Mitä tän päivän Hesarissa on tyttöjen prinsessavaiheesta?

hyvä juttu

Täällä on juuri 4 vuotta täyttävä "prinsessa", jolle ei kaikki vaatteet kelpaa, koska ne ei ole prinsessan

Mitä pitempään saa olla kavereita, sitä luonnollisempi suhtautuminen on miehiin ja toisinpäin!

enemmän jommankumman vanhemman kaltainen. Mistäköhän se sen voi tajuta? Meillä on tyttö jota olen kyllä vauvasta asti pukenut (vaihtelevasti) tyttömäisiin vaatteisiin, mutta enhän mä itse missään pitseissä ja pinkeissä röyhelöissä kulje! Mistä ihmeestä vauva yhteyden tajuaa?

enemmän jommankumman vanhemman kaltainen. Mistäköhän se sen voi tajuta? Meillä on tyttö jota olen kyllä vauvasta asti pukenut (vaihtelevasti) tyttömäisiin vaatteisiin, mutta enhän mä itse missään pitseissä ja pinkeissä röyhelöissä kulje! Mistä ihmeestä vauva yhteyden tajuaa?

Lapset ovat yllättävän viisaita! JA vaikka he eivät osaa etes puhua niin ymmärtävät jo yllättävän paljon puhetta, testaa vaikka! Tietysti jos lapselle ei puhuta juurikaan kotona tai hoidossa niin ei ymmärrä paljon.

Mutta isommatkin lapset huomaavat monia juttuja jota vanhempi ei etes tajua. MEillä mm 5v huomaa esim aikuisten välisissä ihmissuhteissa ongelmatilanteet vaikkei niistä kukaa hälle mitää mainitse. JA vaikka aikuiset koittaisivat peitelläkin ongelmaa.

Esim. kun meillä oli vieraita ja toinen vieraista ei pidä minusta, osaa kuitenkin hyvin peittää sen. LApsi ei ollut tyhmä, huomasi pian ettei toinen pidä äidistä.

Ei ne lapset mitää tyhmiä ole. Vaikkeivat aina etes ääneen sano kaikkia niin ajattelevat jo y´llättävän paljon!

oli musta yllättävä tieto.



Se että viisivuotias tajuaa aikuisten välisiä ihmissuhteita on mielestäni aivan eri asia kuin että vauva tajuaa olevansa samaa sukupuolta äitinsä kanssa.

.että alle 1-vuotiaalla olisi tietoisuutta sukupuolestaan.

Suomen tarhat ovat pullollaan prinsessoiksi hurahtaneita pikku tyttöjä, jotka elävät valovuosien päässä todellisuudesta omassa ruusunpunaisessa satumaailmassaan.



He liihottelevat ympäriinsä kuvitellen olevansa keijuja, pukevat päälleen vain vaaleanpunaista ja rakastavat yli kaiken kaikkea kimaltavaa.



"Kysymys on samastumisesta: prinsessana oleminen on tyttöyden ja tulevan naiseuden rakentamiseen kuuluva leikki", määrittelee lasten leikeistä väitellyt yliopistonlehtori Marjatta Kalliala.



"On ihanaa samastua kauniiseen ja rikkumattomaan", Kalliala sanoo.



Kaikilla tytöillä ei ole välttämättä prinsessavaihetta, ja tytöillä onkin Kallialan mukaan enemmän liikkumavaraa kuin pojilla. Poikatyttökin löytää tilaa.



"Sitä paitsi tyttö voi olla vuorotellen Peppi ja prinsessa."



Prinsessaikä on yleisin 4-6-vuotiailla, mutta jo kaksivuotias tyttö voi päättää, ettei enää ikinä pue ylleen mitään niin kamalaa vaatekappaletta kuin housut.



