Lue keskustelun säännöt.
4-v varasti päiväkodista - mitä tehdä?
06.08.2008 |
4-v poikani oli varastanut päiväkodista kuvalappusia. Hän oli eilen lto:n kanssa teipannut niitä päiväkodin seinille (kuvissa siis kuvia esim käsienpesusta, päiväunista jne) ja oli kuulemma ollut tosi innoissaan kuvista. Kun hain hänet pk:sta, sanoi hän moneen kertaan minulle, ettei hänen reppuunsa saa katsoa. Kun sitten illalla katsoin, oli siellä niitä kuvia. Kysyin asiasta ja hän kertoi lto:n antaneen ne hänelle.
Selvästi kaikki ei ollut kohdallaan ja minusta tuntui että lapseni valehteli, joten tänään aamulla kysyin lto:lta asiasta. Lto sanoi, ettei ole antanut kuvia, vana kyseessä oli varmasti väärinkäsitys.
Lapseni siis varasti ja valehteli, tunnen lapseni ja hän yritti kierrellä asiaa eilen illalla niin, että tiesin hänen valehtelevan ja hänen itsekin tienneen tehneensä väärin. Aion puhua tänään illalla lapsen kanssa asiasta, mutta pitäisikö mielestänne lapsen pyytää kanssani anteeksi lto:lta vai onko se jo vähän liikaa 4-vuotiaalle, jolla moraalikäsitys on vasta muokkautumassa?
Kommentit (9)
Se tais olla niin innoissaan niistä lapuista että halusi tuoda niitä kotiinkin.
Eli sinuna juttelisin pojalle ja se olisi siinä. On kuitenkin vielä niin pieni.
Jos toistuu niin sitten vasta kovemmat otteet asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta myös anteeksi pitää pyytää! Noin pienikin lapsi jo ymmärtää, mitä se tarkoittaa.
on idioottimaista.
Mulle ainakin olisi tärkeämpää että lapsi katuu (ja toki anteeksi saa pyytää), mutta ei se sana anteeksi tarkoita että katuu aidosti jos siihen pakottaa.
Mun mielestä lapsen pitää siis oppia haluamaan pyytä anteeksi jos on tehnyt jotain tyhmää. Ei niin että lapsi tekee jotain tyhmää (tarkoituksella) ja kuittaa sen anteeksipyynnöllä. Sellaiset anteeksipyynnöt ovat ihan turhia.
Tunnen vaan muutaman lapsen jotka on aina pakotettu pyytämään anteeksi ja sitten ne vaikka lyö meidän lapsia ja pyytävät anteeksi vähän ajan päästä ja vanhemmat vaan kuittaavat asian "se pyysi jo anteeksi".
Tekis mieli huutaa näille vanhemmille että "etteks te tajuu että anteeksi on VAIN SANA!". Pitää opettaa lasta aidosti katumaan eikä toistamaan jotain sanaa kuin papukaija ja se on sitten siinä.
Mun mielestä taas toi anteeksi pyytämisen pakottaminen on idioottimaista.
Mulle ainakin olisi tärkeämpää että lapsi katuu (ja toki anteeksi saa pyytää), mutta ei se sana anteeksi tarkoita että katuu aidosti jos siihen pakottaa.
Eihän nuo sulje toisiaan pois. Anteeksi pyytäminen on konkreettinen tapa, jolla lapsi voi aloittaa sen sopimisen, ja kertoa olevansa pahoillaan. Ei se poista tekoa eikä ole mikään sovitusautomaatti, mutta toimii sellaisena rituaalina ja lapsenkin on helpompi ymmärtää, että asia on loppuunkäsitelty.
On vanhemmista ja muista kasvattajista kiinni, saako lapsi käsityksen, että kaikkea saa tehdä, kunhan pyytää anteeksi.
Meillä tuossa tilanteessa laput palautettaisiin ja lapsi saisi pyytää anteeksi. Asia ei ole sinänsä iso, mutta periaatteessa halaun ottaa nuo sopivan vakavasti, että tulee selväksi, ettei mitään varastetaa/oteta ilman lupaa, ei valehdella päin naamaa ja asiat selvitetään heti.
Onpas ap:llä fiksu lapsi kun sanoo "´reppuun ei saa katsoa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tästä voi päätellä että yritti salata varkauden. Lapsi tiesi tehneensä väärin.
Jatkotoimenpiteenä on kuvien palauttaminen lto:lle ja anteeksipyyntö.
Tärkeää on että lapsi ymmärtää tämän asian kerrasta eikä varastele enää jatkossa.
Lapsen kuuluu tuntea häpeää teostaan.
Lisäksi myös toisen vanhemman on tiedettävä asia.
Seurailkaa jatkossa pysyykö näpit irti toisten tavaroista. Joskus lapset varastaa kavereiltaan leluja.
vaan että on opetettava ettei se ole pelkkä sana.
Mun mielestä taas toi anteeksi pyytämisen pakottaminen on idioottimaista.
Mulle ainakin olisi tärkeämpää että lapsi katuu (ja toki anteeksi saa pyytää), mutta ei se sana anteeksi tarkoita että katuu aidosti jos siihen pakottaa.Eihän nuo sulje toisiaan pois. Anteeksi pyytäminen on konkreettinen tapa, jolla lapsi voi aloittaa sen sopimisen, ja kertoa olevansa pahoillaan. Ei se poista tekoa eikä ole mikään sovitusautomaatti, mutta toimii sellaisena rituaalina ja lapsenkin on helpompi ymmärtää, että asia on loppuunkäsitelty.
On vanhemmista ja muista kasvattajista kiinni, saako lapsi käsityksen, että kaikkea saa tehdä, kunhan pyytää anteeksi.
Meillä tuossa tilanteessa laput palautettaisiin ja lapsi saisi pyytää anteeksi. Asia ei ole sinänsä iso, mutta periaatteessa halaun ottaa nuo sopivan vakavasti, että tulee selväksi, ettei mitään varastetaa/oteta ilman lupaa, ei valehdella päin naamaa ja asiat selvitetään heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas ap:llä fiksu lapsi kun sanoo "´reppuun ei saa katsoa".
Semmoisia ne nelivuotiaat on. Älyä on jo sen verran, että ymmärtää salata kielletyksi tietämiään touhuja, mutta ei vielä niin paljon, että olisi ovelampi :D. Voisin kuvitella omani toimivan juuri noin, jos olisi samassa tilanteessa. (mutta tietenkään MEIDÄN LAPSI ei varastele ekä valehtele IKINÄ ;)
Minusta voisit laittaa lapsen myös tunnustamaan isälleen tekosensa ja juttelemaan asiasta. Ei kannata torua enää tai rankaista, vaan palkita siitä, että tunnustaa ja pyytää anteeksi.