Kurkkupaise. Onko kellään kokemusta,oireet yms.

on kokemusta ja ei oo mukava... Alkuviikosta kävin tk:ssa ottamassa angiina-testin kun kurkku oli niin kipeä. Tulos negatiivinen ja kotia lepäilemään. Torstaina uudestaan tkhon kun kurkku oli niin kipeä. Lääkäri määräsi vahvan antibioottikuurin ja kotia. Lauantaina oli pakko lähteä päivystykseen, oli kurkku niin kipeä ja ei voinut puhua ja nieleminen sattui tosi paljon. Päivystyksessä lääkäri tuumas, että paisehan siellä. Avas sen, joka sattu muuten iha helvetin paljon. Käski tulla seuraavana aamuna takas, missä avasivat ja tyhjensivät paiseen uudestaam ja edelleen seuraavana aamuna vielä näyttämään kurkkua.Kolmannella kerralla lääkäri kirjoitti viimein lähetteen korvalääkärille, joka vielä avasi paiseen kerran ja määräsi lisää antibiootteja. Ja laittoipa vielä jonoon nielurisaleikkaukseen.



Ei todellakaan mukava juttu ja nuo avaukset ovat tosi ärsyttäviä...

Oireina kurkkukipu ja leukalukko ( sain suuta auki vain alle sentin)

Kun katsot kurkkuun, niin siellä roikkuva "pikkukieli" vetää vinoon toiselle puolelle, kun toisella puolella on paise.

Mulla poistettiin paiseen takia nielurisat heti päivystysleikkauksena. Parani parissa viikossa kuntoon.

En tiedä mitään kamalampaa kuin kurkkupaise!

Vuosi sitten heinäkuussa 2012 oireet alkoi tavallisena flunssana ja siitä angiinan tyyliseksi ja hain saikkua, jota sainkun pari päivää. Sitten kituuttelin viikonlopun kotona ja menin terveyskeskukseen, jossa lääkäri lykkäsi antibiootit ja epäili sitä angiinaksi. Menin takasin kotiin ja olin taas sen pari-kolme pv kotona. Kun olo ei tahtonut kohentua soitin terveyskeskukseen minua palvelleelle lääkärille ja sanoin että ei auta. Se totesi vaan että tule huomenna käymään, jos olo pahenee ja kuume nousee 39 asteeseen, niin soita ambulanssi. No olohan vaan meni huonommaksi ja soitin ambulanssin. Otin siinä välissä särkylääkkeen ja antibiootin. Juuri kun ambulanssi tuli paikalle, kuume laski 36:een. Miehet vaan totesi, että on hyödyntä lähtee viemää mua päivistykseen kun kävelin ovelle vastaan. Joutuisin odottamaan siellä ihan yhtä kauan kuin menisin omalla kyydillä. Seuraavana päivänä kävelin 3km terveyskeskukseen, kun olo oli niin heikko. En pystynyt nielemään edes mitään nestettä saatika sitten ruokaa. Lääkäri antoi lähetteen keskussairaalaan ja sinne sitte meninki taksilla.

Odotin korvapolilla lähemmäs tunnin verran, kunnes pääsin huoneeseen, jossa minut istutettiin penkkiin ja lääkäri kaiveli välineet esiin ja rupes ehkä maailman hirveimpään toimenpiteeseen. Huusin kuin pieni sika, kun sitä viilleettiin ja puhkottiin auki. Veren/mädän oksentaminen ei yhtään helpottanut asiaa. Toimenpiteen jälkeen kuului kuuluisa kysymys Onko kysyttävää? Nojoo on. Minkä takia mua ei nukutettu. Vastaus oli vaan että: Pieniä lapsia nukutetaan kun niitä ei voi pitää paikoillaan ja että se on niin nopea toimenpide, että se on turhaa nukuttaa sen takia..

