Lue keskustelun säännöt.
Työssä käyvä äiti kyselee, mistä tietää että lapsi saa tarpeeksi äidin läheisyyttä
23.08.2008 |
työpäivän jälkeen?
Asumme lapsen kanssa kahdestaan, pari kertaa viikossa käyn harrastuksissa jolloin vien lapsen sukulaisten luo tai joku tulee kotiimme hoitamaan. Käymme usein yökylässä mummolassa.
Välillä nousee syyllisyys pintaan, kun en käytä kaikkea vapaa-aikaani lapsen kanssa olemiseen, ja muutenkaan en aina jaksa olla täysillä hänen kanssaan työpäivän jälkeen. Lisäksi lapsi on joka toinen viikonloppu isällään.
Olisi kiva jos joku haluaa jotenkin kommentoida, tai vaikka kertoa omista illoista lapsen kanssa työpäivän jälkeen.
Kommentit (13)
Yhtenä arki-iltana pari tuntia hoidossa ja sinä viikonloppuna kun on luonani pari tuntia la tai su. Ja olemme yleensä molemmat mummolassa yötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Milloin oikeasti olette kotona perheenä kahdenkeskistä rauhallista aikaa nauttien?
ettet ole tarpeeksi lapsesi kanssa, asia voi hyvinkin olla niin. Tarkista vähän toimintatapojasi. Lapsi on kuitenkin säännöllisesti isällään, etkö voisi keskittää harrastuksiasi ja menojasi niihin päiviin. Yksi harrastus viikolla mielestäni riittää.
Lenkkeillä ja liikkua voit lapsenkin kanssa. Kehittele jotakin mukavia menoja ja harrastuksia, mitä voisitte tehdä yhdessä. Niin mielenkiintosi pysyisi paremmin yllä lapsesi kanssa.
No voin kommentoida ihan oman kokemuksen pohjalta, eli vanhempani on eronnu!
En muista koskaan lapsena laskeneeni miten kauan olin äidin kanssa ja miten kauan joku minua hoiti. Minulla oli ihan mukavasti järkätty päivät ja äiti oli läsnä.
Vaikka äiti oli töissä ja illalla baarissa niin joku piti minusta huolen ja äiti tuli luokseni.
Ei lapsi tartte 247 paapomistakaan. Se riittää että on lapsen luona ja tietää miten lapsella menee. Ihan oikeesti se riittää.
Itsellä on kaksi lasta ja kolmatta odotetaan. En ole kotona ollessakaan riepottanu lapsia kaulasta. Enkä tiedä kuka niin tekee? Joten ei sinun tartte siihen alkaa. Normaalia arkea!
Olet hyvä äiti kun olet huolissasi mikä on riittävää, ei semmoseen voi sanoa että ei voi mennä töihin ja illalla jumppaan. Se oikeasti riittää että huomaat lapsesi olevan onnellinen ja hän on kanssasi, ei tartte hyysätä poissaoloa lapselle, siis tarkotan ettei tartte lahjoa tai viihdyttää omasta syyllisyydentunteesta. Lapsi aika nopeesti huomaa että koitat ostaa sille pahastaolosta roinaa. Eikä rakkautta voi ostaa, läsnäolo kun olet vieressä on enempi.
Ole vaan hyvä äiti lapselle, kiinnostunut hänestä. Uskon että se riittää.
Jos on erottu, ap:han saa automaattisesti omaa aikaa isä-viikonloppuina, joten miksei hän voi keskittää niitä harrastuksiaan sinne? Ja olla muuten lapsen kanssa.
Ja tuota mummolassa roikkumista en ymmärrä. Joko ollaan perhe tai ei olla. Ei sitä enää sitten voi palata teiniksi sinne äidin helmoihin lapsen kanssa, kun lapsi on tullut tehtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole itse yh, mutta uskon että sinulla on rankkaa järjestellä elämistä yksin lapsen kanssa. Ihanaa että sinulla on ympärilläsi ihmisiä, jotka auttavat ja tukevat sinua rankassa arjessa!
