En ole ap... mutta nyt luen tätä ketjua ja itken.

Koska elän ihan samanlaisessa tilanteessa. Mies ei kyllä hajota ympäriltään tavaroita tai paisko, mutta raivostuessaan huutaa niin että pelkään. Lisäksi on uhannut pari kertaa lyövänsä mua lasten kuulle. (tosin käyttäen lievempänä ilmaisuna "läpsäisen"). Ennen näitä uhkaus kertoja olen joskus vaistomaisesti suojannut päätäni kun mies on räyhännyt.. jostain vain tullut sellainen tunne että meinaa lyödä.



Viime aikoina mies on saanut raivareita lähes viikottain. Muutenkin kaikki ärsyttää häntä. Pojallamme on 2v uhma ja hän on alkanut sanoa että poikaa pitäsii tukistaa tms. kun saa uhmakohtauksen. Tänä aamuna jouduin häätämään mieheni pois pojan luota kun oli tulossa "auttamaan".



Mies on sanonut olevansa masentunut aikaisemmin keväällä. Silloin kaikki oli vain "mustaa". Kärsii unettomuudesta myös. Mutta ei missään tapauksessa halua menna hoitoon. Itse menin terapeutille hakemaan voimia. Terapeutti ei keksinyt mitään ratkaisua tilanteeseen, muuta kuin koita jaksaa. Juodessaan mies on hyväntuulinen (oikeastaan helpompi kun selvimpäin)...ei juo kuin pari kertaa kuussa ja silloinkin harvemmin kotona.



Nyt alan oikeasti tajuta tilanteen. Miten olen antanut itseäni kohdella tällä tavalla? Miksi haluan elää pelossa? olen jotenkin tätä aikaisemmin pitänyt normaalia. Muusta en tiedä, kun ollaan oltu teineistä lähtien yhdessä. Oma isäni oli etäinen ja räyhäsi usein äidilleni.