Lue keskustelun säännöt.
Olen mielettömän kateellinen!
12.07.2008 |
Suomalainen perhekäsitys = ydinperhe on niin syvältä.
Kommentit (32)
Ne jotka jatkuvasti tuolla viilettää matkoilla yms. eivät ole lapsilleen läsnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja joillain ihmisillä on YSTÄVIÄ, jotka voivat joskus hoitaa lapsia. Toiset taas ruikuttavat jollain säälittävällä AV-palstalla.
Ja joillain ihmisillä on YSTÄVIÄ, jotka voivat joskus hoitaa lapsia. Toiset taas ruikuttavat jollain säälittävällä AV-palstalla.
Muitakin mahdollisuuksia on kuin isovanhemmat tai mll. Älä anna kateutesi tukahduttaa luovuuttasi ja kekseliäisyyttäsi. Tee jotain asioille äläkä kadehdi...
Ne jotka jatkuvasti tuolla viilettää matkoilla yms. eivät ole lapsilleen läsnä.
Defenssiä, defenssiä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välil vaan tuntuu, että ei enää jaksa kun koskaan ei ole lapsille hoitajaa. Koskaan ei oo miehen kaa kaksikeskistä aikaa. Mutta itse ollaan lapset hankittu, ja pakkohan se on hyväksyä tilanne sellasena kun se on.
Lasten yökyläilyt ovat ihan eri juttu kuin se, että tyrkyttää omia lapsia jollekin tuttavaperheelle yökylään etenkin kun tuttavaperheistä kenelläkään ei ole vastaavaa ongelmaa kuin meillä.
Ymmärtääkö kukaan?
Kun toiset saavat lapsensa isovanhemmille niin miksi ottaa muiden lapsia hoitoon jotta vastapalveluksena itse pääsisi johonkin?
Ja ne jotka eivät ole samassa tilanteessa kuin me ovat juuri niitä joilla niitä helvetin hienoja ajatuksia asiasta on. Sitä kun ei voi tietää jos ei itse ole samassa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävät eivät ole lapsenvahteja. Tuttavaperheilla ei ole vastaavaa tilannetta yhdelläkään. He eivät tarvitse meidän vastapalveluksia lastenhoitajina; heillä on isovanhemmat jotka lapsia hoitavat. Tajuaako kukaan että omia lapsia ei ole kiva tyrkyttää hoitoon tarjoamalla vastapalvelusta jota toiset eivät tarvitse.
Jos ei ole itse samassa tilanteessa niin ei vaan voi tietää.
Se valopää joka tiesi, että on muitakin vaihtoehtoja kuin MLL ja isovanhemmat niin ei kuitenkaan osannut niitä nimetä.
Varamummoa/vaaria on yritetty saada; ei ole onnistunut ja vaikka olisikin niin en sellaista apua käyttäisi lapsenvahdintaan vaan siihen, että lapsilla olisi tilaisuus yleensäkin olla vanhusten kanssa.
Toivottavasti sellaiste parit joilla on aikaa myös kahdenkesken osaavat käyttää sen hyvin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen varmasti lapsia tehdessään tietää tilanteensa isovanhempien suhteen: ovat usean sadan kilsan päässä, ovat heikkokuntoisia, iäkkäitä, tms., jolloin on jokseenkin turha odottaa lapsenhoitoapua. Ihan turha narista, jos on näillä spekseillä lapset tehty.
Ihan kuin kaipaus kahdenkeskiselle ajalle miehen kanssa tarkoittaisi sitä, että lapsiaan ei rakastaisi tai että heidän olemassa olemisestaan kärsisi...
Ihan vaan sillä, että elämä on arvaamatonta ja se hyväkuntoinenkin mummi voi olla huomenna kuollut mummi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ajattelepa kaikkia yksinhuoltajia, kun ei ole miestä kenen kanssa viettää sitä laatuaikaa. Niele se katkeruutes vaan
Jokainen varmasti lapsia tehdessään tietää tilanteensa isovanhempien suhteen: ovat usean sadan kilsan päässä, ovat heikkokuntoisia, iäkkäitä, tms., jolloin on jokseenkin turha odottaa lapsenhoitoapua. Ihan turha narista, jos on näillä spekseillä lapset tehty.
