Lue keskustelun säännöt.
Mun pieni kohta 4v joutui tänään ekan kerran kiusatuksi. Kyllä sattui äitiin :(
10.07.2008 |
Naapurin 6v tuli pyytämään lastani leikkimään ulos. Meillä oli ruokailu kesken ja sovimme tulevamme sitten. Lapsi söi kovalla vauhdilla, aina välillä kurkkasi ikkunasta, että odottaahan kaveri. Hoputti nuorempaa sisarustaankin ja minua, että ehditään pian.
Lapsi sai kengät jalkaan ja päästi ulos, jäin laittamaan nuoremmalle ja itselleni kenkiä jalkaan. Tuli heti itkien takaisin. Naapurin tyttö olikin saanut ikäistään parempaa seuraa eikä leikkiin sopinut. Lapsi itki lohduttomasti ja ihmetteli miksi toinen on ystävälle kurja. Ihmetteli eikö toinen tajua, että hänelle tuli paha mieli. Lopuksi totesi, ettei naapurin tyttö ole hyvä ystävä, hän hankkii paremman. Ei halunnut enää ulos, halusi leikkiä sisaruksensa kanssa sisällä.
Myöhemmin naapurin tyttö tuli hakemaan uudelleen, oli jäänyt yksin ilmeisesti kaverin lähtiessä kotiin. Pyysi taas lastani ovelle ja ulos. Lapseni ilmoitti hänellä olevan rakkaan sisarensa kanssa leikki kesken eikä halunnut tulla ulos.
Kyllä tuli äidille paha mieli lapsen puolesta. En viitsinyt alkaa räyhäämäänkään, että lapseni on otettava mukaan leikkiin jos tullaan pyytämään. En halua, että jatkossa lapseni kanssa ollaan siksi, että minua pelättäisiin. Tämä tyttö on aiemmin ollut kiltti lapsiani kohtaan, tosin minä olen aina ollut leikeissä mukana (emme päästä alle 4v lapsia ulkoilemaan ilman vanhempaa). Naapurin vanhemmat taitavat laskea hiukan meidän varaan, heidän tyttönsä saa ulkoilla "yksin" ja tulee aina viivana sitten meidän ovikelloa soittamaan.
En osannut tehdä oikein muuta kuin lohduttaa omaa lastani. Lasten maailman julmuus iski jotenkin nyt ekan kerran vastoin kasvojani, voi äidin pientä :(
Miten te yleensä hoidatte vastaavat tilanteet?
Kommentit (17)
meillä toista lasta kiusataan,
toista ei
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"kypsästi" ja tajusi siskon paremmaksi seuraksi. Kyllä minusta tuo on kiusaamista, on julmaa kutsua ja sitten jättää porukan ulkopuolelle. Ei kiusaaminen ole vain nimittelyä tai fyysistä satuttamista!
Joskaan nyt ei toki hyvää käytöstä mutta ainahan lapsilla pientä vääntöä siitä kuka pääsee mukaan ja kuka ei. Pää pystyyn vaan.
Yks pikku juttu ja täällä on mami heti itkemässä että lasta kiusataan! SUlla ei ole aavistustakaan siitä mitä on olla oikeasti kiusattu.
sulla on kuule vielä kestämistä... itse tytön äitinä voin sanoa sen. Tytöt ovat tuommoisia, kun "parempi" kaveri tulee, unohdetaan toinen ja kolme tyttöä, lähes mahdotonta!! Näin se valitettavasti on... oma tyttö usein itkenyt samaa pienempänä ja itsellä paska olo :( . Itse yritän opettaa, että kolme tyttöä voi leikkiä yhdessä, mutta sitten se on oma tyttö, joka joutuu pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sulla on kuule vielä kestämistä... itse tytön äitinä voin sanoa sen. Tytöt ovat tuommoisia, kun "parempi" kaveri tulee, unohdetaan toinen ja kolme tyttöä, lähes mahdotonta!! Näin se valitettavasti on... oma tyttö usein itkenyt samaa pienempänä ja itsellä paska olo :( . Itse yritän opettaa, että kolme tyttöä voi leikkiä yhdessä, mutta sitten se on oma tyttö, joka joutuu pois.
Onko tuo kiusaamista? Minusta ei..
