Kummius askarruttaa...
Odotan ensimmäistä lastani ja pyysin ystävääni lapseni kummiksi. Olemme tunteneet aika pitkään (muutaman vuoden) mutta ehkä tänä vuonna olemme olleet entistä enemmän tekemisissä.
No mutta asiaan,tämä ystäväni on pienen tytön (7kk) sylikummi ja nyt hän kertoi minulle että on " sanonut kummiutensa irti" . Syynä on ilmeisesti jonkinlaiset erimielisyydet kummilapsen vanhempien kanssa.Kummilapsen äiti on hänen lapsuudenystävänsä.Hän on pyytänyt palauttamaan kaikki lapselle antamansa lahjat ja minulle puhuu että " löytyyhän niille vaatteille ja tavaroille aina ottajia ja käyttäjiä" .
Minua on nyt vähän alkanut epäilyttämään että ehkä en haluakkaan lapseni kummiksi ihmistä, joka " irtisanoo" kummiutensa mikäli minulla tulee hänen kanssaan erimielisyyksiä. Ja minä en ainakaan tahdo lapselleni toisen lapsen lahjoja jotka hän on vaatinut takaisin itselleen. Itseasiassa en halua häneltä mitään, mitä jos hän haluaa minunkin lapselleni antamansa tavarat takaisin. Olen saanut häneltä jo pinnasängyn ja hoitopöydän.Mielestäni kummius on asia jota ei voi irtisanoa ja toivoisin ettei ainakaan minun lapseni joudu " kärsimään" siitä että aikuiset riitelevät keskenään.Ja että minun lapseni kummi pysyisi kummina aina, eikä irti sano itseään tehtävästä.
Mitä mieltä olette?
Miten ilmoittaisin ystävälleni kauniisti häntä loukkaamatta etten haluakkaan häntä syntyvän lapseni kummiksi?
MahaMakkara ja " touko 24+5"
Kommentit (5)
En osaa kuvitella tilannetta, jossa vaatisin tai edes pyytäisin jo antamaani lahjaa takaisin. Eli en todella pysty eläytymään ystäväsi tilanteeseen.
Sinuna yrittäisin selvittää, mitä on tapahtunut (siis konkreettisesti) ja mitä ystäväsi ajattelee ja tuntee. Silloin voit ehkä paremmin arvioida, millaiset asiat saavat ystäväsi noin tolaltaan?
Kerran, kun ihmettelin ystäväni käyttäytymistä kä kuitenkaan osannut ja uskaltanut ottaa asiaa suoraan puheeksi, kirjoitin hänelle viestin: " Minulla on erä sellainen ystävä, joka .... (toimii niin ja näin) ... Mitähän minun tulisi ajatella ystäväni käytöksestä? Miten neuvoisit minua?" Ja siis kuvailin niin selvästi tätä ystävääni, että hän ymmärsi kyllä, kenestä on kysyn. Ystäväni vastasi samalla muodolla, ja sain varmasti päteviä neuvoja Ü !!
Kummius on minulle niin iso juttu, että en pyytäisi sellaista ihmistä kummiksi, johon en luottaisi. Ja sellaiseen ihmiseen on vaikea luottaa, jota ei ymmärrä.
En tunne ystäväsi ja sinun suhdetta tarkemmin, mutta olisiko mahdollista sanoa hänelle hienotunteisesti, että sinusta tuntuu pahalta/pelottaa kuulla kummiuden irtisanomisesta, kun oma lapsi on tulossa ja kummeja valitaan. Ehkä jopa kysyä että luuleeko hän että hyvästä ystävyydestä huolimatta teidän välillenne voisi ikinä tulla niin pahaa skismaa.
Jos epäilet hänen suuttuvan, voit vedota vaikka raskausajan tunteiden herkistymiseen ja tietysti lapsen parhaaseen.
Itsekään en haluaisin kummilahjaksi irtisanomisen takia palautettuja tavaroita.
Kreatiivi
valitsimme kummihenkilöiksi veljemme puolisoineen juuri siitä syystä, että valitettavasti parhainkin ystävyys voi helpostikin päättyä. Toki välit voi mennä veljenkin kanssa, mutta silloin ehkä tehdään enemmän työtäkin välien paranemiseksi, kun samaa verta ollaan.
Älä ihmeessä ota häntä kummiksi, jos et ole täysin varma valinnastasi. Selvitä asia ensin, ettei tarvitse katua joskus.
Itse valitsin tytön kummiksi erään hyvän ystävän jonka olen tuntenut jos useita vuosia ja tiedän että meillä on ollut riitoja, joskus aika pahojakin mutta niistä ollaan selvitty... Jotenka luotan ja tiedän että ystävän ei " irtisano" kummiuttaan... =)
Ja jos me vielä joskus riitelemme oikein kunnolla, niin tiedän että se pystytään selvittämään ilman mitään isompia häslinkejä...
Tiedän tapauksen jossa äiti ilmoitti poikansa kummisedälle, ettei halua tämän olevan enään lapsensa kummi...
Kyseisen lapsen kummeina ovat tämän lapsen äidin paraskaveri ja hänen miehensä... Mutta kun tämä pariskunta erosi niin tämän äidin mielestä kyseinen mies ei enään ollut ns. kelvollinen kummi hänen lapselleen...
Tämä kummisetä ei sittemmin ole kummipoikaansa nähnyt, mutta onneksi hänellä on kuitenkin ex-muijaansa syht hyvät välit jotta pystyy väilttämään kummipojalleen edes lahjoja, silloin tällöin...
Kummius ei pitäisi olla rasite ja jokaisen vanhemman kannattaa miettiä tarkkaan kenet valitsee kummeiksi...
Pitää myös tiedostaa se että joskus voi olla erimielisyyksiä ja riitoja, olisitten kaveri tai sukulainen kummina/kummeina, mutta niistä pitää osata puhua ja selviytyä...
Mietti rauhassa ja puhu ystäväsi kanssa asiasta!!!
;)