Tänään jysähti ja tajusin: elämäni suurin virhe oli hankkiutua äidiksi!

apua lapsesi kasvattamiseen..?

Jos hankala lapsesi kaipaa erilaista kasvatusta ku "helppo" lapsi...Kai niitä jotain ammattilaisia on, joilta kysyä neuvoa.

Tosta duunista kun ei sitä lopputiliä niin vaan otetakaan..;)

Toivottavasti tilanteesi helpottuu jollain keinolla. Valitettavasti en oo itsekään mikään kasvatusalan niksipirkko vaan tavisäiti, joten en uskaltaudu mitään neuvomaan. Ehkä sen haluan sanoa, että ajattele, että on tämä äitiduuni sentään ajaltaan rajallinen!

sisupussi joka testaa joka asian aina loppuun asti. On muuten 4-vuotias, ja viime vuodet ovat olleet tätä. Kuopus helpompi, tai on saanut vierestä seurata kun isosisko ja äiti huutaa kilpaa. Paskaksi äidiksi minäkin tunnen itseni välillä, sitten taas on parempia päiviä. Missään nimessä en ole sellainen äiti kuin etukäteen kuvittelin olevani tai haluaisin olla...Jos olisin tämän kaiken tiennyt etukäteen, olisivat lapset jääneet hankkimatta. Jonain päivinä tuntuu että viekää minut navetan taakse ja lopettakaa. Ja nyt ei tosiaan puhuta mistään tavallisesta lapsesta tai pienestä väsymyksestä tai siitä että olisimme ihmisiä jotka eivät kestä vaikeita asioita.

Mutta jospa sisupussimme eivät aivan heti jää elämässä jalkoihin? Jospa heistä kasvaa upeita, vahvoja persoonia?

Minua on auttanut lastenhoitoapu (palkattu hoitaja), edes joskus kotoa irti pääseminen, oman väsymyksen tunnustaminen ja keskustelukäynnit psykologin luona. Omaa lapsuutta on tullut mietittyä aika perusteellisesti, ja sieltä on löytynyt monia asioita jotka vaikuttavat kielteisesti suhteeseeni haastavan lapsen kanssa.

Monta virhettä olen matkan varrella tehnyt, jokaisesta olen yrittänyt ottaa opikseni.



Voimia ja rakkaudellisia ajatuksia sinulle!!

mulla on kanssa harva se päivä tuntemus siitä, että olen täysin epäonnistunut ja paska äiti. Kaiken lisäksi olen väsyneenä erittäin lyhytpinnainen ja lasten kiukutteluun tulee reagoitua tarpeettoman voimakkaasti.



Täytyy vaan yrittää uskoa että lapsista tulee terveitä ja tasapainoisia vaikken täydellinen äiti olekaan. Ja mua on kyllä auttanut että olen saanut joskus omaa aikaa (harrastuksia, tavannut joskus kavereita ilman lapsia, aloittanut työt...)

Meillä 4 v poika ei tee mitään äidin määräämää vapaaehtoisesti, lisäksi on ylivilkas, mikä käy hermoille. Asiaa pahentaa kesä, kun ei ole mitään ohjattua tekemistä 3 kuukauteen ja kaverit lomilla. Jos jotain positiivista keksin, niin poika on kyllä ikäisekseen ihan välkky, mutta niin haastava...

Hieman on helpottanut kun lapset ovat vanhenneet ja nyt ehtii/pystyy jo ottamaan aikaa myös itselleen.



Samanlaisia tunteita on ollut minulla. Välillä tulleet ja sitten taas menneet. Mies on sellaisessa työssä että saattaa toisinaan mennä jokunen päivä niin ettei se käy muuta kuin nukkumassa kotona ja silloin on kyllä itsestäkin tuntunut raskaalta.



Tsemppiä sinulle ja toivottavasti huomenna on parempi päivä. Ota hetki itsellesi päivän aikana ja laita lapselle DVD tms. pyörimään, ei se sinun äitiyttäsi huononna vaikka toisinaan lapset katsoisivatkin televisiota. Kunhan nyt ei koko päiväinen homma ole...