Sitten mut taas istutettiin käytävälle ja lykättiin pinkka täytettäviä papereita nenän eteen ja parin minuutin välein siihen hyökkäsi nainen kysymään olenko jo valmis. Lähemmäs puolisen tuntia siinä niitä täyttelin. Hyvä kun edes kynä pysyi kädessä tai ymmärsin niitä kysymyksiä mitä siinä oli. 

Tuon jälkee minut kiiikutettiin verikokeisiin. Jouduin itse siis kävelemään ja kantamaan kaikki kapsäkkini mukanani. Kuumetta oli siis reilu 38 astetta ja hyvä kun pysyin edes tolpillani. Verikokeista selvisi että tulehdusarvot 323. Osastolle päästyäny hoitaja kysy ihmeissään että miten pystyin edes kävelemään, tai pysyin tajuissani kun juomaankaan en ollut pystyny useempaan päivään. 

Eiku vaan sängylle maate ja kolmeen eri tippaan. Seuraava päivä alkoi sillä, että minut herätettiin heti aamusta ja laitettiin kävelemään sairaalan toiseen päähän korvapolille, jossa paise puhkaistiin uudestaan. Taisin siinä matkalla jo valmiiksi avata kyynelkanavia. Toimenpide oli samalainen ja yhtä tuskaa, kahdet eri puudutusaineet ei auttanut. Ja kerkesin jopa tarraamaan veistä pitävää lääkäriä kädestä, joka paniikissa melkein huusi minulle että päästä irti tai saatan vahingossa halkaista kallosi. 

Joo no, seuraavat neljä päivää meni tolla rytmillä. Ja sitten pääsinkin kotiin (oli perjantai päivä ja tutun juhla tiedossa) sanoin siis lääkäreille, että aivan sama kuinka kipeä olen, mutta mun on pakko päästä juhliin. No, cerppi oli laskenut sen verran hyvin, että minut kotiutettiin ja paise oli kokonaan puhjennut. Sanottiin että jos paise uusiutuu, niin nielurisat leikataan. Mutta kenelläkään ei ole alle puoleen vuoteen uusiutunut kurkkupaise. Minullapa meni kolme viiikkoa..

Jälleen olin taas sairaalassa. Kaiken lisäksi, kun jouduin meneen päivystyksen kautta jouduin odottamaan 7 tuntia ennen kuin pääsin osastolle, jossa jouduin nukkumaan käytävällä. Sitten seuraavana kahtena aamuna paise taas puhkaistiin ja todettii,n että sinne oli varmaan jäänyt joku "lisäke" mikä oli alkanut tekemään sitten uutta. No nielurisathan minulta sitten lopuksi leikattiin. Ja nyt on kaikki ollut hyvin ja kurkku ei ole mitenkäänpäin reistaillut.

Elämäni kamalin kokemus oli kurkkupaiseen puhkaisu. Osastollakin näin painajaista ja nukuin todella levottomasti kovista dropeista huolimatta. Kotiuduttani en osannut olla yksin ja kaikki pelotti ja painajaisetki jatkui monta viikkoa.

Nyt. Tänä päivänä... Menin viime viikolla hammaslääkäriin. Se on aina ollut ihan peace of cake. Ei mitään ongelmaa missään paikkaamisessa tms. Nyt viimeksi, kun hammaslääkäri tunki puudutusneulan suuhuni, tärisin aivan kauttaaltani ja olisin voinut vaikka itkeä. Voin niin pahoin, että sen reissun jälkeenkin olisi tehnyt mieli oksentaa. Olin niin shokissa siitä neulasta. Hämmästyin kyllä itsekin kuinka elävästi se sairaalareissu on jäänyt mieleeni. Eikä taaskaan kuitenkaa itse hampaan hoidossa ollut mitään ongelmaa. Ainoastaan se neula..

Mutta, onnea muille paiseen kanssa ja toivottavasti on vähän erilaista kuin minun osallani.

