asiaa kastemekosta

Mummoni ompeli vuonna 1950 amerikanserkun lähettämästä naisten hääpuvusta ihanan kastemekon, jossa on kastettu äitini ja hänen veljensä. Lisäksi enoni lapset ja minut ja siskoni. Eli oikein perinteinen "sukumekko".



Kuitenkin äitini ystävä pyysi 80-luvulla voitaisiinko myös hänen tyttärensä kastaa tuossa kauniissa mekossa ja äitini suostui enemmän kuin mielellään! Sehän on suorastaan kunnia-asia.



Tämän jälkeen mekossa on kastettu myös meidän molemmat lapsemme. Ja myös tämä tuleva kastetaan siinä.



Äitini on kirjaillut kaikkien mekossa kastettujen nimet mekon vuorin alareunaan ja luonnollisesti siellä on myös tämän "sukuun kuulumattoman" lapsen nimi.

hänen tekemässään mekossa kastetaan vain hänen jälkipolveaan.

No onko se anoppi mykkä, kun ei itse pysty kommunikoimaan? Miksi teidän se pitäisi sanoa?

Kerroin tohkeissani anopille, että xxx pyysi kastemekkoa lainaksi.

Anoppi meni ensin hiljaiseksi ja sanoi lopulta, että ei se käy. Hän ei halua.

Eikä anoppi suostunut sanomaan asiaa kummitytölleen. Vaan ystävällisesti ilmoitti, että hoida sinä asia, että kaste tapahtuu muussa vaatteessa. Hän ei suostu myöskään ottamaan kastemekkoa itselleen. Meille ei lisää lapsia tule

kastemekkokiistoja:-O



Mun mielestä on mekolle kunniaksi, mitä useampi lapsi siinä kastetaan.



Jos anoppisi on noin hölmö niin laita se sanomaan kieltonsa itse.

Anoppi meni ensin hiljaiseksi ja sanoi lopulta, että ei se käy. Hän ei halua.

Eikä anoppi suostunut sanomaan asiaa kummitytölleen. Vaan ystävällisesti ilmoitti, että hoida sinä asia, että kaste tapahtuu muussa vaatteessa. Hän ei suostu myöskään ottamaan kastemekkoa itselleen. Meille ei lisää lapsia tule

Anna mekko sitä haluavalle ja ole puhumatta koko asiasta enää.

Ja kuitenkin jossain hän tulee näkemään kastekuvat, koska ovat läheisiä keskenään. Viimestään itse mokaan ja näytän.

Mekko on harvinainen ja toista samanlaista en ole koskaan nähnyt.

Itse virkattu, pieniä kauniita yksityiskohtia.

Anoppisi on kumma, mutta kunnioittaisin kuitenkin hänen tahtoaan. Eli sanoisin suoraan että mekon tekijä haluaa mekon vain omien lastensa/lastenlastensa/lastenlastenlastensa jne. käyttöön. Ei kai tuosta voi edes loukkaantua, tunnearvoahan sillä mekolla on myös anopille.

tai annat mekon lainaksi.

*annat lainaksi vaikkei lupaa anopilta edes tullut - miksi edes kysyit.

*pistät anopin miettimään asiaa uusiksi tai pyytäjä voi kysyä suoraan

*onko se kummitytölle tärkeä asia - veikkaan että kastemekkoja saa kyllä lainaksi muilta tutuilta tai ostaa jonkin kivan mekon itse - juuri katsoin itse boon alennusmyynnissä mekkoa, jonka olisin halunnut kastemekoksi, jos vain olisi ollut tarvetta - ihana hihaton mekko.



Näissä lainakastemekoissa on minusta tärkeintä, että se palautuu niille, jotka kokevat sen "omistavansa".

Jos he ovat läheisiä, niin on entistä vaikeampi ymmärtää, miksi mekkoa ei saisi antaa. Aika erikoista, että anoppisi pistää sut asialle kieltämään eikä itse halua loukata kummityttöään.

Olen miettinyt tuotakin. Mutta onko se liian väärin? -ap-

Ja kuitenkin jossain hän tulee näkemään kastekuvat, koska ovat läheisiä keskenään. Viimestään itse mokaan ja näytän.

Mekko on harvinainen ja toista samanlaista en ole koskaan nähnyt.

Itse virkattu, pieniä kauniita yksityiskohtia.

Minä varmaan kiertäisin koko jutun ostamalla kummitytölleni oman kastemekon, jota saisi kierrättää suvussa. Selittäisin sen jotenkin niin, että kun tajusin, ettei heillä ole suvussa sellaista niin... Enkä mainitsisi kieltoa ollenkaan.