Lue keskustelun säännöt.
Miksi se on itselläkin niin vaikea uskoa
26.06.2008 |
että pettäjä mikä pettäjä, tuo mies siis... Miksi oi miksi oi miksi... aina tulee ilmi jotain uutta. Ja silti, jaksan jatkaa. EN TAJUA ITSEÄNI!!! Haluttais hakata päätä seinään. Ja ei, en todellakaan saa aikaseksi lähteä kahden pienen lapsen kanssa yh:ksi. En jaksais päivääkään.
Kommentit (7)
Ei tämä arki ilman stressiä miehen tekemisistä niin kovaa ole, itse asiassa ero itselleni olei lopulta helpotus ja samaa olen kuullut muilta. t. yh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseasiassa nykyinen elämäsi on paljon raskaampaa. Ja miksi sinun pitäis ryhtyä yksihuoltajaksi? Siihen ei edes noin vaan ryhdytä. Aika moneen mieheen tulee muuten ryhtiä kun ilmoittaa, että en enää aijo sietää käytöstäsi, ja muutan pois kotoa. Lapset asuvat vuoroviikoin toistemme luona. Jo tämä järisyttää aika monen miehen elämän.
jätin tuon paskan jo kerran. Mutta sehän katsos "muuttui" ja niin edelleen... se nyt on sen verran juoppokin että ei sille voi lapsia laskea vuoroviikoiksi. Ja tekee töitä hullun lailla. Tai sitten nekin työajat panee uutta hoitoaan.
En tiedä mitä tehdä.
miten elämäsi eroaa tällä hetkellä yh:n elämästä? Eli mitä apua miehestä kotona ja lasten hoidossa sinulle on? Onko sinulla nyt sitten muka sitä omaa aikaa, ja arkea ja sen tehtäviä/vastuuta jakava mies läsnä kotona? Miten voisit nytkään jättää lapsia isänsä hoitoon, ja lähteä tuulettumaan, jos et voisi kuvitella tekeväsi sitä eron jälkeenkään?
Eron jälkeen sinun ei ainakaan tarvitsisi kärsiä henkisesti pettävän ja alkoholisoituneen (?) miehen aiheuttamasta mielipahasta; jatkuvasta epäilystä ja loukkauksista. Tai pestä miehesi pyykkejä tai siivota hänen jälkiään...Olisi yksi lapsi vähemmän talossa. Kerro siis, mikä on se henkinen tai käytännön voimavara, jota miehesi tällä hetkellä niin kovasti sinulle tarjoaa, että kuvittelet, ettet yh:na kestäisi päivääkään, mutta pettämistä ja ilmeisesti muutakin paskaa olet valmis ottamaan vastaan päivittäin?
Jos eroaisitte, mies osallistuisi edelleen taloudellisesti lasten elatukseen. Ja eikö hän sitten muka tulisi ollenkaan tapaamaan lapsiaan? Ehkä mies nyt kuitenkin jonkinlaiset tapaamiset haluaisi ja pystyisi hoitamaan (ei kai hän mikään rappiojuoppo ole?). Ehkei vuoroviikkoja, mutta viikonloppu silloin tällöin, arki-ilta kerran viikossa jne. Sinä saisit tällöin aivan omaa aikaa...
Ja mietipä sitä vaihtoehtoa, että sinulla joskus tulisi olemaan ihmissuhde, jossa sinua todella rakastetaan ja arvostetaan. Voisit LUOTTAA siihen, ettei mies petä, sillä TIETÄISIT ja kokisit jatkuvasti arjessa, kuinka paljon miehesi arvostaa, rakastaa ja haluaa juuri sinua, joten hänellä ei ole mitään tarvetta tai syytä pettää. Läsnäoleva, arkea jakava, oikea mies. Et voi ikinä löytää sellaista, niin kauan kun roikut tuossa huonossa suhteessa.
Ei se yh:n elämä niin kovin ihmeellisen rankkaa ole. Ei ainakaan verrattuna huonoon suhteeseen, jossa moni on henkisesti jaksamisensa äärirajoilla ja käytännössä lähes yh muutenkin. Ja yh:stakin aika usein tulee ajan myötä uusperheellinen, eli uusi rakkaus löytyy...Ja usein sitten (kun sen paskasuhteen on kerran uskaltanut jättää taakseen) paljon parempi rakkaus. Nimittäin kun huomaat, että yksinkin on ihan hyvä olla ja parisuhteeseen kannattaa lähteä vasta kun se oikeasti tuo jotain selkeästi HYVÄÄ ja LISÄÄ elämään.
Usko minua, itse olen tuon läpikäynyt...
olla suurin syy, ettei erota. Ei ole ensimmäinen eikä viimeinen nainen, joka kestää sikaa miestä taloudellisen tilanteensa vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
helpompaa!Usko pois.Arvosta itseäs ja omaaki elämääs
Voitko elää niin että tunnustat realiteetit itsellesi ja sitten mietit mitä asioita tarvitset elääksesi jotta jaksat tämän elämänvaiheen miehen kanssa? Eihän mies ole kaikki. En tarkoita että sun pitäis luopua omasta arvostasi, mutta jotenkuten ennenkin selvittiin vaikeuksista vaikkei erottukaan. Että ei se niin välttämätöntä ole kaikkia samantien palasiksi lyödä mitä täällä aina huudellaan.
VARSINKAAN älä laita kaikkea energiaasi asioiden selvittelyyn, jos mies kerran on petturi, vaan säästä voimia siihen että voit olla ilopinen lapsistasi ja itsestäsi. Pikkulapsivaihe menee kyllä ohi ja sitten on elämää jäljellä vaikka lähtisitkin ja ehdit vielä rakentaa uuden, paremman. Mies ei taatusti muutu vaikka laittaisit kuinka energiaa häneen- hän muuttuu vain jos itse haluaa. (ja epätodennäköistä sekin, mies ei ole kovin muuttuva) Kyllä se oikea hetki lähteä tulee, jos niin on tapahduttava. Sure se perhe mitä et saanutkaan- sait erilaisen perheen. Ja etsi hyvät puolet ja huollehdi itsestäsi.Jos olisit yh olis tosiaan rankempaa eikä pienten lasten kanssa kuitenkaan mitään suuria romasseja vietetä. Voimia sulle!