Mikä vammaisuudessa teitä pelottaa,

se, että vaikeasti vammaisen lapsen kuolema saattaa tulla eteen koska vain (toki terveenkin, ei sillä) ja oman lapsen poismeno on kamalimpia asioita, mitä ihminen ikinä kohtaa. Pelottaa myös ne omat rajat, kuinka sitä jaksaa..



Ärsyttää ihmisten asenne ja uteliaisuus, röyhkeyskin..



Kauhistuttaa oma "kädettömyys"..



T: edesmenneen vammaisen sisko

Kakkonen tarkoittaa hyvin vaikeasti vammaista. Mutta onko esim aistivammaisuus myös jotenkin vaikea asia ymmärtää ja hyväksyä?

Olisi kamalaa, jos olisi aina jonkun huoltaja. Minulla on neljä tervettä lasta ja nautin suunnattomasti siitä kun he kasvavat ja tarvitsevat minua päivä päivältä vähemmän. En halua olla tarvittu. Ei tulisi mieleenkään ottaa esim. koiraa tai muuta lemmikkiä, mistä täytyy huolehtia. Haluan että kaikki huolehtivat itse itsestään.

mutta pelkään lähipiiriini kuuluvan teini-ikäisen down pojan kovakouraisia otteita ym. äkkipikaisuutta

Mutta en silti halua vammaista lasta.

AP-han ei kysynyt, mikä siinä pelottaa että oma lapsi olisi vammainen, vaan että mikä ylipäänsä vammaisuudessa pelottaa. Ei minua ainakaan mikään. Mutta minä olenkin itse tavallaan vammainen, vaikkei se näy päällepäin. Joitain vammaisia toki pelkään, samoin kuin joitain "terveitäkin".

Omituinen kysymys.

Omituinen kysymys.

vaikka hän on vammainen sillä tavalla, että voi vielä kuntoutua ihan itsenäisesti eläväksikin, kun näemme paljon vaivaa ja jos hyvä tuuri käy.



Minua pelottaa se vaihe, jossa en enää pysty hänestä huolehtimaan. Joko siksi, että olen itse liian vanha ja heivoeröinen (tai kuollut) huolehtimaan tai siksi, että lapsi tulee täysikäiseksi eikä ole virallisesti holhouksen alla vaikkei pystykään huolehtimaan itsestään. Olen suunnitellut omaisuuden säätiöittämistä hänen pysyväksi elannokseen, mutta miten huolehdin siitä, että hän hoitaa terveyttään ja hygieeniaansa, ettei hän ryyppää, ettei hän tule hyväkvikäytetyksi ja nii nedelleen.

...että vaikeasti vammaisena lapseni ei pääsisi koskaan ajattelemaan maailmaa kuten me "normaalit". Ei kykenisi muodostamaan omaa mielipidettään kunnolla, näkemään elämän eri puolia.

Sanoit sitten sitä taikka tätä niin vammaisen lapsen äiti aina tulkitsee sen jotenkin niin, että minä en pidä vammaisista. Jos vammaista lasta katselee liian pitkään ( mikä on ihan luonnollista! jos näet jotakin erilaista niin kait s´ää sitä tuijotat kun et ole aikasemmin nähnyt?)

Tai jos yrittää olla katsomatta niin sinut tuomitaan kylmäkiskoiseksi vammaisia kohtaan...