Minun 1,5-vuotiaani sai hoidossa kuulla olevansa "pullaposki" ja pallopää. Ja joka kerta, kun hänen pulloposkeuteensa 4v. poika puuttui, hän nipisti poikaani poskista, niin että niihin jäi jäljet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yks pikku juttu ja täällä on mami heti itkemässä että lasta kiusataan! SUlla ei ole aavistustakaan siitä mitä on olla oikeasti kiusattu.
mutta erittäin tyypillistä tyttöjen käyttäytymistä! Nähty on niin päiväkodissa, leikkipuistossa kuin taloyhtiön pihassakin. Ei tunnu hyvältä, mutta tuohon joudut vielä tottumaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sitä se on sekä pojilla että tytöillä, riidat ja tilanteet vaan vähän erilaisia. kyllä ne pojatkin osaavat toisiaan satuttaa ja nöyryyttää, vai mistä luulette että nämä suomalaiset miehet on niin terveitä..
Omalle esikoisellekin paras kaverinsa sanoi kerran 3-vuotiaana heti kun oltiin päiväkotiin tultu ja oltiin riisumassa ulkovaatteita, että "mä en sit oo sun kaveri tänään". Kyllä mullakin pala nousi kurkkuun ja totesin kyllä kaverille että olipas ikävästi sanottu. No, ovat edelleen hyviä kavereita ja jo 10v :).
Saattoihan se olla se lapsesi kaverin isompi kaveri joka on kieltänyt tulemasta leikkiin mukaan. Ja kaverille on tullut ikävä mieli joten sen takia tuli vielä hakemaan lastasi. Oli miten oli, ehkä kannattaisi kannustaa sitä omaasi jotta yrittäisi sopia kaverinsa kanssa. Siis niin ettet itse ole pelottavana aikuisena mukana vaatimassa että lapsesi kanssa pitää leikkiä, niin kuin itse totesit. Vaan antaisit lapsesi opetella asioiden sopimista ja anteeksi antoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi 6-vuotias leikkisi 4-vuotiaan kanssa, jos saa ikäistäänkin seuraa? Itse olen kertonut omille lapsille, että isommat lapset saattavat sitten leikkiä omienkin kavereiden kanssa, etteivät kuvittele, että lapsilla olisi velvollisuus ottaa pienetkin leikkiin mukaan.
Toisekseen 6-vuotias on kovin pieni lupauksenpitäjäksi.
ja 6v on kyllä liian "vanhaa" seuraa 4 vuotiaalle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä pienemmätkin pitää ottaa leikkiin mukaan. Yksinkö heidän pitäisi katsoa sivusta kun isommat leikkivät oman ikäistensä kanssa? Eri asia jos ikäeroa lähemmäs 10v. Siinähän oppii sekä pienet että isot toimimaan eri ikäisten ja taitoisten ihmisten kanssa.
Ja itse olen perheen esikoinen ja tottakai inhosin sitä kun joutui ottamaan pienemmätkin leikkiin mutta se kasvattaa ihmistaitoja. Ja loppujen lopuksi on kuitenkin ollut kivaa vaikka pienempiä olisikin ollut leikeissä mukana.
kyllä ne ihmissuhdetaidot sieltä tulevat, ilman vanhempien puuttumistakin.
Naapuruston 6-7 -vuotiaat pojat käyvät aina hakemassa meidän poikaa ulos, jos ei ole muita kavereita. Mutta heti kun ilmaantuu ns. parempaa seuraa, niin meidän poika lempataan kuin nalli kalliolle. Yksi syy siihen on sekin, etten voi päästää poikaamme vielä pois omasta pihasta, missä muut taas eivät jaksa olla kovin kauaa. Ehkä se siitä helpottaa, kun poika kasvaa ja saa liikkua kauempanakin.
Lasten jutut näissä kaveriasioissa tuntuvat kyllä tosi julmilta. Yhtenä päivänä esim. poikamme sanoi naapurin kuusivuotiaalle, että tämä on hänen paras kaverinsa. Tämä toinen tokaisi siihen, että "En ole sun paras kaveri! Mä en tykkää susta!" ja lähti pois, vaikka ensin oli tullut pyytämään poikaamme ulos leikkimään. No, mitäpä siinä äiti muuta voi tehdä kuin purra hammasta ja lohduttaa pientä...
Elämän koulua, tekee hyvää. Kaikkea ei voi siloitella lasten tieltä.
Kiusaaminen on laji sinänsä!
t: sairaan kiusatun äiti