Miten te, etenkin äidit, kestätte kaljaa kittaavaa miestänne?

Siksi meillä onkin systeemi, että juokoon vaikka kuinka paljon, mutta menettää siinä kyllä sitten perheensä.

Minua ei häiritse päivittäinenkään oluenjuonti, kunhan määrät pysyvät sellaisina ettei toikkaroida humalassa.

Kunhan ei humallu ja kunhan kaikki hoituu normaalisti niin mikä jottei.

Eikä mies juo kuin oluen tai kaksi illassa eikä läheskään joka päivä.



Ei muuten osaa laittaa myöskään maitopurkkejakaan pois tiskipöydältä ja sitä hän juo ihan joka päivä.

Kaikkein kauhein ääni, minkä tiedän, on sihahdus, kun olutpullo tai -tölkki avataan. Meillä se tietää sitä, ettei äijää näy muutamaan päivään, paitsi ehkä vaatteita käy vaihtamassa. Mä olen miehelle tehnytkin selväksi, että kotona ei sitten juo enää yhtään, kun ei homma pysy hanskassa. Mies on vähän katkera, eikä ymmärrä mun pointtia. Jos se pysyisi yhdessä, kahdessa tai vaikka kolmessa oluessa ja vaikka joka ikinen päivä, niin homma olisi OK, mutta kun miehellä on juomisessa vain on- ja off-asennot.

Minun mies juo joka päivä vähintään kolme. Arki-iltoina kolme ja viikonloppuisin illassa ehkä 5--6.



Minua tämä ainakin huolestuttaa ja kovasti. Arki-iltoisin ei tule humalaan, mutta vkonloppuisin vähän kyllä. On todella rasittavaa, kun itse on selvinpäin ja toinen humalassa. Ja kun itse on lähtöisin alkoholistiperheestä, niin en vaan voi sietää humalaisia (eri juttu jos itsekin juo, on tavallaan samalla aaltopituudella).



Ei mies missään kaatokännissä ole, mutta vähän kuitenkin.