Kurdin vaimona
Itse olen siis naimisissa kurdin kanssa, eikä olla vielä päästy juuri elämään yhteiselämää.
Olisi kiinnostavaa tietää, millaisia kokemuksia muilla kurdin vaimona olo on ollut.
Ainakin se on selvää, että miehen asema tuossa kulttuurissa on " korkeampi" eikä tasa-arvoinen kuten meillä Suomessa vaikkei täälläkään aina tasa-arvoisia suhteita ole kuitenkaan.
Onhan silti niin, että naisen ja miehen paikka sekä asema edelleen ovat suht samat kuin sata vuotta sittenkin.
Itse olen elänyt itsellisesti monta vuotta enkä kykene alistumaan mihinkään " kukkoiluun" .
Oletteko joutuneet kädenvääntöön miestenne kanssa? Millaisia perinteitä ja tapoja noudatatte? Miten lasten kanssa, saavatko itse päättää uskontonsa ja tulevaisuudessa aviopuolisonsa?
Olisi kiva kuulla kommenttejanne :)
Kommentit (23)
kihlattuni on kurdi & yhteentörmäyksiä on ollut ja tulee olemaan. Usein nämä liittyvät miehisyyteen & kysymyksiin mitä naisen on sopiva tehdä ja mitä ei. Vaikka mieheni on erittäinkin länsimaalaistunut hän on voimakkaasti sitä mieltä että mies on perheen pää & viimekädessä päättää isoista kysymyksistä. Meidän kohdalla oli pitkään yhteen muutto ongelma & nimenomaan se että mies ei voi tulla asumaan naisen luo vaan naisen pitää tulla miehen lio (mulla oli tarpeeksi suuri asunto meille-hänellä pienempi). Usein myös seksiin liittyvät asiat (ja puheet eri toten) on no no varsinkin jos nainen puhuu seksiin liittyvistä asioista tai ylipäänsä makuukammarijuttuja.käsittääkseni kurdi kultturissa vaalitaan naisen puhtautta & siveyttä hyvinkin voimakkaasti....kiva keskustelu kiinnostaa kuulla muidenkin näkemyksiä..
meillä ei vielä yhteisiä lapsia ole, minulla yksi entisestä suhteesta. Yhteisistä lapsista puhuttu & vääntöä tulee & on nyt jo ympärileikkauksesta pojalle. Mies ei harjoittava muslimi, mutta on leikkauksen kannalla & myös siksi sen puolesta, koska äitinsä tulee sitä vaatimaan tai ainakin ihmettelee jos ei leikata...& äiti hirmuisen tärkeä...Minä taas en voisi antaa lastani ympärileikattavaksi ilman lääketieteellistä syytä..... näin.
miks yleensä pitää aina nostaa nää samantyyppiset keskustelunaiheet ulkomaalaisten miesten piikkiin..Mä olen vahvasti sitä mieltä että jokainen nainen vaikuttaa itse asiaan,aina kun tuntuu syytettävän uskontoa ja muita siihen liittyviä tapoja.Onhan se totta kyllä esim.turkkilaisten kanssa kun naimisiin menee nainen on vähän huonommassa asemassa,ehkä näin turkissa mutta suomessa pitäisi olla tasa-arvo oikeutettua,on hyvä kyllä tehdä selväksi jos naimisiin menee ettei alistu vain pelkäski esim.kotipiiaksi vaan antaa myös miehen tehdä tavallisia kotiaskareita,mielestäni jos näin ei käy niin miksi nainen ei haluasi parempaa,jotain itsekunnioitusta pitää olla kyllä elämässä.Onhan se hyvä jos mies hankkii leivän pöytään ja nainen kotona hoitaa lapset ja kodin mutta halutessaan myös naisen pitää mennä töihin..rakkaushan on sitä että hyväksyy toisen sellainen kuin on,mielestäni kaikki me olemme samanlaisia tässä asiassa ikään tai rotuun katsomatta...miksi sitten pitää asua juuri suomessa jos tämä käytäntö ei käy miehille:)
ihmettelen..
