Kypsänä mieheen...argh...

Mies on kaiken negatiivisuuden perikuva, jos tulee joku pieni vastoinkäyminen kaikki on sitten pielessä ja tuo sen sumeilematta julki ja maalailee kauhukuvia lasten aikana, plus kiroileepiereskeleeröyhtäilee ja kehtaa haukkua maaseudulta kotoisin olevia junteiksi, kun itse on sattunut syntymään pikku kaupungissa. On ylimielinen ja kaikessa paras ja hyvä ja kaikki muut tietysti huonoja ja kaikista ihmisistä jaksaa jauhaa vain negatiivisia asioita, r a s k a s tyyppi. Iloisella päällä on oikeastaan vain humalassa ja kaljaa jaksaakin kiskoa every viikonloppu sekä pe että la. Minä kannan tietysti suurinpiirtein kaiken vastuun lapsista ja olen pitkällä kesälomallakin ja nautin siitä, että saan olla lasten kanssa. Mies JOUTUU lomastaan kaksi viikkoa HOITAMAAN lapsia, kun minä menen töihin. Lasten aikana kiroilee estottomasti myös, haukkuu ja nimittelee ihmisiä jne muuta yhtä hienoa esikuvaa antaa...Lisäksi huutaa ja nalkuttaa lapsille suurinpiirtein kokoajan kuten myös mulle. Sitten myös nyt jo tulee rutinaa, kun olen menossa taas (edellisen kerran olin joskus talvella) tyttöjen kanssa reissuun noin kuukauden päästä...ARGH, itse tuli just kolmen yön Viron reissulta...mutta kun se oli työjuttuja...Kaikkee muutakin on oma äiti on aina oikeassa ja napanuora ei ole katkennut vieläkään ja ikää on jo 40v...Että tämmöstä. Jos ois mahollista taloudellisesti ja käytännössä mitenkään, olisin varmaan lähtenyt tästä lasten kanssa jo ajat sitten. Mutta toi on kyllä niin veemäinen luonteeltaan, että luultavasti istuttaisiin raastuvassa ja pitkään ja tekisi elämän hankalaksi kaikintavoin eli eihän siitä silloinkaan eroon pääse eli ei kai auta kuin kestää...Itepähän olen valinnut...