Aiaiai, että se puhkaiseminen tekee HYVÄÄ! Ja saa pötkötellä sairaalassa monta päivää vielä perään Panacod ja Tenox - tokkuroissa.

Mulla oli noin parikymppisenä. Olin sairastanut pitkin syksyä jatkuvasti ja melkein tauotta. Lopulta kurkku meni sellaiseksi, että ohjailin esim ruuan toiselta sivulta alas (en siis mitään ihme temppuja tehnyt mutta yli puolet kurkusta oli paiseen peitossa). Mulla nousi kuume ja olin täysin vetämätön. Lääkäri lähetti sairaalaan, jossa sain heti lääkettä ja pian paise puhkaistiin, mitkä helpottivat oloa välittömästi. Jo samana iltana leikkasivat nielurisat. Seuraavana päivänä oli kotiutuminen edessä. Kipulääkitys oli aika vahva. Itse pidin panacodista mutta pitkään en sitä voinut syödä kun se alkoi niin närästää ja hyvä niin koska tuntui, että olisin voinut addiktoitua siihen.

14 jatkaa vielä, että tulehdusarvot olivat kovat.

Itsellä oli yli 300 tulehdusarvot. Kahden vuorokauden sisään "angiinan" alkamisesta lensin sairaalaan ambulanssilla. Lekurilla oli intubaatioletku koko ajan käsillä. Olen siis #13.

Kauhee kokemus! Alkoi sillä et kurkku oli kipeä ja ravasin vähän väliä tk:ssa mutta kun kuume ei nouse ja angiinaa ei löytynyt ja käskivät vaan kotiin ja syömään särkylääkettä ja tätä jatku melkein kaks viikkoa. Kun olin ollut kaks päivää syömättä ja juomaankaan ei kunnolla enää pystynyt oli pakko voittaa taas kerran lääkärikammo ja lähteä sairaalan päivystykseen. Siellä sitten katto että paise on mutta viiden tunnin odottelun jälkeen kello oli jo niin paljon ettei mitään aleta tekemään. Panacodit matkaan ja kotiin. Seuraavana aamuna lähettiinki jo kiireellä ku hengittäminen alko mennä liian vaikeeksi kun koko kurkku turvonnut.

Korvapolille kun pääsi niin ei enää pystyssä pysynyt ku oli kai jotain nestehukkaa tms. ja syötykkään ei oltu pitkään aikaan. Paiseen puhkaseminen oli ihan järkyttävä kokemus! Itkuksi meni, mutta pakkohan se oli puhkasta ja tyhjentää minkä jälkee tippaletkuun että saa nesteitä ja antibiootteja ja seuraavan päivänä puhkasu uudestaan minkä jälkeen antibioottejen kanssa kotiin.

No sain sitten syötyä antibiootit loppuun niin heti tuli kuurin jälkeen uusi paise. Ja pakkohan se oli taas lähteä sairaalaan, itku pääsi siinäkin vaiheessa sen verran tuoreessa muistissa oli edellinen kerta. Puhkastiin taas paise mutta olin siinä vaiheessa jo niin lääketokkurassa etten edes muista kunnolla koko tapahtumaa. Lääkäri määräs nielurisaleikkaukseen ettei enää uusis, sitä sitten taas oltiin osastolla tippaletkun päässä ja yli vuorokauden jouduin vaan oottamaan että pääsee leikkaukseen, meinas olla tylsää. Leikkauksen jälkee vielä toipumisaika osastolla ja kyllä alko riittämään jo ne maisemat yhteensä noiden n. 3 vkon aikana vaikka ehkä vaan viikko tuli siellä oltua.