Suomalainen yhteiskunta on ensinnäkin sellainen, että sukulaiset ja ystävät harvemmin auttavat tai ottavat osaa toisen perheen elämään. Minun oma sukuni on harvinaisen kylmäkiskoista tässä asiassa. Olen ymmärtänyt, että harvapa suomalainen perhe saa apua sukulaisiltaan, vaikka suku olisikin läheisempi kuin meillä. Sellainen lasketaan hyväksikäytöksi ja muitakin negatiivisia sanoja sellaiselle kauniille asialle kuin auttaminen on keksitty. Niinpä perheessä isän ja äidin on pakko selvitä keskenään sekä lasten että kodin muusta hoidosta. Eli käytännössä ei ole kyse tasa-arvosta vaan olosuhteiden pakosta, mikäli molemmat vanhemmat ottavat osaa talouden hoitoon.
Toisaalta suomalainen laki ja tukijärjestelmä on laskettu sen varaan, että on kaksi lasta ja molemmat vanhemmat ovat työelämässä. Mikäli toinen vanhemmista on kotona, niin siitä tulee monenlaisia ongelmia. Useilta tahoilta syyllistetään, kun lapset eivät ole jo hoidossa (heistä tulee epäsosiaalisia ja pellossa kasvaneita). Tätä syyllistämistä eivät kaikki jaksa. Toisaalta työssäkäyvä puoliso huomaa pian - ellei ison firman toimitusjohtaja ole - että raha ei yksinkertaisesti riitä kovin kummoiseen elämiseen. Verot syövät palkasta ison osan. Silloin täytyy toisenkin tarttua elannon hankkimiseen mukaan.
Alussa kaiken tämän ymmärtämiseen voi mieheltä viedä aikaa. Minunkin mieheni sukulaiset luulevat vieläkin, että minun perheeni vierailee meillä ja silloin tällöin ottavat lapset hoitoon jne. He eivät asu Suomessa, joten heidän on vaikea ymmärtää, kun joskus olen varovaisesti sanonut, että Suomessa sellainen auttaminen ei ole yleistä ja että oma sukuni on vielä pahimmasta päästä. Lisäksi olen ymmärtänyt, että muillakin moku-perheillä on ollut sitä ongelmaa, että mies kuvittelee vaimon piilottelevan joitain suuria rahoja takanaan ja niinpä suunnittelee elämää jonkin kalliin unelman mukaisesti. Siinä onkin selittelemistä, että minulla ei ole yhtään sen enempää rahaa kuin mitä olen meidän jokapäiväiseen elämiseen käyttänyt.
Voi olla, että sinä säästyt näiltä ongelmilta. Ehkä kuitenkin ihan hyvä, jos tiedät, mihin voit varautua.
Liian usein asioita selitetään kulttuurilla. Ihan samalla tavalla esim. ulkomailla asuva suomalaismies, joka juo reippaasti ja välillä vähän huitoo vaimoaan, tämän voisi selittää suomalaiseen kulttuuriin kuuluvana asiana ja vaimolle voisi sanoa " kyllä sun pitäisi tutustua vähän paremmin suomalaiseen kulttuuriin ja ymmärtää sun miestä" .
Tällä haluan sanoa, ettei kaikki asiat oikeasti liity kulttuuriin kiinteänä osana, ihmiset osaavat ajatella ja muuttaa kantojaan jos niin oikeasti haluavat. Olen niin monta kertaa nähnyt monikulttuurisia parisuhteita, joissa ongelmat eivät liity kulttuuriin niinkään vaan siihen, että ollaan täysin erilaisia tai että toista ei oikeasti kunnioiteta ollenkaan. Sitten joku " tietävä" selittää, että tämä on nyt niitä kulttuurieroja, menehän asumaan sinne maahan niin tajuat paremmin.
En oikein ymmärrä teidän pointtianne. Tässä keskustelussa ei ymmärtääkseni ollu tarkotus syttää ketään tai mitään. Joboz kysyi aloituksessa toisten kurdien vaimojen kokemuksia yhteisestä elämästä, miten kurdikulttuuri näkyy elämässä jne. Tuntuu, että tällä palstalla joka asiasta pitää tehdä iso asia tai saada tappelu aikaseksi. Tässä keskustelussa oli nyt kyse kurdien vaimojen kokemuksista eikä sen kummemmasta. Jokainen varmasti ymmärtää, että me kaikki olemme erilaisia kulttuurista tai muusta riippumatta. Nyt itsellänikin alkaa asian ydin kadota, joten paras lopetella. :)
Minä olen naimisissa kurdin kanssa ja meillä on yksi parivuotias poika. Miehelleni on kurdikulttuuri tärkeää ja hän on ylpeä siitä, että on kurdi. Poikamme on " uskonnoton" , tosin kastamme hänet varmasti lähiaikoina. Mieheni on ateisti ja minä olen kristitty. Poikamme saa itse vanhempana valita uskontonsa tai olla uskomatta. Myös tulevan puolisonsa poikamme saa valita itse. Kuten myös kaikki mieheni perheessä ovat itse puolisonsa valinneet.