T. 2 v & vauvan äiti.

PS. Apua, mitä se 4v tuo sitten tullessaan :-O!??

sisupussi joka testaa joka asian aina loppuun asti. On muuten 4-vuotias, ja viime vuodet ovat olleet tätä. Kuopus helpompi, tai on saanut vierestä seurata kun isosisko ja äiti huutaa kilpaa. Paskaksi äidiksi minäkin tunnen itseni välillä, sitten taas on parempia päiviä. Missään nimessä en ole sellainen äiti kuin etukäteen kuvittelin olevani tai haluaisin olla...Jos olisin tämän kaiken tiennyt etukäteen, olisivat lapset jääneet hankkimatta. Jonain päivinä tuntuu että viekää minut navetan taakse ja lopettakaa. Ja nyt ei tosiaan puhuta mistään tavallisesta lapsesta tai pienestä väsymyksestä tai siitä että olisimme ihmisiä jotka eivät kestä vaikeita asioita.

Mutta jospa sisupussimme eivät aivan heti jää elämässä jalkoihin? Jospa heistä kasvaa upeita, vahvoja persoonia?

Minua on auttanut lastenhoitoapu (palkattu hoitaja), edes joskus kotoa irti pääseminen, oman väsymyksen tunnustaminen ja keskustelukäynnit psykologin luona. Omaa lapsuutta on tullut mietittyä aika perusteellisesti, ja sieltä on löytynyt monia asioita jotka vaikuttavat kielteisesti suhteeseeni haastavan lapsen kanssa.

Monta virhettä olen matkan varrella tehnyt, jokaisesta olen yrittänyt ottaa opikseni.

Voimia ja rakkaudellisia ajatuksia sinulle!!

4-vuotiaani ei ole ehkä se haastavin lapseni mutta hänenkin energisyydessään on joskus todella kestämistä. Meillä haastavin on se nuorempi 2-vuotias joka on vauva iästä lähtien ollut todella tempperamenttinen. Lisäksi kärsii monista allergioista ja nukkuu edelleen todella huonosti. Pelottaa mitä hänen kanssaan on 4-vuotiaana koska jo nyt hän todella testaa "äidin sietokykyä", ehtii joka paikkaan sekä "hirmustuu" jokaisesta pienestäkin asiasta.

Nyt pahimpina päivinä todella tuntuu että ei jaksa enään ja että olisi helpompi vaikka nukahtaa lopullisesti. Äitinä itseään ei arvosta enään pätkääkään, kaukana ovat ne ihanteet ja aatteet joita esikoisen kanssa lähdettiin noudattamaan ja millaiseksi äidiksi oli itsensä ennen lapsia kuvitellut. Välillä meillä on aivan kuin jossain näissä "kauhukakara" ohjelmissa ja omatunto soimaa...

Hirveästi tsemppiä kaikille muille väsähtäneille äideille!!!

meillä on myös kaksi hyvin allergista lasta. Voi sitä ruoanlaittoa, altistamista, säätöä, oireiden tulkintaa ja ennen kaikkea yövalvomisia. Jo neljä vuotta. Välillä tuntuu että kroppa hajoaa tomuksi. Persoonani on ainakin muuttunut.

Mutta olen varma että minkätahansa (useampilapsisen) perheen arjesta saisi editoitua kauhukakaraohjelmaan jakson. Näin sanoi minulle tuntematon äiti puistossa ja pelasti sen päivän. Ollaan hyviä itsellemme ja toisillemme!

Välillä pakotan itseni pysähtymään arjen touhujen keskellä ja todella katsomaan lapsiani. Onhan ne ryökäleet todella suloisia.





Hyvää yötä meille kaikllle!

4

Niinpä... kyllä juuri tätä: Voi sitä ruoanlaittoa, altistamista, säätöä, oireiden tulkintaa ja ennen kaikkea yövalvomisia.

Samalla omaa myös muutenkin haastavan persoonan mutta kyllä, on myöskin aivan valloittava persoona.

terv.10