Mutta nielurisaleikkaus tehos, luojan kiitos ja nyt on saanu olla terveenä :)

Ensin luultiin että mulla on angiina. Söin pari antibioottikuuria. Eivät auttaneet ja kurkku tuli koko ajan kipeämmäksi, oli turvonnut niin että oli ehkä pillin mentävä reikä ja kuumetta 38-39,5 päiväkausia. Kolmannella lääkärikäynnillä ei annettu enää antibiootteja vaan neuvottiin kulraamaan Betadinella. Sitten en enää pystynyt nielemään omaa sylkeäni enkä juomaan joten menin lääkärille neljännen kerran. Todettiin paise ja lähetettiin suoraan sairaalaan. Sairaalassa tehtiin kokeita, joissa todettiin korkeat tulehdus ja maksa-arvot (mulle oltiin määrätty kipulääkettä liian iso annos ja olin syönyt liikaa pari viikkoa. Olinkin jo vähän kellertävä iholtani). Laitettiin tiputukseen koska olin kuivunut juomattomuuden takia. Samana päivänä leikattiin. Hengenlähtö oli lähellä verenmyrkytyksen ja mahdollisen tukehtumisen takia.

Mulla pari päivää sitten leikattiin paise nielusta, koska meni niin pahaksi. MUTTA : Kivut ovat hävinneet, pystyn syömään, mutten puhumaan. Puhuminen ei piru vie onnistu, ja hengittäminen on hitusen hankalaa, tuntuu että siellä on vielä jotain...ja sitä toimenpidettä en haluaisi uudestaan kokea, todella kivulias!!

Olen tällähetkellä tiputuksessa.
Melkein viikon jaksoin ja lääkärrissä tuli kiire lähete ja avaukseen.
Olihan se paha kokemus ja tuntui kyllä niin potilaalta.
En ollut juurikaan syönyt mitä nyt burana punaset kapselit auttoi pahimpaan ja sain juotua täyden lasin kerrasta.
Tänään puhkaisu tehty ja kivut on ja buranaa ja panadolia naamaan.
Voisin sanoa tätä pahemmaksi kun hammassärky. Aivan perseestä!!!

Toivottavasti homma nyt toimii vaikka tuntuisi olevan jotakin ihon alla eikä voi päätä niinkään kääntää.

No mulla ei oo ihan noin kamalaa kokemusta. Kurkku kipeytyi töissä eräänä yönä yht äkkiä. Menin heti aamulla työterveyden jossa todettiin paise. Sieltä lähete erikoislääkärille joka lähetti TYKSIIN. Olin tosi kipeä mut antibiootit auttoi heti ,joten ei tarvinnut puhkaista tai leikata. ( tosin tyksissä oli silloin pommiuhka

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 20:20"]No mulla ei oo ihan noin kamalaa kokemusta. Kurkku kipeytyi töissä eräänä yönä yht äkkiä. Menin heti aamulla työterveyden jossa todettiin paise. Sieltä lähete erikoislääkärille joka lähetti TYKSIIN. Olin tosi kipeä mut antibiootit auttoi heti ,joten ei tarvinnut puhkaista tai leikata. ( tosin tyksissä oli silloin pommiuhka
[/quote] jatkuu... Olin kolme päivää tiputuksessa ja loput lääkkeet kävin hakemassa kanyylin kautta kun olin jo ihan ok.

Uusi teksti edelisestä viestistä...
Lääkärissä jossa alkuun kävin sanoi hän että vähän on turvotusta mutta koita buranalla pärjätä paripäivää niin sinulle soitetaan lääkeistä. Noh menin itse paikalle ja hoitaja käski heti siltä istumalta keskussairaalaan taksilla ja hyvä niin.
Samantien avaukseen ja tippaan makoilemaan.
Tänä aamuna uus avaus ja vähän tuli mätää vielä joten yö vielä osastolla ja viimeinen operaatio huomis aamuna ja takaisin kotiin SYÖMÄÄN!

Mulla se puhkes itsestään. Nielu täynnä keltaista moskaa ja crp 350. Viikko osastolla.

Mulla on ollut. Luultiin ensin angiinaksi. Oireena kova kurkkukipu ja korkea kuume, yli 39 astetta. Ennen sairaalaan ja leikkaukseen pääsyä en pystynyt nielemään edes omaa sylkeäni koska kurkku oli niin kipeä. Sairaalassa sitten jouduin tiputuksern kuivumisen takia.