Poikaamme ei ole ympärileikattu, eikä tulla leikkaamaankaan lähitulevaisuudessa. Jos poika isompana itse haluaa, että hänet leikataan, niin silloin niin teemme. Mieheni olisi halunnut, että poika leikataan. Ei sen takia, että kulttuuri tai uskonto niin sanoo. Hänen mielestään ympärileikkaus on hyväksi pojille/miehille. Minä taas en halunnut päättää niin isoa asiaa pojan puolesta, joten sovimme, että poikaa ei leikata nyt.
Mieheni hoitaa poikaamme yhtä paljon ja hyvin kuin minäkin, myös kotitöitä hän tekee. Jos meille tulee käymään hänen sukulaisiaan tai kavereitaan minun täytyy " palvella" heitä. Heidän kulttuurissaan se on tapana. On myös paljon pieniä tapoja ja juttuja meheni kulttuurista, jotka liittyvät jokapäiväiseen elämäämme.
Mieheni puhuu pojallemme kurmanjia ja minä suomea. Poikamme kasvatetaan tuntemaan kummatkin kulttuurit ja juurensa.
Tätä tekstiä tuli todella ja paljon ja silti olisi vielä paljon kerrottavaa. Mutta jos joku haluaa lisää tietää niin kysyä aina saa.
Mistä maasta miehenne ovat? Minun mieheni on Turkista.
Joboz:
Ainakin se on selvää, että miehen asema tuossa kulttuurissa on " korkeampi" eikä tasa-arvoinen kuten meillä Suomessa vaikkei täälläkään aina tasa-arvoisia suhteita ole kuitenkaan.
Onhan silti niin, että naisen ja miehen paikka sekä asema edelleen ovat suht samat kuin sata vuotta sittenkin.
Eli joboz kirjoitti siitä, että Suomessa ollan tasa-arvoisempia kuin muualla. Aloin siinä vain pohdiskella, että välttämättä Suomessakaan ei ole kyse tasa-arvokysymyksestä, vaan olosuhteiden pakosta, miten perhe-elämä on järjestettävä yhteiskuntajärjestyksen takia. Mietin vain, että useimmat miehet taitavat tajuta aika pian, että perheen eteen on tehtävä töitä - ei tasa-arvon takia vaan siksi, että muuten ei täällä pärjää.
Nyt minäkin ymmärsin mitä halusit sanoa. :)
tuleva mieheni, myös Turkin kurdi.
että seurusteluvaiheessa kartoittaisi sellaiset seikat mitkä itselle on tärkeää omassa naisen ja vaimon asemassa/roolissa eli eri tavoin koittaisi selvittää, voiko pitää niistä arvoista kiinni, joista ei ole valmis luopumaan miehen ja naisen välisessä suhteessa.
Siltkin, yllätyksiä voi tulla- oli kansallisuus sama tai eri.
Itselleni oli tärkeää tietää, että miehelle on ok jos menen töihin jos/kun on lapsiakin - se näytti olevan ok jo senkin puolesta että hänen äitinsä on ollut koulutettu ja työsskäyvä. jollekin toiselle taas toiveena voi olla mies joka haluaa vaimon olevan kotona.
Sitten se oli tärkeää, että yhdessä neuvotellaan asioista, eikä niin, että miehen sana on " laki" vain koska hän on mies. tämäkin näytti toteutuvan ja on toteutunut.
Elämän eri tilanteissa on sitten neuvoteltu lisää molempia tyydyttävin tuloksin.
Perusohje: älkää pyrkikö kompromisseihin vain yhteisiin päätöksiin, jotka on syntyneet neuvottelujen kautta: neuvotteluissa huomioidaan molempien näkemykset ja toiveet tasapuolisesti. Isoimmissa kysymyksissä voi joskus olla apuna jokin ulkopuolinen jos asia on liian tunnepitoinen, että neuvottelu pysyisi asialinjalla.
