Argumentti: "Olet vaan kateellinen"! Kuinka usein käytät?

Jos tuollaista sanoo päin naamaa tosissaan, niin oma itsetunto näyttää aika nollalta.



Yhden ihmisen tiedän ihan oikeasti olevan/olleen minulle kateellinen. Itse en sitä tunnistanut, ihmettelin vain käytöstään (vuosikaudet), mutta äitini oli tarkkanäköisempi. Koin aika voimakkaan ahaa-elämyksen, kun hän sanoi ajatuksensa ääneen.

ja väittelytaito.

Siis tosissani, joskus sarkastisesti.

veljeni piikitteli minua koko loman akateemisuudestani-

ajattelin, että kateellisten puhetta...

Minä en ole kellekään kateellinen joten en ymmärrä muutenkaan koko käsitettä kateellinen.

Joskus ihan tsoukkina, en todellakaan tarkoita. En itse ole kenellekään kateellinen joten en kuvittele että muutkaan olisivat.

Muussa yhteydessä ei kovin hedelmällinen tapa ottaa vastaan kritiikkiä.

"mutsis oli kun sua teki".



Jo lapsena ihmettelin sitä kun aikuiset tarjosivat tuota kateusargumenttia vaikka mihin. Tyyliin että jos luokalla oli joku lapsi jota kiusattiin siksi että sillä vaikka oli rutkasti ylipainoa tai huonot sosiaaliset taidot niin aikuisten teoria tuntui olevan että "ne on vain kateellisia". Häh?

eli tätä "taisi kolahtaa kun noin suutuit", jota viljellään heti jos jokin oma väite ei menekään läpi, tietämättä toisen tilanteesta mitään muuta kuin sen että hän on eri mieltä. Se on usein aivan vähä-älyistä:



(Aloitus): "Kaikki tyttölasten vanhemmat ovat huoria."

(Vastaus): "Olipa typerä aloitus, mene ap muualle provoilemaan."

(Ap): "Hahaa, taisipa kolahtaa omalle kohdalle senkin huora, kun noin suutuit!"

kyllä sen nyt vaan huomaa jos jutut on tyyliin, joo, on se ruma (joku miss universum) ja läski (50 kg) ja tyhmäkin se on (akateeminen tutkinto) ja mitään se ei ole itse tehnyt (lähes kaikki). Vähättely yms. paistaa läpi. Jep, kyllä se on ihan sitä kateutta itteensä.

Mutta oikeasti omalla kohdalla ja muidenkin uskon kateuden olevan monen asian takana.



Esimerkiksi se ylipaino. Jos itse kokee olevansa sellainen, jota ei rakasteta omana itsenään, ja joutuu ponnistelemaan esimerkiksi ulkonäkönsä eteen, ja uskoo, että kukaan ei välittäisi, jos ei täyttäisi joitain mittoja, voi helposti kadehtia sitä itselleen tunnustamatta sitä toista, joka uskaltaa ja saa olla lihava, ja silti vanhemmat/puoliso ja muut rakastavat, ehdoitta.



Samoin mielestäni laiskuuden paheksunta on yleensä aina kateutta. Kateutta siitä, että toinen kelpaa itselleen ja muille vaikka ei jatkuvasti suorita. Suorituspakko on niin yleinen ongelma meille, että sellainen ihminen, joka on siitä vapaa, synnyttää suurta kateutta.



Ja kateutta on myös ajatella, että jos jollakin on ulkoisesti asiat hyvin, jossain perhepiirissä on varmasti ongelmia. Miksi joku ei vain voisi olla onnekas?

(Aloitus): "Kaikki tyttölasten vanhemmat ovat huoria."

(Vastaus): "Olipa typerä aloitus, mene ap muualle provoilemaan."

(Ap): "Hahaa, taisipa kolahtaa omalle kohdalle senkin huora, kun noin suutuit!"

Tämähän tietysti jatkuu:

"2 on vain kateellinen, kun sillä ei ole poikia!"

"Komppaan edellistä. Ap on oikeassa, minun koirani kaimakin tietää naisen, joka on ottanut maksua suuseksistä ja sillä ON kaksi tyttöä!"

Koska en usko että kukaan on oikeasti kateellinen tietyistä asioista kellekään. Minäkään en pidä esim. Cameron Diazista, mutten todellakaan ole hänelle kateellinen! Ärsyttää av:n tapa niputtaa kaikki kateudeksi.

Koska en usko että kukaan on oikeasti kateellinen tietyistä asioista kellekään. Minäkään en pidä esim. Cameron Diazista, mutten todellakaan ole hänelle kateellinen! Ärsyttää av:n tapa niputtaa kaikki kateudeksi.

ne, jotka eivät sitä koskaan myönnä edes itselleen;)

..että pidän Diazia itserakkaana kanana, jonka kettumainen naama on yliarvostettu :D:D:D:D.

Ja se paistaa läpi. Ei ole mun mielestä mikään "ite oot" -tasoinen heitto silloin jos se on ilmiselvästi totta. Usein kateus näkyy vähättelynä.

että kokee tarpeelliseksi haukkua jotain itselleen täysin tuntematonta ihmistä? Joka tapauksessa minusta tosi omituista.

Psykologinen tosiasia on, että kaikki tuntevat kateutta ja se on ihan normaalia. Ihminen, joka ei ole kosketuksissa tunteisiinsa, voi väittää ettei tunne vihaa, kateutta tai muita negatiivisia tunteita. Ne ovat ihmiselle kuitenkin yhtä tärkeitä ja merkityksellisiä kuin positiivisetkin tunteet! Älkää hyvät ihmiset padotko tunteitanne turhaan. Myöntäkää ainakin niiden olemassa olo, se ei haittaa ketään, vähiten itseänne.