Onko 36-vuotias synnyttäjä todellakin vanha?

itse olen aina se nuori, 23 v sain ekan lapsen, sairaalassakin tuntuu et kaikki jotain 40 v. Yhden lapseni kaverin äitikin on oman äitini ikäinen, luulinkin alkuun mummiksi mut onneksi ei tullut noloa tilannetta kun hoidin selvityksen diplomaattisesti ja kysyin lapselta oliko tuo äitisi (Vaikka mummiksi luulin)

(olen 32v). Olen pitänyt itseäni vanhana, koska lapsia ei vielä ole. Lääkäri sanoi, että heille alle 35v on nuori äidiksi haluava.

siis kohtalotovereita löytynee lapsellekkin. Muutenkin ikä on niin suhteellista;)

gynekologi ole kommentoinut iästä, kun kävimme lapsettomuushoidoissa. Kun tämä lapsi syntyy, olen 36-vuotias. Olisihan tuo pari vuotta aiemmin saanut tulla, mutta kun ei vain tullut. Ainoa, mistä neuvoloissa ja ultrissa on "huomauteltu" on paino - aina jaksetaan ihastella, että olen niin hoikka odottaja.

oli 40+ kun synnyin. Mua kiusattiin siitä ala-asteella. Itse en erityisesti päättänyt että lapset tehdään/saadaan nuorena. Esikoinen syntyi kun olin 26 ja ihmettelin miksen ollut aiemmin ryhtynyt lasten hankintaan. Kolmas ja viimeinen syntyy kun olen 32 ja se on mulle ehdoton takaraja (tuumin alta 30-kymmpisenä näin). Tuntuu että nytkin alkaa jo ikää olla sen verran että en voisi kuvitella jaksavani vauvarumbaa päälle 35 vuotiaana. Raskaudet ovat iän myötä jo ihan toista kaliiberia, saati palautuminen.



Sen verran tosin katseeni avartui lapsettomuusongemien myötä, että aina ei voi itse valita ja vaikuttaa asioihin, siksi joillain venyy myöhemmälle iälle.

ellen itse olisi surrut olevani niin vanha jo... Lähinnä lohdutteli siis, että nuori olen, eikä vielä ole niin kovaa kiirettä hoidoilla.



t.3

Nykyisin on aivan normaali-ikäinen synnyttäjä samoin ennen e-pilleriä. Siinä välissä vain ehti olla lyhyt aika, jolloin lapset saatiin nuorempina.

niin hyvin lapsella silloin menee, ellei jopa liian hyvin. Kiusaamisen aiheenakin tuo on lievimmästä päästä, ja jos kiusaaja haluaa kiusata, aina löytyy jonkin syy.



Itse voisin kuvitella vauvarumban yli nelikymppisenä, mutta asia on todella perskohtainen. Jotkut uupuvat jo kolmissakymmenissä, kun toiset vasta aikuistuvat siinä tietämillä. Mikä niitä nuoria sitten uuvuttaa? Liian varhainen vastuu?

Nuorempi lapseni alkoi nukkua yönsä n. 2,5 vuoden iässä ja jos vielä pitäisi tuo kidutus käydä läpi, ei mielenterveyteni enää kestäisi. Jos tulisin raskaaksi nyt, tekisin heti abortin.

Kellään luokkakaverilla ei ollut niin vanhoja vanhempia kuin minulla. Ei asiasta kiusattu, mutta äitini on kertonut nyt myöhemmin, että olen hirveästi valittanut asiasta kotona ("miks te ootte niin vanhoja?")



Ja nykyäänkin monet luulee minua reilusti vanhemmaksi kuin olenkaan, jos sanon, että vanhempani ovat eläkkeellä (ei varhaiseläkkeellä). Yleensäottaenhan kolmikymppisten vanhemmat tuntuvat olevan sellaisia 50+, työikää vielä kymmenen vuotta tai enemmänkin jäljellä.



Mutta kai ajat ovat muuttuneet, eli ehkä 36-vuotiaan synnyttäjän lapsi ei joudu tulevaisuudessa vanhempiensa ikää häpeämään siten kuin 80-ja 90-luvuilla?

joillakuilla voi olla omat motiivinsa väittää niin tietenkin. Ehkä 60-70 -luvuilla voitiin pitää vanhempana, naisten kuului tehdä lapset nuorina ja olla sidottuja kodintekemiseen.

Mun esikoinen on 14-vuotias kun olen itse 36, mutta minään ohjenuorana en pidä sitäkään että hankkii ensimmäisen lapsensa 22-vuotiaana. Toisen lapseni sain 26-vuotiaana ja se tuntui minusta sopivalta iältä. Olin paljon valmiimpi kuopuksen äitiyteen kuin mitä esikoisen kohdalla olin.

Jos lapsi sattuu olemaan terve ja hyväuninen, en näe miksi 36-vuotias ei pystyisi sitä hoitamaan yhtä hyvin kuin nuorempikin. Mutta jos käy huono tuuri ja saa esim. allergisen lapsen (ja ei, sitä ei voi tietää etukäteen mistään) joka valvottaa muutaman vuoden, silloin iällä on todella paljon merkitystä. Kyllä nuori ihminen jaksaa fyysistä rasitusta eri tavalla kuin vanha, vaikka sitä ei moni tahdo myöntää.

nyt elän itselleni. En todellakaan usko olevani raihnas ja väsynyt ihminen lähempänä neljääkymppiä.

Synnytän pian toisen ja kolmannen lapsemme. En koe olevani vanha äidiksi. Esikoinen syntyi 5 v sitten. En kokenut silloinkaan ikääni mitenkään ongelmalliseksi.

yli 30-vuotiaana. Väkisinkin se kakkonen tai kolmonen syntyy 35-40 äidille.

kyllä sitä vaan kulkaa jaksaa! On jaksettava, kuten on jaksettava kaikkien äitien, Ehkä on jaksettava enemmänkin koska ei ole vireitä isovanhempia, joille voisi vastuun ja käärön lykätä, jos sattuisi biletyttämään. Harvemmin sattuu, onhan se osa elämästä nähty, maailmaa kierretty ja yhtä sun toista polttavaa kriisiä ja rakkautta on takanapäin. On vauva sitten helppo tai vaatelias, omaansa kyllä jaksaa hoitaa ja rakastaa. Nelikymppisenäkin. Helposti, jos ei ole työllä, viinalla tai muulla mahdollisella narkomanialla polttanut itseään loppuun. Tai suurperheellä...

ja yli 30-vuotiaat (saati nelikymppiset) synnyttäjät harvassa. Nykyisin tilanne on taas se, että ekaluokkalaisten vanhemmissa nelikymppisiä on puolet. Ehkä nykylapset häpeävätkin ennemmin (hyvin) nuoria vanhempia, jos kaikilla muilla luokkakavereilla on selkeästi iäkkäämmät äidit ja isät...

Todellakin.

4-kymppisinäkin naiset voivat kestää hyvin raskauden rasitusta, vuosiakin valvottuja öitä jne, uskoisin sen olevan aivan yksilökohtaista.

Omassa tuttavapiirissäni suurin osa on saanut lapsensa 35-40 -vuotiaina.