Liian paljon moku ja saman kulttuurin parit yrittävät neuvotella kiistakysymyksissä kahdestaan, eli jos eteenpäin ei päästä, eli onnistuneeseen tulokseen, kolmas osapuoli voi auttaa eteenpäin viemisessä.
en ole kyllä mitään tappelua yrittäny saada aikaiseksi kunhan vain kerroin asiasta oman mielipiteeni,onhan tämä myös keskustelupalsta ja se ei joka kestä kommenttia niin se ei ole minun ongelmani.
Niin kuin makau hyvin kirjoitti,toit omat ajatukseni hyvin esiin,en ehkä osaa kirjoittaa kaikkia ajatuksia niin hyvin kuin olisi ollut tarkoitus...
anteeksi jos loukkasin jotakuta...
mutta sanoinkin jos tossa aikaisemmin että en oikein ymmärrä miksi esim.kahden eri kulttuurin tai kahden saman kulttuurin liitoissa naista pistetään ns.huonommassa asemassa,vain jos miehen kulttuurissa nyt sellainen tapa on tai jos toinen osapuoli on kasvatettu siihen..nää on mielestäni vähän vaikeita asioita mutta kyllä miehen sekä naisen pitäisi olla samanarvoisia,mielestäni se on erittäin tärkeää osata keskustella tai jomman kumman tehä kompromissejä että nämä asiat tyydyttäisivät molempia osapuolia..sitähän se rakkaus on että antaa myös periksi ja tekee toisen eteen sellaista mitä ei ihan normaalisti tekisi...en ehkä sitten ymmärrä hyvin tätä juttua mutta itse suomalaisena on vaikea ymmärtää tätä..
Keskustelu kun kääntyi vähän siihen suuntaan (kulttuurierot ja parisuhde) niin tulipa nyt tällainen vain mieleeni yleisellä tasolla. En kohdistanut kommenttiani kehenkään teistä.
Ganesa:
mutta sanoinkin jos tossa aikaisemmin että en oikein ymmärrä miksi esim.kahden eri kulttuurin tai kahden saman kulttuurin liitoissa naista pistetään ns.huonommassa asemassa,vain jos miehen kulttuurissa nyt sellainen tapa on tai jos toinen osapuoli on kasvatettu siihen..nää on mielestäni vähän vaikeita asioita mutta kyllä miehen sekä naisen pitäisi olla samanarvoisia,mielestäni se on erittäin tärkeää osata keskustella tai jomman kumman tehä kompromissejä että nämä asiat tyydyttäisivät molempia osapuolia..sitähän se rakkaus on että antaa myös periksi ja tekee toisen eteen sellaista mitä ei ihan normaalisti tekisi...en ehkä sitten ymmärrä hyvin tätä juttua mutta itse suomalaisena on vaikea ymmärtää tätä..
Niin, kuten itsekin tuossa kirjoitit, jomman kumman on tehtävä kompromisseja että asiat tyydyttäisi molempia osapuolia. Joissakin parisuhteissa nainen tekee kompromissin ja antaa miehen olla perheen pää, joissakin suhteissa mies tekee kompromissi ja he ovat yhdessä perheen päitä (tai vaikka nainen). Kompromissihän sekin on, että että nainen antaa periksi jossain asiassa, mies ehkä taas jossain muussa?
Itse olen kyllä @nnik@n kanssa samaa mieltä, että MINULLE on parisuhteessa tärkeää tasa-arvo. Teemme ratkaisut yhdessä eikä kumpikaan ole toisen yläpuolella. Mutta joillekin sopii ehkä toisin, ja ymmärrän hyvin että jos on kasvanut kulttuurissa jossa mies on kiistaton perheenpää, vie sopeutuminen uuteen ajattelumalliin paljonkin aikaa. Aivan kuin naiselle, joka on tottunut tasa-arvoiseen suhteeseen myöntyä yhtäkkiä jäämään miehen varjoon. Kaikki ei edes tahdo sopeutua tai joustaa, vaan pysyä opitussa käyttäytymismallissa.
Mielestäni on myös kiistatonta, että kulttuurierot voivat olla suuriakin ja usein ymmärrystä ja kompromisseja tarvitaan molemmilta osapuolilta. Se on ihan luonnollista, kuten myös se, ettei kaikki tahdo joustaa. Kyse on vain sopivan kumppanin löytämisestä, ei kaikki ihmiset sovi yhteen eikä onneksi tarvitsekaan! Jos oma käyttäytyimismalli ja tutut tavat ovat kovin tärkeitä, ei kannatakaan alkaa suhteeseen ihmisen kanssa, jonka ajatusmaailma on päinvastainen ja joka ei halua myöskään joustaa periaatteistaan. Mutta jokaisen tulisi kuulostella itseään ja sitä, miten paljon on valmis joustamaan ja missä raja tulee vastaan.
