Pelottaa...
Minulle tyrkytetään työpaikkaa, jota en oikeastaan haluaisi. Siis ihan koulutukseni mukaista ja niin mutta väärästä paikasta. Mutta ei taida olla valinnanvaraa. Ensinnäkin en kehtaa kieltäytyä ja toiseksi perheemme on ihan konkurssissa eikä ole mitään takeita että töitä löytyisi muualta, varmasti ei ainakaan vakituista työtä niin kuin tästä. Ei kai auta kun alistua.
Kommentit (3)
Olin vuosia kotona lasten kanssa, ja työnhaussa täppäsi kuin ihmeen kaupalla. Työ ei kuitenkaan ole ihan sitä mieleisintä, mutta pakko yrittää nyt kitkutella jonkin aikaa, että saisi vähän arvostusta korotettua noiden kotivuosien jälkeen muiden silmissä :/ Toisaalta vilkuilen koko ajan avoimia työpaikkoja ja aion kyllä hakea, jos mieleinen paikka kohdalle sattuu...
pari ystävää on pyytävmällä pyytäneet minua sinne kollegoikseen. Ja takuuvarmasti loukkaantuvat kun/jos sitten liukenen paikalta. Siellä on jonkinlainen asetelma he vastaan muut ja he haluavat minut sinne puolelleen. Olen toki samaa mieltä kuin he, mutta inhoan riitoja ja vääntöjä. Lisäksi se on "asiakaspalvelutyötä" joka vaatii tiettyä statusta ja sijaitsee lähellä kotiani. Se tarkoittaa etten voi enää laahustaa kotiäititohveleilla tukka paskaisena kauppaan. Rasittavaa.
Mutta kuten sanottua raha painaa nyt eniten. Niin että töihin sitten vaan...
työpaikan ja sitten rauhassa alkaa katsella toista paikkaa. Ainakin konkurssilta välttyisitte :) Asioilla on tapana järjestyä!