Onko etävanhempi "namutäti-/setä"?

Onhan se totta, että kun lasta näkee toivottoman harvoin niin ei halua tuhlata sitä vähäistä aikaa riitelyyn ja rajojen asettamiseen. Eikä se ole oikeastaan tarpeellistakaan, koska useimmat erolapset ovat etävanhempansa luona niin vähän, että todellinen kasvatus tapahtuu lähivanhemman luona. Ei siinä etä pysty paljon rimpuilemaan - lapset ovat sitä, mitä lähi heistä tekee.

Eikä siitä kannata lähivanhemman ottaa stressiä. Mieheni lapsi on monesti sanonut haluavansa asua meillä, mutta asiaa kaivellessa tulee tälläisiä syitä: meillä saa namia ja herkkuja, me käydään kaikissa kivoissa paikoissa, me ei huudeta koskaan ja meillä saa pelata tietokoneella. Niin, se kai on etävanhemman oikeuskin olla se mukava namusetä/-täti.:) Ollaan kyllä puhuttu lapsen kanssa monet kerrat, että meillä olisi ihan eri säännöt, jos asuisi pidempään kuin 1-2 vkl/kk. Ja onhan se lähivanhempi sitten tiukassa paikassa se läheisin, vaikka olisi kuinka kuiva ja tylsä ja komentava.

Se on inhimillistä että etävanhempi haluaa ottaa kaiken kivan irti harvoista tapaamisista lapsen kanssa. Ja lähivanhempi joutuu sitten olemaan se komentava ikävä tyyppi, joka huolehtii nukkumaanmenosta, läksyistä, terveellisestä ruuasta jne. Mutta kuten joku, oliko se 3, sanoi, niin loppujen lopuksi se lähivanhempi on se läheisin, johon hädän hetkellä turvataan.



Itse olen se ikävä lähivanhempi, enkä vaihtaisi osaa lapsen isän kanssa tietenkään.