Nyt ollaan sitten oikein kunnolla ohi aiheen, eihän minulla ole edes kurdi miestäkään :D Yritän vain peräänkuuluttaa funktionalistista ajattelutapaa, tapoja ja käyttäytymistä ei voi aina arvioida omasta kulttuuriympäristöstä käsin.
Olemme olleet yhdessä kohta kuusi vuotta.Lapsia on kaksi,esikoinen tyttö ja nuorimmainen poika.Meillä mies aika lailla länsimaalainen eikä noudata niin muslimi kulttuuria kaikissa asioissa.Hän kyllä töissä mutta samalla lailla hoitaa kyllä lapsia kuin minäkin.voin myös mennä esim.tyttöjen kanssa ulos jos haluan.Ei niin kontrolloi tai sano että tota nyt et saa tehdä!!!!Molemmin puolinen luottamus on.Lapset on kastettu minun uskontoni mukaan,mutta molemmista uskonnoista kerrotaan kun kasvavat.Päätökset tehdään yhdessä,mutta luottaa myös ja ainoastaan minun päätöksiin.Maassa maan tavalla!Minulle itselleen ainakin tasa-arvoisuus erittäin tärkeää.
Pikkasen joo tuttuja piirteitä on. Ehkä mieheni on kaiken lisäksi vielä tavallista herkempi ja tulen loukanneeksi häntä toisinaan ihan tietämättänikin. Usein on kyse siitä, että astun tavallaan hänen " reviirilleen" varmaankin joissain asioissa. Seurauksena mökötystä ja ärhentelyä, mutta ei varmastikaan kerro aina et oon loukannut häntä jotenkin. Tuntuu että tulee turhankin iso asia sellaisesta millä en tiedä loukkaavani. Tämä on eräskin kummallisuus mikä on tullut vastaan. Ärsyttää vaan, ei voi mitään.
Tuonkin voi kokea alistamiseksi jollain tavalla. Siis oonhan mä kuullut hirveesti haukkuja siitä, miten kurdimiehet voi kohdella naistaan kuin koiraa.
Meillä on ollut aikas paljon väärinymmärryksiä ja sitten tämä kulttuuripohjainen käyttäytyminenkin on välillä kuin yö ja päivä. Vaatii aikaa totutella toisen kulttuurin tavoille, se on yksikin haaste tässä.
Se, ettei joka kulttuurissa ole sopivaa samat asiat kuin meillä.
Varmasti tulee vieläkin törmäyksiä ja paljon meille.
Välillä kulttuuripohjainen käyttäytyminen on herättänyt huvitustakin mussa kieltämättä, liittyen intiimimpiin asioihin nimenomaan.
Mielenkiintoistakin se välillä on, sekin ettei mieheni mielestä ole sopivaa jos vieras mies hieroo hänen vaimoaan (olkoon vaikka vain hieroja ammattilainen). Myöskään turkkilaiseen kylpyyn hän ei ollut halukas mua päästämään, mutta kun yhdessä mentiin, niin kyllä se menetteli sitten.
Tietyssä mielessä voisi sanoa että mieheni on varjelevampi kohtaani kuin vastaavassa tapauksessa suomalainen mies olisi. Siitä osaa nauttiakin jotenkin, että mies antaa kuitenkin sillä tavalla huomiota.
Kävelin nimittäin hänen mielestään holtittomasti Turkkilaisessa liikenteessä. Sekin on kyllä totta, että liikenne on aika vaarallista siellä verrattuna Suomeen. Täällä kyllä yleensä luottaa siihen ettei kukaan aja ylitse ja teen aika rohkeitakin temppuja. Annas olla jos tuolla Turkissa tekisin samaa niin ennen pitkää olisin auton alla!
Kurdit ovat hyvin perhekeskeisiä ja omasta perheestä huolehtiminen on kaiken a ja o. Siinä varmasti periytyy myös jälkipolville samanlaiset perinteet ja kiintymys omaa perhettä kohtaan. Suomessa tämä on harvinaisempaa. Syynä ehkä sekin, että meillä on tukia ja kun jokainen pärjää omillaan, ei ole syytä mennä hakemaan apua.
