Pojan tyttökaverista.

Minulla on kaksi lähes aikuista lasta 17v ja 19v. Vanhempi on tyttö ja hänellä on mukava poikaystävä ollut jo pari vuotta. Mielestäni normaali nuori mies, sanoo moi kun tulee meille ja tulee syömään pöytään kun on ruoka-aika, vaikka ei aina ihan minut kulinaariset ruokani maistu, on kuitenkin kohtelias.



Pojalla on noin vuoden ollut on/off tyttöystävä/kaveri/ vain ystävä/ entinen tyttöystävä ja taas alusta. Tyttö ei sano mitään kun tulee meille livahtaa pojan huoneeseen ja kun on ruoka-aika ei tule syömään, koska ei ole nälkä, ei edes aamulla kun on ollut meillä yötä . Ei ole kertaakaan sanonut meille muille kotona oleville mitään.



Onko tuollainen käytös mielestänne normaalia?

Ehkä voisit kysyä asiasta, häneltä itseltään?

Juttele poikasi kanssa. Pitäähän sinun tuntea ihminen joka teillä on yötä ja teille sisälle livahtaa.

Pojalle olen sanonutkin tytön käytöksestä, lähinnä tyyliin ettei tyttö taida olla yhtä reipas kuin isosiskonsa, joka on ollut meillä töissä harjoittelussa. Poika vastaa yleensä kaikkeen, että on lukenut vanhempien lasten olevan älykkäämpiä kuin nuoremmat.

tai normaalia ja normaalia, mutta hyvää käytöstä ei takuulla ole. Kyllä minä istuttaisin tytön ja juttelisin ystävälliseen sävyyn asiasta. Kyse on kuitenkin kai lähes täysi-ikäisestä ihmisestä. Jos hän vierailee tai jopa yöpyy (!) teidän (!) talossanne, voi häneltä kyllä olettaa jonkinlaisia käytöstapoja. Edes alkeellisimpia (=tervehditään, syödään yhdessä/kiitetään tarjouksesta jos ei tee mieli syödä, vaihdetaan edes JOTAIN kuulumisia)

Kuolisin häpeästä jos tietäisin oman 17-vuotiaani käyttäytyvän noin poikaystävänsä luona.

Siis tervehtiä ja muuta vastaava!

hän on vaan niin teini vielä, mutta en kyllä kestäisi katsella kotonani vastaavaa. Onko tyttö teillä useinkin?

Voi jopa kärsiä sosiaalisten tilanteiden pelosta tai muista paniikkihäiriöistä.



Ja turha alkaa verrata kahta siskoa keskenään, sillä sisaruksissa on SUURIA eroja...! On stressaavaa jos toisen pitäisi olla samanlainen kun se toinen, koulussakin joskus OPETTAJA valitti luokkakaverilleni kun tämä ei matematiikkaa tajunnut ja tämän veli oli ollut niiiin hyvä matematiikassa--- Meni yliopistookin sitä aikanaan lukemaan---



Ja tuossa iässä moni tyttö on epävarma itsestään eikä itseluottamusta ole.

menepä itse tervehtimään. Jos ei pojallasi ole sen verran tapoja siunaantunut, että esittelisi tyttöystävänsä... tuskin tyttökään itse uskaltaa tulla esiin!

Minä olen aina ollut ujo ja pelännyt uusia ihmisiä. Olisin teininä varmasti toiminut samoin poikaystäväni luona kyläillessä, ellei poikaystävä olisi esitellyt minua vanhemmilleen. Vielä aikuisenakin pelkään sitä, että minusta ei pidetä, enkä koe esim. miehen sukulaisten tapaamista kovin miellyttävänä asiana (toki tervehdin jne..). Taustalla on vanhempieni perheväkivaltaa, alkoholismia.. olen vielä aikuisenakin varautunut, varovainen ja pelkään uusia ihmisiä.

kuulostaa ujolta tai aralta.



Taitaa pelätä teitä vanhempia ja jos on kotona opetettu että kylässä ei syödä ei varmaan syö.



Entäs ns. kahvikuppineuroosi?

Pojalle olen sanonutkin tytön käytöksestä, lähinnä tyyliin ettei tyttö taida olla yhtä reipas kuin isosiskonsa, joka on ollut meillä töissä harjoittelussa. Poika vastaa yleensä kaikkeen, *että on lukenut vanhempien lasten olevan älykkäämpiä kuin nuoremmat*.

Kuulostaa vähän siltä