Olenko kauhea jos en suo miehelleni lasta?

Minusta jos ei ole omia niin, kyllä silloin riistätä häneltä jotain todella ainutlaatuista.



Ja 35 vuoden ikä ei ole mikään jo ikä. monet tekee muksuja vielä yli 40 vuotiaanakin joten.

Joko mies hyväksyy mut näin tai sitten saa mennä. Mua ei voi pakottaa siihen raskausvaivat, vaippahelvetti, yöheräilyt-rumbaan enää.

on kyllä aika itsekästä... Ja voipi olla, että lähtee etsimään sellaista, jolta sen lapsen saa.

Normaalielo menee tosi kivasti, mutta heti jos mä olen kipeä enkä tee puolta talouden hommista, niin ilmapiiri muuttuu jotenkin nihkeäksi. Olin viime raskaudesta lähes puolet sängyn pohjalla ja jos se toistuisi, niin kokisin, että minun lapseni koti voisi muuttua melkoisen nihkeäksi, kun en yksinkertaisesti voisi tehdä hommia.



ap

kannata lapsia ruveta tekemään...

vain silloin kun kaikki kotihommat lapsen hoitamisineen, ruuanlaittoineen, siivoamisineen yms. jää miehelle. Jos tehdään puoliksi, niin kaikki menee enenmmän kuin hyvin.

ja mennä vaikka pariterapiaan " enakko hoitona"

Ja sanooko mies sulle sitten siitä kun et kykene johonki asian sairaana? vai onko se tunne vain sinulla?

aiheuttaa nihkeyttä, ei tilanne ainakaan vauvan myötä parane! Ja jos vielä epäilet, että lapsesi saisi kärsiä siitä niin en kyllä ymmärrä oikein koko juttuanne.

jossa molempien pitäisi haluta. Et ole velvollinen tekemään lasta. Mutta jos mies haluaa todella lapsen, ja sinä todella et halua, niin teidän pitäisi keskustella ja päättää, jatkatteko yhdessä. Mielestäni se, että toinen haluaa ja toinen ei, on aivan pätevä syy erota.

Miksi olisin niin hölmö? Todellinen halu pitää olla, jos meinaa tehdä uuden ihmisen tähän maailmaan.