Alkoi kurkkukipuna, sitten en voinutkaan enää puhua ja nieleminen oli yhtä helvettiä. Lääkärit sanoivat että voi olla paise mutta eivät tutkineet asiaa sen enempää. Ehkä kaksi viikkoa kärsin ja makasin sängyssäni kunnes tuli aivan järkyttävä maku suuhun ja seuraavana päivänä kivut ym olivat lähes täysin kadonneet. Paise siis oli ilmeisesti puhjennut itsekseen.

[quote author="Vierailija" time="29.06.2008 klo 16:53"]

.

[/quote]

Kurkkupaiseen puhkaisu on hirvittävä kokemus.

Ensin olin sairaalassa   muutamia päiviä  ja lääkäri sanoi  että   kypsytellään  sitä jonkun aikaa. Olihan kurkku kipeä     ja tuskin sai nieltyä.

Sitten lääkäri erääna aamuna sanoi että eiköhän puhkaista. Sanoin että taisi  puhjeta itsesään yöllä kun mätää tuli jonkin  verran suuhun. Hän että vai niin .

Se oli vähän  niin kuin semmoinen hammasläkärin tuoli mihin piti istua. Ajattelin että mitäs  tässä  lääkäri ottaa neulan ja puhkaisee  paiseen. 

Pää takakenoon  ja   suu auki  ja     lääkäri avustajan kanssa ryhtyi hommiin. Jollain suihkeella yritti  puuduttaa. Sitten lääkäri rupesi   leikkaamaan saksilla    herkkää punottava kurkkua  auki. Ensin  teki  veitsellä alkuviillon  herkkään  ja kivuliaaseen   lihaan,  sen jälkeen rutina vaan tuntui kun  sakset leikkasi.   Otti tautisen kipeää. Maailma rupesi pyörimään ja  ajattelin,  että eikö tämä lopu milloinkaan. Läkäri kehui että  olen hyvä potilas ja että "kyynel vaan vierähtää silmäkulmasta". Sitten kun olivat  saaneet  auki riittävästi  niin imivät  mädän pois.

Kurkkukipu lähti kerralla ja  riitti kertaoperaatio. Onhan virtsakivet myös kivuliaat,  mutta   kyllä  tämä paiseen  puhkaisu vie voiton. En kyllä  soisi kenellekään   kurkkupaisetta.

jos on edes epäily että sulla on kurkkupaise, mene HETI lääkäriin,



se tulee kyllä sitten NIIN kipeäski jos et mene, että et voi niellä mitään et avata suuta muutamaa milliä enempää etc,



oikeesti, mene lääkäriin, mene heti!



Se alkaa että olis vaan kurkku kipeänä, nieleminen sattuu, mutta pahenee ja pahenee koko ajan, se on paha oikeesti,



jos menee niin isoksi että joudutaan puhkaisemaan, voin kertoa senkin, ei ole mukava toimenpide ollenkaan, ai saatana sanon.

Olin kaksi kertaa sairaalassa sen vuoksi (v.-92, olin 17v.) jossa paise imettiin kerran ja sain antibioottia kolemsti päivässä kankkuun. Luultiin parantuneen, jouduin uudestaan, kun paise tuli takaisin. Sitten pääsin peruutusajalla nielurisaleikkaukseen, missä selvisi, että paise oli osin jotenkin toisen nielurisan takana. Risan irtisaaminen oli ollut hankalaa repimistä ja olin leikkuaksen jälkeen todella kipeä. Verta valui koko päivän, osa pääsi mahalaukkuun ja se tuli siitä aivan sairaan kipeäksi. Illalla oksensin sen nielemäni veren ja sitten olo alkoi helpottumaan. Korvakipu jatkui pahana usean päivän. Taivas, että oli kivulias homma kaikkineen.