Miksi jätättte asuntonne stailauksen puolitiehen esittelyä varten?

tai sitten ovat jo vanhempaa porukkaa, väsyneitä.



Taloissa nimenomaan mun mielestä näkee näitä kahta vaihtoehtoa:

Talo on eroperheissä sellainen surullisen näköinen ja sieltä täältä puuttuu tavaroita ja huonekaluja, kukkalaatikooissa on kuolleet kesäkukat talvella tai jouluvalot kesällä jne. tai sitten talo on sellainen vanhusten kirpputorivarasto.

yritettiin kuitenkin siivota ja laittaa ylimääräiset tavarat piiloon.



Kerran kuitenkin tuli näyttö yllätyksenä eikä sänky ollut edes pedattuna ja muutenkin kämppä sen jäljilta kun oltiin aamulla kiireellä töihin lähdetty -> kaupat.



Eli asuntoahan ne ihmiset katsomaan tulee

Ette kai te nyt sinne asuntoon mene katsomaan, että onko kukat tuoreita tai tiskit tiskattu? Me katsoimme ainakin tilaratkaisuja, säilytystilaa, kosteiden tilojen kuntoa, tarviiko remppaa, jne.

vaikkei sitä tietoisesti tajuakaan.



Me ainakin ollaan laitettu kaikki aina tip top, sisustettu ja siivottu vimpan päälle, otettu hyvät kuvat ja ruodittu ilmoitusteksti täydelliseksi jne.



Ollaan saatu aina kaupat ennen ekaa näyttöä ja korkein mahdollinen hinta, viimeisimmällä kerralla 80 000 enemmän kuin välittäjä arveli. Ja ihan TAKUULLA on se huoliteltu yleisilme on vaikuttanut!

Miksi antavat sellaisen hämätä itseään? No, ajat muuttuu kun kupla puhkeaa, jenkeissä se on jo puhjennut ja kohta siis täällä ja silloin ei mitkään stailaukset enää auta.

Etukäteen sovittuja näyttöjä oli ollut pari, silloin siivosimme asunnon siistiksi, pyykit piiloon, tiskit pois ja muutenkin kaikki paikoilleen.



Sitten se viimeinen näyttö tuli vähän niin kuin yllättäen, välittäjä soitti melkein oven takaa ja me olimme poissa kotoa. Olimme juuri edellisenä iltana juhlistaneet itsenäisyyspäivää hyvien ystävien ja hyvän ruuan merkeissä. Aamulla lähdimme kotoa vähän kiireellä. Tiskiä jäi pöydille sen verran mitä koneeseen ei mahtunut, muutenkin koti oli sen näköinen kuin se juhlien jälkeen on. Kerroin välittäjälle tilanteen ja valittelin sotkua, halusivat siitä huolimatta mennä katsomaan asuntoa ja pari päivää myöhemmin tekivät tarjouksen.

Muutenkin sellainen mahdollisimman neutraali vaikutelma, ei liian " asuttu" , ts. ylimääräiset romppeet piiloon.

Tässä muutaman vuoden sisällä lukuisia asuntoja katsoneena olen sitä mieltä että ainakin itse osaa katsoa sitä asuntoa ja jättää kaiken irtaimiston sivuun. Mulle on ihan sama onko tiskiä, pyykkiä, leluja levällään. Ja musta on vain viehättävää jos ei ole neutraali vaan eläminen näkyy; sellaisesta asunnosta jää jotenkin minulle iloisempi fiilis jos siihen fiilispohjalle lähdetään...ei haittaa vaikkei ole erityisen siistiä ja kaikkea omaleimaista tavaraa pantuna piiloon.

Siisteyttä kyllä katson, sitä että onko seinät, nurkat yms. paikat puhtaita vai onko siivottu vain esittelyä varten. En nimittäin halua aloittaa suursiivouksella ja jotenkin tuntuu, että jos ei edes siivota osata, niin osataanko sitten pitää talosta muutenkaan huolta.