Lue keskustelun säännöt.
Mä olen tuon aiemman avauksen kolmen keskosen äiti ja voin tunnustaa yhden ikävän asian
02.07.2008 |
joka on täyttä totta.
Kun kuulin odottavani kolmatta poikaa, hetkellisesti petyin, koska olisin halunnut myös tytön ja tiesin tämän olevan viimeinen raskauteni. Musta se oli inhimillistä haluta myös tyttöä. Mutta tottakai poikakin oli tosi tervetullut.
Kun poika syntyi hän oli niin tavattoman rakas. Tietenkin. Kun poika kuoli, ajattelin että nyt minua rangaistaan kun en heti ihastunutkaan ajatuksesta kolmannesta pojasta.
On järjettömän raskasta elää ensinnäkin jo sen tiedon kanssa päivästä toiseen että lapseni on kuollut, mutta sitä tuskaa lisää myös oma typeryyteni, vaikkakin inhimillinen, toivoa tyttöä.
Taivaan Isä otti multa pojan pois kun ei kerran kelvannut... Niinköhän...?
Kommentit (4)
niin pitäisköhän sun hakea ammattiapua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä taivaanisä ajatteli: "ai tyttökin kelpais? No annetaan tämä poika kuitenkin jollekin muslimille esikoiseksi, koska sillä on niin suuri merkitys heille. Saa pieni köyhä kiinalaislapsi todella hyvän kodin."
oikeestihan Jumalan ajatuksia ei voi tietää. Itse ajatteln aina, että koska 12 vuotiaana sanoin koulunpihalla: "voisin mä mennä vaikka pyörätuolissa istuvan miehen kanssa naimisiin" Niin sain siksi liikuntavammaisen lapsen.
Pojan kuoleman jälkeen kyllä sitä hetken aikaa olinkin. Mutta joo, toki mä järjellä tiedän ettei tämä homma siksi näin mennyt mutta kyllä sitä silti mielessään kaikenlaista voi pyörittää herkkinä hetkinään.
ap
Minä odotin perheen kuudetta lasta, kaikki edelliset poikia ja toivoin kovasti tyttöä. Ja muutenkin raskaus oli "yllätys" mietin jopa aborttia. Sitten kun poika syntyi ja hänellä olikin pieni epämuodostuma ja muutakin häikkää, niin ajattelin että näin minua rangaistaan.
Eli vaikka tietää tietenkin järjellä että ei se näin mene, niin tunne on vahvasti erilainen