Lue keskustelun säännöt.
Mun mielestä äitini on kohtuuton. Mitä mieltä?
05.08.2008 |
Isä sai aivoverenvuodon 3 kuukautta sitten. On toipunut todella hyvin. Välillä on vähän masentuneen oloinen eikä välttämättä toimerru töihin (lue: kotiaskareisiin) samalla tavalla kuin ennen sairastumistaan. Huoli omasta terveydestä on edelleen aika paljon pinnalla hänen ajatuksissaan.
Tämä on minusta aivan ymmärrettävää. Varmasti sitä miettii, että miten pahasti olisi voinut käydä ja mitä jos tulee uusi vuoto. Varsinkin, kun tapahtuneesta ei ole kulunut tuon enempää aikaa.
Äitini on aivan vauhko asian suhteen. Hänen mielestään isän pitäisi nyt vaan jatkaa elämää, kuten ennenkin. Hän ei siedä katsoa sitä, jos isä istuu hetken omiin ajatuksiin vaipuneena. Heille syntyy nykyään usein sanaharkkaa. Äiti sanoo olevansa väsynyt tilanteeseen ja katselemaan sellaista masentunutta naamaa.
Isä on menossa keskustelemaan asiasta ammattilaisen kanssa ja uskon tämän helpottavan tilannetta. Mutta äiti se vaan paasaa, että hakee eron, kun isästä on tullut ilkeä ja masentunut.
Sanottakoon vielä, että isäni on tosiaan aina ollut tekemässä kaikenlaista ja on aina ollut äitini paras ystävä. He ovat tehneet kaiken yhdessä ja keskustelleet paljon asioista. Nyt siis isä ei vaan tartu yhtä hanakasti toimeen (on kyllä tehnyt pientä autoremonttia, on ollut mökillä lasten kanssa ja hoitanut siellä ruokailut ja paljon muutakin). Kaikille muille isä on ollut ihan normaali, mutta äidin kanssa siis on tullut sanaharkkaa.
Minusta on siis kohtuutonta äidin uhkailla erolla tässä vaiheessa. Näyttäisi kuitenkin siltä, että isä ei ole saanut aivovammaa, jonka vuoksi persoonallisuus olisi muuttunut, vaan apua olisi saatavilla ja tilanne varmasti kohenee, kun pääsee ammattilaisen kanssa keskustelemaan tapahtuneesta ja omista tunteista.
Äiti on ottanut itseensä sen, ettei isä pysty puhumaan hänelle tilanteestaan. Myönnetään, että isä on ehkä vähän jäänyt pyörimään sen oman napansa ympärille ja muiden ihmisten huomioon ottaminen ei ole samanlaista kuin ennen.
Annanko asian vain olla? Pitäisikö asiasta puhua äidin kanssa? Äitini on aina ollut tempperamenttinen, mutta tuntuu pahalta katsoa, kun isä parhaansa mukaan yrittää ja toinen ei suostu tulemaan puolitiehen vastaan.
Kommentit (15)
että ihminen ei ole aivoverenvuodon jälkeen ihan entisellään jos ulospäin ei mitään näy. Voi olla, että äitisi nalkutus on vähän sitä.
Halvaus tai menetetty näkö tms. kouriintuntuva on usein jotenkin helpompi käsittää kuin mielialamuutokset, väsyneisyys, oma-aloitteisuuden puute, joista omaisille voi tulla sellainen olo että ota nyt vaan niskasta kiinni itseäs. Mutta nämä voi olla paitsi sairastumiseen liittyvään emotionaaliseen kriisiin liittyvää niin myös aivoverenvuodon ihan orgaanistakin seurausta, eikä niille välttämättä voi mitään sillä että vaan päättää olla nyt reippaampi.
voisi olla hyvä jos äitisi voisi keskustella jonkun ammattilaisen kanssa joka on isääsi hoitanut, tuntuu että hänellä ei ehkä ole ihan tarpeeksi tietoa siitä mitä on tapahtunut ja mitä oireita se voi aiheuttaa. Vaikka olisikin kerrottu niin sitä on voinut olla vaikea ottaa kaikkea vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häntä varmaan pelottaa se että menettää puolisonsa eikä tavallaan halua hyväksyä tosiasioita, eli sitä että isäsi on sairaudestaan johtuen poissaoleva. Äitisi varmasti haluaisi tilanteen pysyvän ennallaan eikä osaa käsitellä/suhtautua muuttuneeseen isääsi. Ehkä joku keskusteluapu esim. kunnan psykologin kanssa voisi auttaa?
Tässä yksi esimerkki:
Äiti on kysynyt mikä mieltä painaa, isä vastaa, ettei mikään. Myöhemmin keskustele jatkuu, niin että isä haluaisi kertoa entiselle työkaverilleen mitä on sattunut, äiti sanoo, että puhu minulle, ettei ihmisiä niin kiinnosta toisten sairaskertomukset. Isä suuttuu ja sanoo, että no olisi edes ihminen, jonka kanssa puhua.
Riita on valmis.
ap
tuntevansa vanhempiensa välistä suhdetta enemmän kuin todellisuudessa asioista tietävät. Ulkopuolinen eli tässä tapauksessa ap, ei ole tietoinen kaikista syistä ja seurauksista, saati millaista hänen vanhempiensa kanssakäyminen on heidän ollessaan kaksin. Aina tulisi pitää mielssä tämä enne kuin lähtee kovin hätiköityjä johtopäätöksiä tekemään. Ja vaikka ap:n isälle ei varsinaista aivovauriota olisi kohtauksesta seurannutkaan, se ei tarkoita ettei tuonkaltainen trauma voisi muuttaa persoonallisuutta jollakin tasolla.
