Mitä ajattelette 4-vuotiaasta lapsesta (ja äidistä), joka ei suostu syömään

Ajattelisin, että lapsi huijaa ja haluaa vain "herkkuja". Jos hetkellistä, niin ehkä joku sairaus tms.



Pitää totuttaa lapsi syömään tai ainakin maistamaan kaikkea. Ja jos ei "oikeaa ruokaa" syö, niin ei kyllä palkita herkuilla (joihin lasken myös jogurtin tässä tapauksessa. Normaalisti se on välipala).

Itse olen saanut lapseni pikkuhiljaa syömään monia eri juttuja, mutta mikään kova ei tuo ole vieläkään syömään. Kohta 5-vuotias on lapseni ja vuoden sisään on repertuaari kasvanut todella paljon.

Ennen olisin vastannut kuten muutkin. Mutta tällä hetkellä ajattelisin, että lapsella on ehkä erittäin paha refluksin aiheuttama ruokatorven tulehdus jonka takia syöminen on äärimmäisen epämiellyttävää ja kivuliasta. Ja että äiti ehkä antaa lapsensa syödä sitä mikä maistuu, jotta syöminen ei muuttuisi täysin kauhuntäyteiseksi.

Kokemuksen syvällä rintaäänellä, ikävä kyllä.

Mutta jos kyse on vaan nirsoilusta, vanhemmat tuntuu olevan aika hukassa. Meilläkin lapset nirsoilee välillä, mutta uusia makuja pyritään maistelemaan ja jos ei maistu, ollaan syömättä. Säännölliset ruoka-ajat ja jotain tuttua ruokapöydässä, sillä meidän lapset ovat ainakin pärjänneet.

toivottavasti vanhemmat ovat (jo aikoja sitten!) hakeneet asiaan apua. On tutkittu lääkärissä kaikki "elimelliset" asiat sekä koitettu monenlaiset sekä hyvät että huonot keinot. Jos näitä kahta ei ole kokeiltu, pidän vanhempia lähinnä vain laiskoina.

Taustalla voi olla myös sensorisesti yliherkkä lapsi tai erityislapsi, jolloin ymmärrystä liikeää hieman lisää, mutta asia ei ole silti hyväksyttävä.

esikoinen on aina syönyt kaikkea ja silloin kuin minulla oli vain hän ajattelin niin kuin kaikki muutkin eli on on vanhempien syytä jos lapsi ei syö jne.



Mutta kuopus, kun ei oikeasti syö on sitten vaikka syömättä jos ei saa sitä jugurttia ja leipää. Oli ensimmäiset 11kk täysimetyksellä käytännössä kun ei vaan syönyt muuta.



Eli on helppo arvostella kun ei tiedä faktoja!

kun se pakkosyöttäminenkin on niin paheksuttavaa?

Sekä minulla että ystävälläni on nirsot nelivuotiaat. Omani kanssa olen pitänyt tiukasti kiinni siitä, että herkkuja ei tipu, jos ei oikea ruokaka maistu. Ja voin kyllä sanoa, että lapseni on oppinut syömään ihan mukavasti ja monipuolisesti, vaikka ensimmäiset kolme vuotta olivat kauheaa taistoa. Ystävättäreni sen sijaan ei ole toiminut pitkäjänteisesti ja se näkyy. Lapsi saa huutamalla tahtonsa läpi. Kun tarpeeksi kauan kiukkuaa pöydässä, toteaa äiti lopulta, että ihan sama, älä sitten syö. Ja hetken päästä on lapsi jälkiruoalla. No, omapahan on valintansa, mutta ei voi kyllä terveeksi aikuiseksi lapsi kasvaa pelkällä valkoisella leivällä, makkaralla ja herkuilla.

keksejä, karkkia ym.



Sitten kaverini ihmettelee kun lapselle ei maistu ruoka...

ja vanhempia viedään kuin litran mittaa... Vanhemmat mahdollistavat omalla toiminnallaan moisen älyttömyyden.

jugurtteja ja herkkuja kuin joskus. Mulla on nirso nyt 5 v jonka kanssa syöminen on yhtä tuskaa, harvoin syö vapaaehtoisesti. Mutta hitaasti mutta varmasti ruokavalio on laajentunut. Välillä joudun vieläkin syöttämään.

Äiti opettaa huonot ruokatottumuksensa lapsellensa. Lapsi ei saa riittävästi vitamiineja. Äiti kaipaisi opastusta.

Ennen olisin vastannut kuten muutkin. Mutta tällä hetkellä ajattelisin, että lapsella on ehkä erittäin paha refluksin aiheuttama ruokatorven tulehdus jonka takia syöminen on äärimmäisen epämiellyttävää ja kivuliasta. Ja että äiti ehkä antaa lapsensa syödä sitä mikä maistuu, jotta syöminen ei muuttuisi täysin kauhuntäyteiseksi.



Kokemuksen syvällä rintaäänellä, ikävä kyllä.