Lue keskustelun säännöt.
Onko tuolla jossain joku jonka tiedät sinua kaipaavan?
22.08.2008 |
Minulla ja exällä oli jotain sellaista jo 14 vuotiaana mitä ei koe toiste elämässään.
Olimme myöhemmin vuosia yhdessä ja erosimme ihan ystävinä.
Mutta tiedän että hänkin joskus muistelee sitä aikaa, lämmöllä. Meillä molemmilla on jo omat perheet eikä meille enää mitään suhinaa tule mutta tiedän että olen ollut iso osa hänen elämäänsä. Se lämmittää sydäntä.
Maailmalla on myös eräs mies jolle suon lämpimän ajatuksen, hänen kanssaan seksi oli jotain epätodellisen ihanaa. Sitä tunnetta ei voi kokea vain toinen siinä hetkessä vaan silloin rakasteli sielutkin keskenään.
Kommentit (7)
Nuoruudenrakkaus ja ollaan löydetty toisemme uudelleen pari vuotta sitten. Tiedän että hän minua ajattelee ja hän tietää, että minä ajattelen häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoruudenrakkaus ja ollaan löydetty toisemme uudelleen pari vuotta sitten. Tiedän että hän minua ajattelee ja hän tietää, että minä ajattelen häntä.
Juttelimme juuri muutama tunti sitten mesessa. Ko. mies on ulkomaalainen, asuu Etela-Euroopassa ja on sinkku. Mina puolestani olen naimisissa ja meilla on mieheni kanssa yksi lapsi. Pitaisi paastaa irti, mutta en vain pysty...
Juttelimme juuri muutama tunti sitten mesessa. Ko. mies on ulkomaalainen, asuu Etela-Euroopassa ja on sinkku. Mina puolestani olen naimisissa ja meilla on mieheni kanssa yksi lapsi. Pitaisi paastaa irti, mutta en vain pysty...
Elämäntilanteet ovat mitä ovat ja kumpikin jatkaa omaa elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja nuoruudenrakkaus minullakin. Pitkään meillä oli sellainen on-off -suhde, välillä seurusteltiin ja sitten taas erottiin ja seurusteltiin ja... Yleensä minä olin aina se joka pisti poikki ja sitten hän taas sai minut jotenkin hurmattua ja puhuttua ympäri.
Retkahdin tyyppiin kertaalleen vielä sen jälkeenkin kun minulla jo oli (kyseistä miestä paljon parempi) nykyinen mieheni ja lapsia. Puolisen vuotta virittelimme jotain kunnes taas muistin vähitellen, miksi olinkaan aikanaan hänet jättänyt. Myös hänellä oli perhe jo tuolloin.
Tällä kertaa päätökseni toivottavasti pitää ikuisesti. Mies lähettelee edelleen tekstareita 3-4 kertaa vuodessa, sähköposteja joskus. Enää ei ole onneksi soitellut. Sen viimeisen kerran jälkeen kun pistin poikki en ole vastannut yhteenkään viestiin. Aiemmin jotenkin kuvittelin että voisimme olla "vain" ystäviä, mutta ei se onnistu. Tulen aina rakastamaan häntä jollain tapaa ja hän minua, mutta olemme liian vahvoja persoonia molemmat jotta yhteiselämästämme oikeasti tulisi jotain. Ei näin vanha ja lapsia omaava ihminen voi elää sellaisessa vuoristoradassa mitä se suhde olisi ja sitäpaitsi hänellä on liikaa käsittelemättömiä ongelmia jotta pystyisin elämään yhdessä hänen kanssaan.
selviäisin tilanteesta parhaiten ;)