Mutta itse ainakin ajattelen, että puheet avioerosta ovat ennen aikaisia. Kyllä toipumiselle olisi vielä annettava aikaa ja jos tosiaan vielä sen 6 kuukauden toipumisajan jälkeen ei mitään merkkejä paremmasta ole, niin miettiä asia uudelleen. Eihän avioerolla uhkailu paranna kenenkään fiiliksiä tässä asiassa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä on menossa keskustelemaan asiasta ammattilaisen kanssa ja uskon tämän helpottavan tilannetta. Mutta äiti se vaan paasaa, että hakee eron, kun isästä on tullut ilkeä ja masentunut.
Kukapa tuollaisesta ei masentuisi entisestään. Eihän hän tahallaan aivoverenvuotoa saanut.
Myönnetään, että isä on ehkä vähän jäänyt pyörimään sen oman napansa ympärille ja muiden ihmisten huomioon ottaminen ei ole samanlaista kuin ennen.
.
Tämä ei ole epätavallinen oire aivosairauden jälkeen.
Olimme yhdessä viettämässä lomaa mökillä ja näin kuinka äiti ja isä olivat kuin ennen. Suukottelivat, halailivat jne. Nyt on taas menty huonompaan suuntaan.
:(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nopeinta toipuminen on alkuvaiheessa mutta muutosta tapahtuu vielä vuosi pari sairastumisen jälkeenkin ja psyykkistä sopeutumista paljon myöhemminkin.
Sairaus voi tuoda vanhoja riitoja pintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäsi tapausta tuntematta tarkemmin on tietenkin vaikea tietää kaikkea asiaan liittyvää. Kuitenkin isäsi on käynyt vaikean sairauden läpi. Onko syy tiedossa mikä vuodon aihetutti, korkea verenpaine vai pullistuma?
Poliklinikka sivuilta tällaista.
Kuntoutus on osa toipumista
Aivoverenvuotojen hoidon tavoitteena on ensisijaisesti vuodon uusimisen estäminen. Kaikkea rasitusta on syytä välttää vuodon vaikeutumisen estämiseksi, mikä tarkoittaa käytännössä vuodelepoa. Verenpaineen nousua on syytä välttää, mistä huolehditaan tarvittaessa lääkityksellä, ja myös kipu on syytä saada hallintaan. Mahdollinen vuototaipumus kumotaan tarvittaessa lääkkein. Kaikkia vuotoa pahentavia lääkkeitä on syytä välttää.
Aivojen sisään vuotanut veri poistetaan tietyissä vaikeissa vuodoissa leikkauksella, joskaan tähän ei aina ole tarvetta, koska vuoto imeytyy itsestäänkin ajan myötä pois aivoista.
Aivojen lukinkalvon alle tullut vuoto eli SAV on usein seurausta aivovaltimopullistumasta. Kyseessä on vakava, henkeä uhkaava tila. Vuotanut pullistuma tulee sulkea viimeistään seuraavana päivänä uusintavuodon estämiseksi.
Vuodon rauhoituttua aloitetaan kuntoutus mahdollisimman pian potilaan voinnin sallimissa rajoissa. Kuntoutus voi sisältää fysio-, toiminta- ja puheterapiaa tai neuropsykologista kuntoutusta. Omatoimisen harjoittelun merkitys on myös keskeistä toipumisen kannalta.
annettu materiaalia luettavaksi kotiin tästä sairaudesta. Yleensä vaikeissa tilanteissa esim. sydänleikkaukset jne. saa omaisetkin infopaketin kirjallisena.
Lisäksi katsottiin sairaalassa filmi leikkaukseen liittyen.
Luulisi että aivosairauksien puolella on samanlainen käytäntö.
Ota yhteys hoitaneeseen sairaalaan ja pyydä kirjallista tietoa ja lukekaa se äitisi ja isäsi kanssa yhdessä läpi.
Isälläni on myös ollut TIA-kohtaus ja tukos kaulavaltimossa ja leikkaushoito. Sen jälkeen tuli useamman kuukauden rajoitteet (ainakin kolme kuukautta) jolloin ei mitään raskasta ei edes marjojen poimintaa.
Äitisi toimii kyllä väärin tätä mieltä olen. Puolisoa tuetaan niin myötä kuin vastamäessäkin ja nyt on se vastamäki. Äitisi kuulostaa ikävältä nalkuttajalta joka voi sairastuttaa isäsi pahemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen henkihapatuksessa etsinyt tietoa netistä ja tulostanut niitä ja vienyt luettavaksi.
Äitini sanoo olevansa kovin väsynyt. Tiedän, että hänellä on ollut töissä todella raskasta (lomakausi ja henkilökuntavajetta). Sairaslomaa hän ei uskalla enää hakea, koska on tapahtuneen vuoksi ollut jo paljon töistä pois.
Eli tässä on puolin jos toisin sattunut yliampumista ja toivon todella, että tilanne rauhoittuu. Äiti uskoutuu minulle tilanteesta paljon ja olen mielestäni ikävässä välikädessä, koska kumpikin on minulle rakas enkä halua musta maalata isääni ja toisaalta haluan olla äitinikin tukena.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidan olla kolunnut kaikki sivustot läpi, joissa vähänkään tietoa asiasta.
ap
usein sen kaikkein läheisimmän niskaan kaadetaan paljon sellaista pahaa oloa, jolta muita varjellaan.
ON hyvä että isäsi hakee apua. Voi olla, että äitisi eropuheet ovat ennenaikaisia, mutta ei hänenkään silti miksikään sylkykupiksi tarvitse suostua. On ihan oikein sanoa, että jos tilanne ei muutu, hän ei jaksa.