Meillä oli noin 60v virkeät isovanhemmat kun lapset syntyivät, toinen kuoli kun kuopus oli 2v ja kahden vuoden kuluttua kuoli toinenkin!
Nyt ei ole enää yhtään jäljellä:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen varmasti lapsia tehdessään tietää tilanteensa isovanhempien suhteen: ovat usean sadan kilsan päässä, ovat heikkokuntoisia, iäkkäitä, tms., jolloin on jokseenkin turha odottaa lapsenhoitoapua. Ihan turha narista, jos on näillä spekseillä lapset tehty.
Toki tiedetään ja halutaan ne lapset siitä huolimatta. Aloituksessa vaan todettiin, että kirjoittaja on kateellinen siitä, että jollain on helposti saatavilla lastenhoitoapua. Kai sen nyt saa ääneen sanoa. Ihailtavaa, että ap on tuon tunteen itsessään tunnistanut ja kehtaa sanoa ääneen. Minäkin olen kateellinen, mutta en silti olisi halunnut jättää lapsia tekemättä.
esim. MLL:n tai muiden. Käykää vaan pari tuntia jossain ensi alkuun. Sitten hoitajiin tutustuu ja uskaltaa kenties jättää pitemmäksikin aikaa. Olisi se parisuhteen hoitokin sen verran tärkeää, että siihen kannattaisi panostaa. Tsemppiä ja jaksamista teille! :)
Jios ei ole mahdollista isovanhempien tai halua mll käyttöön niin voisiko esim. harkita palkata jotain samaa luotettavaa hoitajaa lapsille. Alan opskelijat tai naapuri tai "varamummo" noin aluksi. Eivät ne hoitajat kotiin ovelle kävele vaan pitää itse tehdä jotain. Ilmoitus tms. Luottamus varmaan löytyy, kun sopiva hlö on kyseessä. Jostain on ap:nkin tingittävä, jos meinaa muutosta saada. Valittamalla ja kateudella näin ei käy!
Koskaan ei ole lapset olleet yökylässä missään. Koskaan emme iltaisin ole olleet kahdestaan. Pari kertaa vuodessa olemme niin härskejä, että lintsaamme töistä ja lapset ovat päiväkodissa tai koulussa jotta saamme olla päivän kahdestaan. Se on meidän henkireikämme tällä hetkellä.
Vaikkei lapsia koskaan hoitoo saadakkaan.Ollaan miehen kaa opittu ottamaan ilo irti joka minuutista kun lapset nukkuu. Äkkiä sitä kaksinkeskistä tekemistä keksii kotosallakin kun näin on eläny 10 vuotta viiden lapsen kaa, eikä kertaakaan ole hoitajaa lapsille saatu järjestettyä niin oma aika on kaivettu vaikka keskellä yötä. Toki ollaa hoitajia yritetty saada, mut kaukana kaupungista se on niin vaikeaa, että ei ole onnistanu. Kaupungeissa varmaan helppoa.
Kaikkea sitä vaan keksii, kun mahollisuuksia ei ole.
joka on samassa tilanteessa. Tyyliin, meidän muksut tulee teille kolmeksi päiväksi ja sitten teidän muksut tulee meille?
Olen kateellinen kaikille niille joilla on omat tai miehen vanhemmat sellaisia jotka hoitavat lapsenlapsiaan.
Olen mielettömän, äärettömän, sanomattoman kateellinen niille joilla on tilaisuus viettää aikaa kahden kesken miehensä kanssa muulloinkin ja muuallakin kuin kotona lasten nukahdettua.
Ja se valopää joka tulee tietävänä selvittämään, että MLL on olemassa niin voi mennä peilin eteen ja kysyä itseltään jättäisikö ITSE lapsensa vieraan ihmisen hoitoon vuorokaudeksi tai kahdeksi.
Yritän sopeutua, tämähän on asennekysymys ja kasvaa ne lapset niin, että pääseehän sitä sitten 15 vuodenkin päästä miehen kanssa kahdestaan johonkin...
Joo. Kyllä mä olen kateellinen.