Perätilasynnytykseen?

Vauvalle turvallisempi vaihtoehto, enkä kuuntelisi pätkääkään mitään painostuksia. Eivät sovi mielestäni moderniin terveydenhuoltoon.

en tiennyt että vauvani oli perätilassa kuin vasta synnytyssalissa.. Kätilö vaan totesi, että päätä ei tunnu ja ultralla todettiin että vauva yli 4kg ja perätilassa.. totesivat lantiossa olevan tilaa, mutta suosittelivat sektiota. Tämä oli meidän kolmas vauva.. Sektioon mentiin - kiireelliseen sellaiseen ja terve tyttö syntyi, 4,2kg ja 54cm!!! Tuollainen jötikkä jos olis tullut alateitse ihan normaalistikin niin olisi ollut puskemista! Myöhemmin olen miettinyt, että hyvä kun pääsin sektioon vaikka synnytyksen olisin mielelläni vielä kokenut..

Tsemppiä..

synnärillä ultrasi ja sanoi että on hyvässä asennossa jne. no lapsi tuli sellaisella vauhdilla maailmaan että mitään sektioita ei olisi edes ehditty valmistelemaan-ja hyvä niin. :)



oli tosi helppo ja kiva synnytys. lääkäri vielä sanoi että suurimmaksi osaksi pt-vauvat tulevat nopeasti ulos. ja sanoi myös että kun on jo synnyttänyt ja jos ei ole mitään ongelmia niissä ollut niin ei se pt eroa normisynnytyksestä mitenkään. pelko siihen vain on suurta juuri siksi koska niistä ikävistä kokemuksista keuhkotaan kovaan ääneen mutta positiviset kokemukset jää huomiotta.



vauvalla kaikki ok. aluksi joutui lämpökaappiin hetkeksi muuten ei mitään ihmeellista vrt.normisynnytys.

lapsella oli painoa 3,5kg.

Itsellä oli sama tilanne aikoinaan. Painostivat kovasti alatiesynnytykseen ja suostuinkin.



Onneksi synnytys ei ottanut käynnistyäkseen. Mulla oli myös todella tilava lantio ja kaikki oli kuulemma otollista perätilasynnytystä varten. No joo, synnytys ei siis käynnistynyt, eivätkä käynnistä synnärilläni perätiloja, joten sektioksi meni.



Sektion jälkeen leikkaava lääkäri totesi, että onneksi leikattiin. Vauvalla oli napanuora tiukasti kaulan ympärillä ja olisi kuristunut siihen (tätä eivät kättärillä kokeneet perätilalääkärit havainneet) ja lisäksi vauva ei ollut "pieni ja siro", kuten samat lääkärit olivat useiden ultrien perusteella minulle vakuutelleet, vaan painoi 4 kg. Huonosti olisi kuulemma käynyt.



Ikinä en enää suostuisi edes yrittämään perätilasynnytystä. Niin suuret riskitsiihen liittyy! Lue tutkimuksia ja asia valkenee sinulle. Valitettavasti en muista tutkimuksien nimiä, mutta googlettamalla löydät.



Kyllä sektiosta voi parantua nopeastikin. Yleensä niin käykin. Itse kotiuduin 3 vrk kuluttua leikkauksesta ja viikon päästä olo oli jo ihan bueno.



Tsemppiä!

..

oli tosi helppo ja kiva synnytys. lääkäri vielä sanoi että suurimmaksi osaksi pt-vauvat tulevat nopeasti ulos. ja sanoi myös että kun on jo synnyttänyt ja jos ei ole mitään ongelmia niissä ollut niin ei se pt eroa normisynnytyksestä mitenkään. pelko siihen vain on suurta juuri siksi koska niistä ikävistä kokemuksista keuhkotaan kovaan ääneen mutta positiviset kokemukset jää huomiotta.

Huomiotta jää myös se, että pää on suurin "osa" joka tapauksessa oli lapsi iso tai pieni. Mulla oli 1½h synnytys ylläriperätilassa, ei tullut repeämiä tms. Ja oli ensimmäinen.

Synnytin kuopukseni 3v sitten perätilassa, tyttö painoi 4kg ja itse olen suht siroluinen ihminen. Tyttö jämähti istualleen jo puolessa välissä raskautta eikä tehnyt elettäkään kääntyäkseen oikein päin. Pari kertaa yritettiin ä-polilla kääntää tuloksetta. Onneksi ei kääntynyt, sillä syntyessään napanuora oli kaulan ympärillä ja olisi todennäköisesti kuristunut jos olisi käännetty, koska napanuoralla ei pituuttakaan ollut liiaksi asti. Lantio kuvattiin ja lääkäri oli sitä mieltä että ok, voi synnyttää alateitse.

Itse olin koko ajan sillä kannalla että alateitse synnytän jos vain suinkin mahdollista. Kyseisen sairaalan ylilääkäri (maailmallakin mainetta niittänyt ja asiansa varmasti osaava) oli vankasti sitä mieltä, että perätilasynnytyksiä pelätään ja mustamaalataan liikaa.

Kyseinen lääkäri sattui onnekseni olemaan juuri vuorossa kun synnytykseni alkoi ja pitkälti hänen ansiostaan uskalsin luottaa siihen että synnytys menisi hyvin. Tyttö syntyi 5h kuluttua, ponnistus kesti vain 10min ja synnytys kaikin puolin oli erittäin helppo, en edes revennyt alapäästä lainkaan. Koska tyttö istui perätilassa raskauden puolesta välistä asti, luonnollisesti lonkat eivät olleet kunnolla paikoillaan - toinen lonkka oli kokonaan irti, toinen löystynyt. Ja kaikille "mitä minä sanoin" -tyypeille tiedoksi, tällä ei ole mitään yhteyttä siihen, että lapsi syntyi perätilassa. Lonkkaluut nimittäin eivät olleet missään vaiheessa päässeet asettumaan lonkkamaljaan, koska lapsen jalat olivat ylöspäin kääntyneinä tytön ollessa kohdussa istuma-asennossa. Usealta eri lääkäriltä (lastenlääkäri, kirurgi, ortopedi) asiasta kysyessäni, jokaisen vastaus oli sama - synnytys ei ole millään lailla vaikuttanut lonkkiin.

Minua ei missään vaiheessa painostettu alatiesynnytykseen, pikemminkin asenteet olivat päinvastaiset ja tyrkytettiin sektiota. Onhan kyllä totta, että sinullakin kun on jo kolmas synnytys, perätilasynnytys saattaisi olla suht helppo kun "kokemusta löytyy" alatiesynnytyksestä. Ponnistusvaiheesta muuten muistan sen, että esikoista punnertaessani, pää tuntui vietävän suuritöiseltä punnertaa ulos, mutta kun kuopus syntyi, pehmeä peppu oli paljon paljon helpompi työntää ulos, eikä pääkään enää lopussa tuntunut pahalta :)



Ei muuta kuin tsemppiä tulevaan - hyvin se menee joka tapauksessa - päädyitpä kumpaan tahansa vaihtoehtoon :)