Oletko ikinä seurustellut miehen kanssa jonka mielestä mies on perheen pää ja tekee päätökset

rasittavaa hoitaa kaikki ite. olis ihanaa ku se kerranki ottais kunnolla ohjat käsiinsä ja sanois NYT ME TEHDÄÄN NÄIN JA SINÄ OLET HILJAA! :(

mutta et kai haluaisi olla miehen palvelija, joka ei viitsisi edes keittää kahvia tai laittaa astioita koneeseen koska se on naisten tehtävä, aina. Naisten tehtävä olisi myös tehdä perheelle ruoat ja pyykätä yms. vaikka nainen kävisi töissä ja mies olisi kotona työttömänä. Koska ne on naisen tehtäviä...

Yksi yritti kerran tehdä vaikutusta mutta ei onnistunut. Syy oli juuri se että hänen mielestään mies on perheen pää ja tekee kaikki päätökset.

Tai ainakin harva nainen siihen suostuu....

Ei se asenne mulle silloin vielä selvinnyt, mutta jälkeenpäin näin sen haastattelun telsusta. Hän oli mennyt naimisiin ja vaimolla ei tuntunut olevan paljonkaan sanomista perheen asioista.

Ei se asenne mulle silloin vielä selvinnyt, mutta jälkeenpäin näin sen haastattelun telsusta. Hän oli mennyt naimisiin ja vaimolla ei tuntunut olevan paljonkaan sanomista perheen asioista.

Itse kyllä tiesin exäni asenteen perheen rooleista, mutta silloin olin eri paikkakunnalla opiskelemassa, joten harvoin näkyi arjessa, ainakaan alussa. Mitä pitempään olimme yhdessä ja juttelimme yhteisestä tulevaisuudesta, kävi ilmi, että minä olisin mieheni talutusnuorassa.

Esim. tulot menisivät kaikki yhteiselle tilille, johon vain hällä olisi pankkikortti. Hän antaisi minulle talousrahaa ja vähän omaa käyttörahaa. Minun menoistani keskustelisimme yhdessä, vaikka ne sitten olisivat äitiyshousujen osto. Hänen menoistaan minulla ei tietenkään olisi mitään sanomista.

Lapset hoitaisin yksin, hänen ei tarvitsisi edes syöttää lasta. Jos joskus olisin niin sairas tai vaikka toista lasta tekemässä synnärillä, hän veisi lapsemme omalle äidilleen hoitoon, koska miehen tehtävä ei ole hoitaa lapsia.

Opiskelin silloin terveydenhoitajaksi ja hänen mielestään minun pitäisi kertoa kaikki asiat hänen tuntemistaan ihmisistä (jotka siis kävisivät vastaanotollani), koska se on luottamuksen merkki parisuhteessa. Ei ilmeisesti ollut kuullut vaitiolovelvollisuudesta. Hän ei kuitenkaan koko yhdessäolomme aikana kertonut joitakin asioita edes itsestään. Saattoi myös vihjailla minulle nähneensä tätiäni kaupungilla ja kuulleensa joistakin juhlista. Kun yritin kysellä tarkemmin juhlista, kun en ollut kuullutkaan sellaisista, niin panttasi tietoa piruuttaan. Piti sitten soittaa tätille tai esittää koko suvulle että joo oon kuullu, vaikken tiennyt mitään.

Sairas oli koko tyyppi.

nostalgiaa, mitä mä olin jonkun aikaa elätellyt sen suhteen päätyttyä.

Anopin taloon tulee iso putkiremontti, ja taloyhtiö on järjestänyt kaikille väliaikaiset asunnot. Pois pitää muuttaa puoleksi vuodeksi. Anoppi ei ole tyytyväinen hänelle varattuun asuntoon, se kun on kaupungin "huonolla" alueella.



Hän sitten keksi muuttavansa meille. Meillä on vauvan huone vapaana, koska vauva ei vielä tarvitse sitä. Vähän kyllä epäilyttää... Anoppi on aikamoinen häärääjä ja komentelija. Meillä on ihan hyvät välit, aika muodolliset jopa.



Ottaisitteko anoppinne teille asumaan?

ja ylipäätään miks se on tässä ketjussa?



-alkup. anoppikirjoittelija

Ei se asenne mulle silloin vielä selvinnyt, mutta jälkeenpäin näin sen haastattelun telsusta. Hän oli mennyt naimisiin ja vaimolla ei tuntunut olevan paljonkaan sanomista perheen asioista.

Itse kyllä tiesin exäni asenteen perheen rooleista, mutta silloin olin eri paikkakunnalla opiskelemassa, joten harvoin näkyi arjessa, ainakaan alussa. Mitä pitempään olimme yhdessä ja juttelimme yhteisestä tulevaisuudesta, kävi ilmi, että minä olisin mieheni talutusnuorassa.

Esim. tulot menisivät kaikki yhteiselle tilille, johon vain hällä olisi pankkikortti. Hän antaisi minulle talousrahaa ja vähän omaa käyttörahaa. Minun menoistani keskustelisimme yhdessä, vaikka ne sitten olisivat äitiyshousujen osto. Hänen menoistaan minulla ei tietenkään olisi mitään sanomista.

Lapset hoitaisin yksin, hänen ei tarvitsisi edes syöttää lasta. Jos joskus olisin niin sairas tai vaikka toista lasta tekemässä synnärillä, hän veisi lapsemme omalle äidilleen hoitoon, koska miehen tehtävä ei ole hoitaa lapsia.

Opiskelin silloin terveydenhoitajaksi ja hänen mielestään minun pitäisi kertoa kaikki asiat hänen tuntemistaan ihmisistä (jotka siis kävisivät vastaanotollani), koska se on luottamuksen merkki parisuhteessa. Ei ilmeisesti ollut kuullut vaitiolovelvollisuudesta. Hän ei kuitenkaan koko yhdessäolomme aikana kertonut joitakin asioita edes itsestään. Saattoi myös vihjailla minulle nähneensä tätiäni kaupungilla ja kuulleensa joistakin juhlista. Kun yritin kysellä tarkemmin juhlista, kun en ollut kuullutkaan sellaisista, niin panttasi tietoa piruuttaan. Piti sitten soittaa tätille tai esittää koko suvulle että joo oon kuullu, vaikken tiennyt mitään.

Sairas oli koko tyyppi.

Mä olen aina ollut enemmänkin dominoiva persoona. Nykyäänkin pitää aina muistuttaa itseään, että miehen mielipidettä täytyy kuunnella, kun kerran tasa-arvoisessa suhteessa eletään. Mies viittaa muhun yleensä "hallituksena". :)

Sellaiset miehet yleensä ymmärtävät luikkia häntä koipien välissä minua pakoon sen jälkeen, kun vähän aikaa ovat jututtaneet! Kerran taisin jopa olla aika lailla kiinnostunut yhdestä sellaisesta, mutta "miehiä kunnioittamaton" asenteeni sai hänet laittamaan kapulat rattaaseen ja nyt jälkeen päin ajatellen olen todella iloinen, että niin kävi!

kun kuuli miehen suunnitelmat perheestä. Yhteisiä lapsia ei siis ole, ei edes asuttu yhdessä missään vaiheessa. Jälkeenpäin olen miettinyt että johtui varmaan siitä että oli koko lapsuutensa ja nuoruutensa ajan ollut aika alistettu ja kontrolloitu, pääsi sitten aikuisena näyttämään ja käyttämään valtaa. Eipä käy kateeksi kun näen nykyisen vaimonsa.