Semmoinen tulkitaan huonoksi piirteeksi hyvin äkkiä.
Aika jänniä eroja tosiaankin. Se varmaan tuo yhteiskuntamalli muovaa näitä tapoja itse kussakin kansassa.
Tänne kun tulee, saa varautua kylmään ja varautuneeseen kulttuuriin.Perheetkin ovat usein etäisiä toisilleen saati sitten sukulaiset. Siellä ne kurdit taas ovat joka päivä yhteydessä johonkin sukulaiseensa/sukulaisperheeseen joita on muuten PALJON! Tietysti on sekin, että sukulaiset usein päättävät yhdessä ongelmistakin ja ikäviäkin juttuja on seurannut yhteisistä päätöksistä. Arvot ovat todella erilaiset ja meille ns." vanhat arvot" ovat edelleenkin arvossa ylimmässä siellä.
Joskus suvun paine voi olla kohtalokastakin.
No, tästä voisi kirjoittaa varmasti vaikka kirjan.
Kulttuurieroista ei voi puhua ottamatta huomioon monia taustatekijöitä ja helposti luisuu siihen tässä.
Joka tapauksessa, tässä oli muutama ajatuksenpoikanen.
Pakko kirjoittaa taas koska toi hieronta homma oli niin huvittavan sama. Mä käyn hierojalla usein & mieheni mielestä ei ole sopivaa jos käyn miespuolisella hierojalla ja välttäen turhia nurinoita olenkin sitten vaihtanut naispuoliseen hierojaan. Huvittavaa sitten on, että hänen mielestään on outoa jos hän itse käy miespuolisella hierojalla!!! Hierojan pitää olla nainen!!! En tiedä mieltääkö mieheni sitten hieronnan jotenkin eroottisena toimituksena tai sen verran intiiminä että hierojan pitää olla nainen ei mies.....en tiedä.
Sitten on myös sellaisia juttuja kun miehen kavereita tulee kylään niin tottakai & itsestäänselvästi olen emäntä & tarjoilen teetä minkä ehdin & mitä enemmän pullia & mässyä pöydässä sen parempi & sen myötä myös minä Olen " parempi" ....Tällästä nyt tuli mieleen...
Sevki:
mitä enemmän pullia & mässyä pöydässä sen parempi & sen myötä myös minä Olen " parempi" ....Tällästä nyt tuli mieleen...
mieheni ei ole kurdi, mutta heidänkin kulttuurissaan naista tunnutaan arvostettavan kokkaustaitojen perusteella. Vastikään meillä kävi eräs nainen kylässä (ei asu Suomessa) Valloitti meidän keittiön ilmaisten selvästi, että hyvää ruokaa kuuluu tehdä kauan. höh- eipä rouva sitten ehtinytkään niin paljon kaupunkia näkemään, kun vietti suurimman osan valmistaessaan Maailman Parasta Ruokaa, joka sitten kuitenkin syötiin noin 15 minuutissa ja mahakin jäi vähän vajaaksi - ainakin minulla... Piti kuitenkin miehelle letkaista etteipä ole minunkaan pöperöillä (valmistus aika noin 30 min) kovin hoikkaan kuntoon päässyt... :D
Joboz:
Hei Joboz! Kädenvääntöä on tullut ja vastakin varmasti tulee riippuen tietysti aivan ihmisestä itsestään mutta jos miehesi on kasvanut ikänsä sellaisessa maassa missä tasa-arvo ei ole sama naisen ja miehen välillä niin on selvä että on aika vaikea elää skandinaavi naisen kanssa ilman erimielisyyksiä asioista...
Tietysti on paljon " eurooppalaistuneita" ulkomaalaisia jotka eivät mene oman kulttuurinsa,tapojensa mukaan...
Ennen perheen perustamista/lasten tekoa kannattaa keskustella monistakin asioista..yleensä tytöillä ei ole enään " järjestetyjä liittoja mutta aviomiehen tulisi olla kurdi.No uskontokin yleensä menee miehen mukaan mutta kaikki on niin kiinni ihmisestä itsestän minkälainen ajatusmaailma on :)
Mies on yleensä perheen pää joka huolehtii perheen taloudesta ja että vaimolla on kaikki tarvittava,mutta siis kyllä varmasti molemmat käyvät työssä näin suomessa jos asutaan..on asiat hieman eri tavalla.
Kyllähän kaikki voi todella huvinkin sujua jos molemmilla suht samanlainen ajatusmaailma : )