Käytännöllisen pukeutumisen mallimaassa pienet prinsessat eivät aina herätä pelkkää ihastusta, eivätkä vanhemmat välttämättä suostu pukemaan lastaan hepeneihin, vaikka tämä kuinka itkisi. Eivätkä suostu lukemaan "typeriä" barbie- ja prinsessatarinoita. Ehkä kuitenkin pitäisi.



"Prinsessaikä on tärkeä ja hieno kehitysvaihe. Tytölle on tärkeää olla ihailtu: kevyt, pieni, kaunis, hempeä", sanoo lastenpsykiatrian professori Tuula Tamminen.



Tammisen mielestä väheksymme biologisia eroja tytön ja pojan kehityksessä.



"Globalisaation myötä on yhä selvemmin nähtävissä, että tytöt ovat tyttöjä ja pojat poikia kaikissa kulttuureissa."



Kulttuuri ja ympäristö toki vaikuttavat kehitysvaiheen ilmenemiseen, mutta perusta on biologiaa, Tamminen sanoo.



"On erehdys yrittää kitkeä prinsessamaista käytöstä pienestä tytöstä. Tyttöjen ja poikien samanlaisuutta liiaksi korostava kasvatus voi olla haitaksi. Tasa-arvoa se ei ainakaan edistä."



Prinsessaksi hurahtaneen pitäisi myös saada vastakaikua sekä isältä että äidiltä. Jos vanhemmat tyrmäävät tylysti pienen tytön fantasiamaailman eikä tyttö saa etsimäänsä ihailua, puute voi näkyä joko huonona itsetuntona tai jatkuvana ihailun hakemisena myöhemmällä iällä.



Pienet lapset aistivat hyväksynnän ja sen puutteen sanoittakin. Pieni prinsessa tyllihameessaan voi saada osakseen äidin huokailuja ja muiden naisten paheksuvia katseita, joiden viesti on: tuleekohan tuosta höpsö tyttö, jolla ei ole järkeä päässä lainkaan.



Tammisen kollegat muista kulttuureista ihmettelevätkin, miten meillä tytöt joutuvat toisten naisten arvostelun kohteiksi: naista alistaa toinen nainen. Siksi tytöt eivät ole tyytyväisiä ulkonäköönsä, Tamminen sanoo. Jopa syömishäiriöiden on arveltu osin johtuvan tästä.



Kaikki tytöt eivät hae ihailua koristautumalla, mutta se ei tarkoita, että heiltä puuttuisi tämä kehitysvaihe. Pienet pojatkin hakevat ihailua, mutta toisin keinoin.



Tamminen muistuttaa myös, että prinsessamaisuus ei ole yhtä kuin tytön luonne, vaan kehitysvaihe. Pienestä prinsessasta voi hyvin kasvaa vaikka poikatyttö, eikä persoonallisuudesta voi tehdä diagnooseja, ennen kuin nuori on 18-vuotias.



Uudet tutkimukset osoittavat, että tietoisuus omasta sukupuolesta herää jo varhain.



"Jo ensimmäisenä elinvuotena lapsi oivaltaa, että meitä on kahdenlaisia, ja että minä olen enemmän tuon (naisen) kuin tuon toisen (miehen) kaltainen", Tamminen valaisee.



Pienten prinsessojen fantasioihin kuuluvat myös häät, mutta prinssi on yleensä vielä pelkkä statisti. Eikä vanhempien edes pitäisi sotkea prinssiä kuvioihin mukaan.



"Elämme hyvin aikuiskeskeistä elämää, ja lapset törmäävät siihen koko ajan. Meillä seksualisoidaan teemaa liian varhain", Tamminen murehtii.



Tammisen mukaan on tärkeää, että tytöt ja pojat saavat olla kavereita riittävän pitkään. Avioerot saattavat hänen mukaansa osin johtua tästä: tytöt ja pojat eivät ole koskaan oppineet ystävänä olemista, niinpä he eivät aikuisenakaan osaa olla ystäviä keskenään.