Mikähän mua vaivaa?
Olen koko ajan kireä kuin viulunkieli, mikään ei innosta enkä näe missään tai kenessäkään oikein mitään hyvää. Ennen olin kuitenkin aika positiivinen luonne. voiko tämä kotonaolo tehdä tepposensa? Onko muilla samoja kokemuksia?
Kommentit (3)
Sitten vain itsehoitoa kehiin, eli liikuntaa ulkona säännöllisesti, joku luotettava ihminen jolle voit puhua niistä tunteistasi jotka sinua rassaavat, ja joku harrastus, mistä saat onnistumisen elämyksiä.
Helpommin sanottu kuin tehty, mutta kyllä se sitten taas helpottaa kun palaat työelämään.
tuskin on kyse. Lapsen kans meillä on hyvä olla yhdessä enkä ole kireä hänen suhteen, mutta jotenkin olen koko ajan hieman pettynyt mieheni osallistumiseen perhe-elämäämme ja asioiden hoitoon yleensäkin.
Samoten kavereiden suhteen tunnen jotenkin ulkopuolisuutta ja minusta tuntuu että olen muuttunut jotenkin vähemmän kiinnostavaksi, puhelin ei enää soi samaan tahtiin kuin ennen, sekin masentaa.
Kiivastun nykyään todella helposti, en ole toki ennenkään ollut pitkäpinnainen mutta tämä on jo liikaa. Ja olen perusnegatiivinen, mikä tympäisee jo itseänikin, ennen en ollut tällainen.
MIehelle on puhunut ja puhunut, mutta asiat ei muutu. Tunnen itseni nalkuttavaksi akaksi ja se jos mikä tympäsee vielä enemmän, ei ole kiva valittaa koko ajan mutta muutenkaan täällä ei mitään edistystä tapahdu.
Surkeata on.
kotonaolon laadusta ja määrästä. Mulla ainakin yli kolme vuotta lasten kanssa kotona käymättä koskaan missään on todellakin tehnyt tepposensa..