Miksi täällä on käsitys

Itselläkin lähipiirissä perheitä, joissa toinen lapsi aivan enkeli ja toinen ihan kamala hunsvotti, vaikka ikäero on pieni ja kasvatusperiaatteet ovat olleet samat.

Kun aina vedotaan, että toinen lapsi on kiltti ja toinen kamala, vaikka ihan samalla tavalla on kavatettu...



Eikö sen jo järki sano, että koska ihmiset ovat erilaisia, myös lapset, niin se mikä toimii yhdellä, ei toimi toisella.



Joilleki tehoaa järkipuhe, toiseen pitää aina ottaa fyysinen kontakti isompanakin jne.

se aina niinkään mene. riippuu myös lapsen luonteesta. tiedän äidin jolla viisi lasta. kolme ensimmäistä on oikeen rauhallisia hyväkäytöksisiä ja tämä äiti oli salaa mielessään ajatellut että kylläpä olenki onnistunut kasvattamaan hyvin nämä lapsukaiset kun ovat oikein ihania ja tottelevat yms. no kaksi viimeistä on sitten oikeita riiviöitä vaikka on samalla tavallla kasvattanut kun kolme aiempaakin.

samat säännöt, samat rajat, vaaditaan samoja asioita. Keinot täytyy tietysti soveltaa lapsikohtaisesti.

Selainen käsitys on yleensä niillä, jotka eivät saa sitä omaa riiviötään kurin mitenkään. Silloin helpottaa, kun ajattelee, että ne muiden hiljaiset ja "kiltit" (inhoan tuota sanaa lasten yhteydessä!) ovat alistettuja ja pelokkaita reppanoita.



Ja tähän per'ään ne litania siitä, että tietenkään KAIKKI vilkkaiden äidit eivät ajattele noin, ON lapsia, jotka ovat vilkkaita sählääjiä, VAIKKA heitä kasvatettaisiin niin fiksusti kuin vain kuvitella voi. ja ON lapsia, jotka ovat hiljaisia siksi, että heidät on peloiteltu ja alistettu sellaisiksi.

on erilaisia kausia ja kasvuvaiheita. Ne kiltit ja hiljaiset taaperot eivät välttämättä ole sitä enää leikki-iässä ja toisaalta haastava vauva- ja taaperoikäinen voi olla mitä parhaiten käyttäytyvä koululainen!



Oma lapseni oli ensimmäiset ikävuotensa ÄÄRIMMÄISEN haastava. Oli vastaanpanemista, ylivilkkautta, ärtyisyyttä, kaikesta kiukuttelua...Ekat vuodet meni siinä, että kaikesta taisteltiin ja piti vain jaksaa johdonmukaisesti ja sinnikkäästi noudattaa kasvatusperiaatteita. Sitten joskus viskari-eskarivuoden tienoilla lapsi alkoi rauhoittua ja oppi suuntaamaan energiansa positiivisemmin. Itse haluan uskoa, että ainakin osittain syynä oli ne tietoiset valinnat, joita jatkuvasti teimme kasvatuksessa (myös ammatti-ihmisten avustuksella) ja ohjasimme lasta tähän suuntaan. Nyt 6-8-vuotiaana lapsi on ollut yleinen ihastelun aihe. Kehuja lapsen iloisesta ja pirteästä, positiivisen energisestä, tottelevaisesta ja auttavaisesta luonteesta sataa niin lähipiiristä kuin opettajilta. Ja ihan varmasti 4 vuotta sitten nämä samat ihmiset olisivat ihmetelleet, että "miksi nuo vanhemmat eivät saa lastaan kuriin"...



Toiset lapset asettuvat nopeammin, toiset testailevat rajojaan vuosikausia. Ja eri ikävaiheet voivat olla erilaisia. Itse nautin nyt tästä harmonisesta vaiheesta; kuka tietää, mitä se teini-ikä taas tuo tullessaan...

jos käyt töissä maksaaksesi asuntolainan, niin automaattisesti sinulla on jättilinna ja kolme autoa, jotka ovat lapsia tärkeämpiä. Itse sain jopa vastauksen, kun kirjoitin, että meillä ei ole rahaa ostaa mitään kalliita haalareita, että ei olisi pitänyt hankkia lapsia, jos ei rakasta heitä.