiassa 4-vuotislahjaksi kummiltaan kesähousut (mitäpä 4-vuotias poikalapsi vaatteista ymmärtää tai välittää). Lahja ei varmastikaan ollut lapselle erityisesti mieleen, vaikka äiti tykkäsikin kovasti housuista. Mutta lapsi kohteliaasti otti housut paketista ja sanoi kummille "ai kun hienot housut, oikeastaan mahtavat" (olemme nauraneet tälle tosi monta kertaa jälkikäteen). Kun lapsi oli avannut housupaketin, kummi kaivoi vielä toisenkin lahjan; pienen kauko-ohjattavan auton. Housut lensivät kyllä kaaressa lahjapinoon ja silmät alkoivat kiilua, kun lapsi näki auton. Eli siis selvää oli, kumpi lahja oli mieleisempi lapselle. Kohteliaasti lapsi kuitenkin kiitti molemmista ja kehui vielä housuja hienoiksi...Ja tässä siis kyseessä 4-vuotias.



Kiinnostaisi tietää, miten tämän ap:n kuvaileman 7-vuotiaan vanhemmat tilanteessa reagoivat? Entä ap itse?

minulla on 11-vuotias, jollle on kyllä yritetty kasvatuksellisesti selittää, että pitää kiittää kaikista lahjoista eikä saa ääneen haukkua mitään - mutta joka ei silti pysty peittämään pettymystään monessakaan kohdassa.

että onpa huono lahja osta uusi.

Mutta kuten toi 16 tuossa sanoi, ei ole kyse siitä, etteikö saisi pettymystä tuntea jostain lahjoista tai pitää enemmän toisista, ja kyllähän se näkyy lapsesta. Ihan ilmiselvää oli meillekin, ettei poika niistä housuista lahjana niin innostunut, mutta auto oli tosi kova juttu. Kyse onkin siitä, miten lapsi opetetaan KÄYTTÄYTYMÄÄN noissa tilanteissa. Eli kohteliaasti kiitetään niistäkin paketeista, joista ei niin kovin tykkää, eli KUNNIOITETAAN LAHJAN ANTAJAN TUNTEITA. Tätä olen yrittänyt aina lapselle opettaa, ja ilmeisesti hän on sen oppinutkin..."Nämähän on aivan MAHTAVAT housut" hän sanoi kummitädille, jotta tälle tulisi hyvä mieli...



Ihan sama asia kuin vaikkapa ruokapöydässä. Olen aina opettanut, että kaikesta ei tarvitse pitää, mutta ruuan tekijää kohtaan on epäkohteliasta alkaa purnaamaan ruuan mausta. Kaikkea maistetaan, ja jos ei tykätä, sitten voi olla kohteliaasti hiljaa. Ei siis mitään "Hyi!" ja "yök!"-juttuja ruokapöydässä. Eikös tämä päde ihan kaikkeen? Valehdella ei tarvitse tai saakaan, mutta jos ei ole mitään hyvää sanottavaa siitä, mitä joku toinen tarjoaa, ei sitten sanota mitään. Ja kiitetään joka tapauksessa siitä, mitä on tarjottu. Oli kyseessä lahja tai ruoka tai ihan mikä vaan.



Minusta tämä on ihan perustavanlaatuista tapakasvatusta; ei ollut mitenkään tarkoitus alleviivata oman lapsen "erinomaisuutta".



14

Usein 6 - 7 -vuotiailla on joku uhmakausi menossa joten saattoi olla semmoistakin, uhmaamista. Älä nyt kuitenkaan kauheasti loukkaannu ja nolostu, varmaan lapsen vanhemmat oli enemmän häpeissään...

tyttöjen tykkäävän. Tytön äiti torui vaisusti tyylin, noin ei ole tapana sanoa. Itse en sanonut mitään siihen.

yllätettyjä. Jälkeenpäinhän ovat varmaan asiasta puhuneet tiukasti...



Lasten kanssa näitä tilanteita tulee joskus, vaikka olis kuinka hyvin kasvatettu.

harmi etteivät sattuneet kai sitten olemaan sun kummityttösi makuun.

ja veikkaan että kasvatuksessa on jotain pielessä. Toki voi olla niinkin että tytöllä ja äidillä oli riitaa jostain ja teki tahallaan tempun äidilleen ei varsinaisesti sinulle. Toki jos näin oli niin erittäin tyhmää ja lyhytnäköistä.



Meillä ei voisi koskaan käydä noin, jo pienestä alkaen olen kasvattanut siihen että ollaan kiitollisia lahjoista olipa ne mitä hyvänsä sillä lahjan antaja on halunnut muistaa lasta juuri tuolla lahjalla.



Jos lapseni käyttäytyisi kuvaamallasi tavalla hänen olisi pyydettävä anteeksi käytöstään ja itsekin pahoittelisin lapsen käytöstä. Jälkeenpäin olisi keskustelu aiheesta lapsen kanssa kahden kesken.



Jatkossa olisin niukkalahjainen kyseiselle lapselle tai ei lahjoja lainkaan.



Uutta lahjaa ei pidä missään tapauksessa ostaa ja voit kysyä että voitko toimittaa lahjan jollekin muulle tai lapsi voi antaa lahjan edelleen jollekin joka siitä pitää.



Tuollainen käytös ei ole todellakaan normaalia.

tyttöjen tykkäävän. Tytön äiti torui vaisusti tyylin, noin ei ole tapana sanoa. Itse en sanonut mitään siihen.

Pyydän vain karsimaan sanavarastostasi koskaan. Dont´t ever say never, löydät meinaan pian edestäsi...

Meillä ei voisi koskaan käydä noin

kun sinä lähdit pois. Itse ohjeistin 8v poikaa että pitää kiittää ja ei saa sanoa jos hänellä on jo kyseinen lahja. No arvaa vaan muistiko asian. Kun pesäpallomaila ilmestyi pussista niin kuului hämmästynyt ääni "mulla on jo tällainen" Minä sitten nolona toteamaan ettei toinen mitään haittaa. Lapset unohtavat asioita ja samaa ohjetta pitää sanoa monta kertaa.