Vauva toi kuolemanpelon :(

Alkoi ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen ja jatkuu vaan, nyt jo kaksi lasta. Hirvittää ajatus, miten mies ja lapset selviäisivät jos yhtäkkiä kuolisin. Ehkä se jossain vaiheessa helpottaa, toivottavasti.

että mies tai lapset kuolee kun jos ite kuolisin.



mies selviäis aivan mainiosti jos kuolisin, en usko että musta tulis enää ihmistä jos nää kuolis.

sinä päivänä kun ensimmäinen lapsi syntyi.

nään siitä painajaisiaki vähän väliä. Johtuu varmaan siitä että olen menettänyt minulle hyvin tärkeän ihmisen.

Mulla sama juttu, mutta alkoi helpottamaan siinä vaiheessa, kun "äiti-vauva-symbioosi" vähän hellitti. Syöttövälit piteni, pystyin olemaan jo useamman tunnin pois kotoa jne. Yhtäkkiä huomasin että en ollut ajatellut asiaa pitkään aikaan. Nyt lapseni ovat jo 3v ja 8v, kuolemanpelko ja perheen selviäminen siitä käy mielessä enää hyvin harvoin. Satunnaisesti kuitenkin.

Esikoispoika on nyt 4 kk. Koskaan ennen lasta en ole edes kuolemaa ajatellut. Nyt mietin useinkin, että kuinka mies ja poika pärjäisivät, jos minulle jotain kävisi. Olen nähnyt untakin, että sairastun syöpään ja elinaikaa viikko!

Mitn pääsisin eroon pelosta?

tuntuisi masentuneelta.



http://www.tukiasema.net/teemat/artikkeli.asp?docID=165

ja ehkä joillain jopa masennukseen, muistan itse myös valvoneeni öitä asian tiimoilta kun kuopus oli ihan pieni