Selittäkää mulle: "poika jatkaa sukua". Älytöntä.

Entisaikaan se poika peri talon- eli jatkoi sukua. tyttö muutti miehensä taloon ja otti miehensä nimen. Yksinkertaista.

mutta valitettavan yleinen ajattelutapa varsinkin vanhemmilla ihmisillä.



Osaksi se liittyy nimen periytymiseen. Edelleen aika pieni osa lapsenlapsista jatkaa äitinsä suvun nimeä. Viimeistään lapset tavataan yhä pistämään isänsä nimelle - keskimäärin yleisempää siis, ei toki aina.



Mutta se liittyy myös ylipäänsä siihen, että miesten ajatellaan yhä olevan Perheen Pää, pääasiallinen elättäjä, yhteiskunnallisesti merkittävän uran luoja ja Tärkeä.



Aika harva palstalainen lienee eri mieltä kanssamme sen suhteen, onko tuo validi ajattelutapa vai vanhentunutta. Joten kannattaa tivata perusteluja tuolle mieluummin siltä vanhemmalta sukupolvelta, ei meiltä muilta naisilta ;=)

tuo "entisaika" on hyvinkin lyhyt ajanjakso, n. 40-80-luvut käsittävä ajanjakso. Nimittäin vielä ennen sotiakin sukunimen määräytyminen oli hyvinkin löysää - nimeksi saattoi hyvin tulla tilan nimi tai myös vaimon suvun nimi, jos mies naitiin isoon taloon.



Esim. oma isoisäni otti 1920-luvulla sukunimekseen sen tilan nimen, jonka hän osti. Hänen veljensä otti nimekseen "Rimala", koska sahasi ja kauppasi rimoja ja lautoja. Kolmas veli piti syntymäsukunimensä.

tyttönimenä äitini sukunimi. Kuitenkin naimisiin mentäessä otin ehdottomasti mieheni nimen.



Lapsilla on isän nimi, joten oli luontevaa olla saman niminen.



Mutta onhan niitä miehiäkin jotka ottavat naisensa sukunimen.

Meillä myös suvussa tapauksia, että tytär peri talon ja hänen puolisonsa otti vaimon/tilan nimen.

Meilläkin vähän vastaavasti: mies muutti mun luo ja lapsemme "jatkavat" minun nimeäni.

Kun biologisesti ajatellaan niin nainenhan sitä sukua 100% varmuudella jatkaa. Miehen isyydestä ei voi koskaan olla täysin varma, se perustuu vain luottamukseen naista kohtaan.