G: Mitäpä luulette, erotaanko me?

Ollaan miehen kanssa oltu naimisissa 11v hyvinkin onnellisesti. Riitoja ei oikeastaan ole ollut, mököttämistä kuitenkin ja sen jälkeen yleensä minun aloitteestani asiat puitu halki.



Aikoinaan (n.9v sitten) miehellä yksi känninen syrjähyppy, jonka mies tunnusti ja joka ollaan sovittu jo vuosia sitten, eikä kaivele enää kumpaakaan.



Seksiä ollut jo vuosia tosi vähän, minkä olen tiennyt miestäni harmittavan tosi paljon, silloin tällöin mies on kysellytkin, miksei seksiä ole enempää..(minun haluttomuuteni lasten synnyttyä)



Lapsia siis siunaantunut 4, ja niistä viimeinen minun tahdostani, miehelle ei neljäs olisi ollut niin väliksikään, mutta nyt nuorimmaisen ollessa 1v mies on pienimmälle ihan myyty.



Viimeisien kuukausien aikana ollut paljon stressiä ja ylimääräistä työtä remontista, jolloin välit miehen kanssa kiristyivät hirveästi. Riitaa ei oikeastaan tullut, vaan ei vaan osattu puhua ja toinen oli mielipiteineen muka aina väärässä.



Remontin jälkimainingeissa mies otti puheeksi parisuhteemme, harkitsi jopa eroa syystä että olemme niin vieraantuneet, lämpöä ei nimeksikään ja seksi kun ei minulle maistu.



Juteltiin ensimmäistä kertaa vuosiin tuntikausia. Tultiin siihen lopputulokseen, että olemme antaneet lapsiperheen arjen sössiä meidän parisuhteemme kokonaan. Sovittiin, että hellyydenosoituksille keskellä arkea (mitä minä halusin), ja seksille (mitä mies halusi) pitää löytyä aikaa ja tahtoa.



Keskustelun jälkeen seksiä on ollut 1-3 krt viikossa ja hellyydenosoituksia puolin ja toisin pitkin päivää.

Se ei ole enää alun jälkeen edes pakotettua, vaan alkaa tulla luonnostaan ja tuntuu meistä molemmista hyvälle.



Kysymys kuuluukin, petetäänkö me tässä vaan itseämme? Onko tämä uusi rakkaudentunne, vai itsensä pettämistä?



Ja se tärkein: Miltä meidän avioliiton kunto kuulostaa ihan vieraan mielestä?

Tullaanko me eroamaan vai pysytäänkö yhdessä kunnes kuolema meidät erottaa?