Oletko elänyt ilman miestä? Ihan yksin?

Millaistakohan se on?

Vieläkin etsin elämäni miestä, ehkä turhaan? :(

muuten aina joko pitkässä suhteessa tai likkakaverin kanssa kimppakämpässä.

en ole yksineläjätyyppiä

Miten tällainen "tyyppi" toimii, jos sopivaa kumppania ei löydy ihan heti? Asuu kommuunissa?

Eiköhän se ole pikemminkina aika harvinaista että muuttaisi suoraan lapsuudenkodistaan yksiin miehen kanssa eikä koskaan asuisi yksin sen jälkeenkään?

Joillekin vastaajille tiedoksi, ettei tähän voi vastata "tietysti", jokaisella ihmisellä on omanlaisensa elämä, joku on löytänyt elämänsä miehen jo ennenkuin on muuttanut lapsuudenkodistaan pois.



Itse kyllä tykkäsin asua yksin, sisustin innokkaasti ja siivosin kodin perusteellisesti joka lauantai. Se oli mukavaa aikaa vaikka kaipasinkin poikaystävää, mutta kavereiden kanssa meni lujaa, opiskelijoita kun olimme:)

En suosittele kenellekään tuota kurjaa olotilaa. Nyt asun yksin lasteni kanssa, mutta miesystävä on.

17- vuotiaasta 23- vuotiaaksi ja myöhemmin vielä ainakin kaksi vuotta. Minusta oli ihanaa asua yksin. Ei tarvinnut kenenkään miehen sotkuja siivota. Hyviä puolia oli kyllä muitakin. Nyt on lapsia ja on ihan selvää etten voi edes kuvitella asuvani ilman heitä. Mutta kun he muuttavat aikanaan pois kotoa...

Yksin elämisessä ja kaksin elämisessä on molemmissa hyvät ja huonot puolensa. Nyt on miehen kanssa ollut todella vaikeita aikoja mutta silti elämä tuntuu jotenkin laadukkaammalta kun on mies ja lapset? Vaikka välillä voisin heivata tuon ukon ketaleen Kiinaan... Vaikka siitä syystä, että on myllännyt mun vaivalla järjestelemäni vaatekaapin mullin mallin!

Jos ei poikaystävän niin kaverin. Ja tuntuu joskus menevän niin että jos ei muuten, niin sitten otetaan vaan joku kenen kans voi leikkiä kotista. Ettei vain tarvis asua yksin.



Mutta siis. Itse olen asunut varmaan viitisen vuotta yksin. Jokaisen oikeesti kannattas kokeilla. Itse ainakin olen iloinen, että olen pärjännyt omillani. Siinä mielessä ei siis erot tai muut pelota. Tiedän että tulen pärjäämään.

tuskin lasketaan toisella paikkakunnalla opiskelemista ja viikonloppuseurustelua "ihan yksin elämiseksi"?



Muutin kotoa suoraan poikakaverin kanssa yhteen, välissä opiskelimme eri paikkakunnilla, ja nyt on yhteistä taivalta takana jo kohta 16v. Saman miehen kanssa siis.

ja vuosi vauvan syntymästä asun vieläkin ilman miestä. parasta.

Ap:kin on asunut yksin. Monestikin. Ihanaa tuntea että osaa olla omillaan.

Parempi yksin kuin huonossa suhteessa.

jo kolmatta vuotta



Nyt kyllä aloitin seurustelun ekaa kertaa sitten avioeron