Et kerro minkä ikäinen lapsesi on, joten on vaikea sanoa mikä on riittävää yhdessäoloaikaa. Kiva, että lapsella on isä, joka huolehtii hänestä joka toinen viikonloppu, että saat itsellesi mahdollisuuden rentoutua ja nauttia myös siitä tärkeästä omasta ajasta.
En osaa niinkään auttaa sinua varsinaisessa ongelmassasi (jos sitä nyt sellaiseksi voi kutsua). Uskon että sinä itse äitinä osaat "lukea lastasi" ja huomaat mikäli lapsi kokee nykyisen yhteisen aikanne liian vähäisenä ja reagoi siihen omalla käyttäytymisellään.
Onko lapsi siis viikonloppuisin ja arki-iltaisin sinun harrastustesi aikaan aina samassa paikassa hoidossa? Onko isällä mahdollisuutta viettää lapsen kanssa aikaa myös arkisin?
Muutenkin terveyteni (sekä henkisen että fyysisen) kannalta haluan harrastaa säännöllistä liikuntaa. Sekin on koettu, että en liikkunut juuri missään kun halusin vain olla lapsen kanssa. Nykyään olen 10 kiloa laihempi ja mieleltäni tasapainoisempi. Mutta oikeassa olet, että voisin ainakin panostaa enemmän niihin iltoihin ja päiviin kun olemme kahdestaan...
6: Siis yhtenä iltana arkena ja yhtenä päivänä viikonloppuna niillä viikoilla kun lapsi on minun luonani viikonlopunkin, yhtenä iltana arkena niillä viikoilla kun on isällään... Vaikeasti selitetty. :) Ja tosiaankin noin kaksi tuntia minulla menee harrastuksessani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on kolmen vuoden. Hoitopaikkoja on kolme, kaksi mummolaa ja kummitäti. Yleensä kuitenkin mummo tulee kotiimme hoitamaan. Joskus, melko harvoin kuitenkin isä hakee arki-iltana lasta luokseen.
Joku ihmetteli miksi käymme äitini luona. Kävimme usein myös ennen eroa lapsen isästä, ja lapsi on todella läheinen mummonsa kanssa. Näitä yöpymiskertoja on harvemmin kuin kerran kuussa. Lisäksi ehkä kerran pari kertaa kuukaudessa käymme illalla kyläilemässä.
Suurin osa illoista on meillä kuitenkin sitä rauhallista arkea.
Nyt kun olen näitä kirjoituksiani lukenut, ei tämä tilanteemme kuulostakaan enää niin pahalta. :)
ap
on muitakin aikuisia kuin sinä.
Jos lapsi on hyväntuulinen, jää mielellään eikä tolkuttomasti itke perääsi, kaikki on kunnossa. Jos hän kotona ollessanne pystyy olemaan susta erossa esim. leikkimässä omassa huoneessa eikä koko aikaa hae huomiota, niin kaikki on kunnossa.
Et kertonut lapsen ikää. Paljon riippuu siitä, miten vanha lapsi on. Mitä pienempi hän on sitä enemmän hän tarvitsee läheisyyttä. Mun 5-vuotiaalle riittää hyvin kun sylitellään pk-päivän jälkeen hetki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä tämä huolehtiminen alkoi siitä kun lapsi jokin aika sitten alkoi itkemään unissaan ja huusi äitiä, eikä tajunnut ollenkaan että olen vieressä rauhoittelemassa. Toivottavasti ikään kuuluvaa...
Lapsi on siis 3-vuotias.
ap
Milloin te olette eronneet? Miten pitkät hoitopäivät hänellä on ja milloin hoito on alkanut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsi on muilla vielä kaksi iltaa viikossa ja vielä viikonloppujakin! 2