onko ketään maatilan emäntää paikalla?

Oletteko menneet tilallisen kanssa naimisiin, vai onko niin että vanhemmillanne on ollut tila jota olette jääneet hoitamaan?

Miksei maanviljelijän vaimo oo maatilan emäntä? Maatilahan tää on, vaikka ei lehmiä ookkaan.

nostaa käden ylös yksi maitotilan emäntä=)

Äippälomalla, tosin aika suhteellinen käsite äitiysloma emäntäihmiselle, harvapa pystyy kokonaan hanskat naulaan heittää..

Isännän kotitilaa asutaan ja n. 60 lypsävää

vai oletko entinen kaupunkilainen? Kiinnostaisi tietää millaisen kulttuurishokin kaupunkilainen kokisi avioituessaan tilallisen kanssa...

viljatilan emäntä. Ja ihan miehen perässä tullut maalle.

Taustalla on tavallinen tarina: miehen kautta olen tullut emännäksi. Lypsäviä meillä on noin 40 kpl. Arki on toisinaan raskasta, mutta olen löytänyt työstä omat juttuni, mistä olen kiinnostunut. Mitä kuuluu teille muille emännille? Oletteko tyytyväisiä elämäänne? Itse toivoisin enemmän vapaa-aikaa, sillä tällä hetkellä sitä ei oikeastaan ole. On raskasta olla sidottuna karjanhoitoon 7 päivää/ vko, kuukausia ilman ainuttakaan vapaapäivää. Varsinkin, jos eläimet sairastavat, on sekä henkinen että fyysinen jaksaminen koetuksella. En oikeastaan itsekään tiedä, miten jaksan tätä työtä jatkaa joka päivä. Mutta niin se vaan on, että kunhan raskaan päivän päälle saa hetken hengähtää, niin taas sitä vaan jaksaa. Mutta mikä on maanviljelijän arvostus? Kuinkahan moni teistäkin naisihmisistä jaksaisi elää minun elämääni? Veikkaanpa, että ei moni jaksaisi päivääkään. Mutta olis hyvä, että edes arvostaisi sitä työtä, mitä maatiloilla tehdään jokaikinen päivä sen eteen, että suomalaiset saavat puhdasta ruokaa. Siinäpä onkin kysymys, että kuka tulevaisuudessa sen ruoan tuottaa, kun varsinkin karjanhoitotyötä karsastetaan.

Olen kaupunkilaistyttö joka muutti miehen luo maalle, tosin nuoruuteni viettänyt hevostallilla mikä oli "maalla", lehmälaitumien ohi hevosia lenkitettiin, isot eläimet eivät olleet kauhistus eikä fyysinen työ.

Aika monta vuotta kipuilin koti-ikäväni kanssa, kaupungin valoja tahtoi olla ikävä kun kaikki suku ja kaverit jäivät kotimaisemiin vaikka muuten täällä kovasti tykkäsinkin olla.



Tykkään lehmistä ja oikeasta fyysisestä työstä, insinööriä tms minusta ei saisi vaikka voissa paistaisi.

Raskastahan tämä on kun on eläimissä kiinni, olen vielä hirveän eläinrakas ja tihrustan jokaisen välitysvasikankin perään joten henkisesti lehmien sairastamiset yms ottavat koville, saati niistä luopuminen.

Nytkin on kaksi lehmää sairaina ja kolmas poikii tänä yönä, aina ei tunnu tunnit vuorokaudessa riittävän.

Meillä navetointi helpotti lypsyrobotin ja pihaton myötä paljon mutta kiinnihän siinä edelleen on ja nyt vaikka äitiyslomalla olen niin joka päivä siellä jotain askaretta on.

Mutta kyllä on aamut ihania navetassa kun neljän lapsen äiti saa ihan yksin omien ajatustensa kanssa liipata lantaa ja juotella vasikoita, siinä sitä lataantuu päivän hässäkkään=) Ja on ihana katsella tyytyväisiä lehmiä kun ne märehtivät silmät ummessa, se on vähän kuin lapsen hymy huonosti nukutun yön jälkeen.

Ei täältä pois osaisi muuttaa, lapsetkin kasvavat tässä äidin helmoissa, aina on äiti odottamassa koulusta kotiin ja se minusta on tosi ihana asia kun muistaa miten omatoiminen minun piti jo seitsenvuotiaana olla. Tosin erittäin omatoimisia lapsia maalla kasvaa, uusavuttomia näistä ei saa tekemälläkään



t. 11

Täällä kanssa toinen emäntä joilla on n.40 lypsävää. Mistä päin olet? Minä olen P-Pohjanmaalta, läheltä Oulua. Olen tyytyväinen elämääni mutta välillä vähäinen vapaa-aika ärsyttää. Onko teillä muilla emännillä mitään harrastuksia? Meidän perheellä on hevonen ja poni. Nittä ratsatetaan ja ajetaan silloin kun ehditään. Aika paljon ovat ihan jouten.

Mitä ajattelette sellaisista ihmisistä joilla ei ole käsitystäkään maitotilan pyörityksestä ja kuluista? Ja sellaisista jotka nakkelevat ammatistamme aivan ihme kommentteja? Nimittäin kun yksi "asiantuntija" tällä palstalla ei millään käsittänyt että tilallemme ostetaan vuodessa 60 tonnia rehuja, ja väitti että kaikki lehmien rehut voi noin vain keräillä omilta pelloilta ilmaiseksi :)

Olen myöskin pohjois-pohjanmaalta, ihan maidontuotannon ydinalueelta. Minulla on oikeastaan harrastuksena opiskelu. Jatkan kesken jääneitä yliopisto-opintojani tilan töiden ohessa. Opiskelu on hyvää vastapainoa fyysiselle työlle ja myös toisin päin. Oikeastaan opiskelun ja tilan töiden ohessa ei muuta ehdikään harrastaa. Kolmen pienen lapsen äitinä tuntuu usein, että päivässä on liian vähän tunteja..