Jatkuvasta pirun ahdistuksesta...

Olenko hulluksi tulossa? Raskaus oli kamalaa ja pelottavaa, jatkuva istukan irtoamisen vaara ja sairastin koko ajan. Nyt lapsi jo 1v, mutta ahdistus ei hellitä, saan hirveitä paniikintunteita milloin mistäkin. Kuvittelen omiani. En osaa nauttia täydellisestä pienestä tytöstäni pelkojeni takia ja nyt avioliitto rakoilee, kun saan miehenikin ahdistumaan.



Olen vihdoin saanut aikaiseksi varata lääkäriajan. Mistä tämä johtuu? Mihin olen hukannut rennon ja iloisen elämänasenteeni ja mistä sen taas löytäisi?