* * * LOKAlutusten to-su * * *

Napa-G: napa on aika pinnassa, mutta en usko että pullahtaa kokonaan ollenkaan kun on tuota pehmustetta pinnassa hieman. Mutta aika arka on navan ympärystä, onko tällaista muilla? Ei niinkään iho, mutta pinnan alta. Vähänkin kun joku osuu, niin koskee. Ultrassakin piti melkein huutaa, kun navan kohdalta ultraaminen sattui...



Synnytyksistä: Kieltämättä hieman alkaa tuleva pyöriä mielessä. Mutta miksi ihmeessä monet pelkäävät sektiota? Minun esikoinen syntyi suunnitellulla sektiolla ja ei se oikeasti olisi voinut helpompaa olla! Toki kyllä minäkin jännitin sitä etukäteen, mutta lähinnä sellaisia sivuseikkoja kuten spinaalipuudutuksen laittoa yms. Nytpä minua siis jännittääkin alatiesynnytys, tavallaa olen ensisynnyttäjä. Tietysti jo se, mihin lapsivedet menevät, osataanko lähteä oikeaan aikaan sairaalaan (joka onneksi melko lähellä), mihin aikaan lähtö tulee eli miten saadaan esikoisen hoito järjestettyä ym. asiat pyörivät päällimmäisinä mielessä. Itse synnytystapahtumaa en oikein osaa edes kuvitella, vaikka viimeksikin käytiin valmennuksessa kuulemassa eri puudutusvaihtoehdot ym., en yhtään osaa kuvitella mitä haluaisin tai mitä kannattaisi pyytää. Mutta hieman se jännittää/pelottaa. Kipu kai lähinnä, vaikken erikoisen kipuherkkä olekaan.



Vauva on pää alaspäin, mutta pää on vielä aika sivulla eikä siis mitenkään kiinnittynyt. Välillä kyllä silti tuntuu, että hän olisi aivan ylhäällä, sen verran muhkea ylämaha tuppaa olemaan. Supistelut/kovotukset ovat taas vähentyneet kun olen saanut levätä, mutta esim. öisin kylkeä kääntäessä niitä joskus tulee. Mutta ei kipeitä. Kohdunkaula onkin kiinni, kiinteä ja " vaikka kuinka pitkä" , joten ei tämä ainakaan ihan vielä ole maailmaan tulossa.



Uutu 31+

Täällä taas vaihteeksi supistukset hieman lisääntyneet. Alkavat nyt olla ehkä samalla " asteella" kuin esikoisesta oli rv 20 alkaen. Joten luulen, että kuuluvat ihan asiaan enkä suuremmin huolehdi. Eivät tee kuitenkaa erityisen kipeää, lähinnä vain jarruttavat menoa ja pistävät välillä henkäilemään.



Sektio-pelosta: mie ainaki kirjotin " pelkääväni" joutuvani sektioon. Päällimmäinen syy on, tunnustan, täysin turhamainen ja ulkonäköön liittyvä. Eli en halua mahaani mitään arpea.

Seuraavaksi painavin syy on, että en halua, että mua leikellään auki, kun leikkaukseen liittyy aina kuitenkin riski. Toki alatiesynnytykseenkin, mutta jotenkin se " luonnonmukaisuudessaan" tuntuu turvallisemmalta vaihtoehdolta.

Mutta mikäli sektioon kuitenkin päädytään, niin enköhän mie sen asian kanssa sitten opi elämään. :)



Intiimikysymys: Moniko teistä venyttelee välilihaa tai aikoo niin tehdä? Eikös sitä rv 34 eteenpäin voi alkaa tekemään? Onko uudelleensynnyttäjillä millaisia kokemuksia aiemmilta kerroilta, vaikuttikohan repeämään tai tarviko tehä episiotomiaa?



Esikoisesta ehdin tasan kerran tuota kokeilemaan, ostin vielä jonkun kalliin Weledan öljynkin, kun sitten kävikin niin, että lähdettiinkin synnyttämään. Joten en tiiä yhtää onko tuosta mitään hyötyä..



Jaahans, se olis sitten kahvitauon paikka, rankkaa tää " työnteko" ;)



S rv 33+6

Täällä suurin vaiva on liitoskivut. Tuntuu, ettei tahdo välillä millään päästä liikkeelle. Napa on hävinnyt ja ai että kun navan kohdalta välillä pistää, aivan kuin meinaisi maha ratketa! Mutta tuskin paistomittari kumminkaan pompahtaa, ei käynyt ensimmäiselläkään kerralla niin, vaikka olin ihan varma, että tapahtuis jo aikaises vaihees.



Synnytystä täälläkin jännitellään ja paljon enemmän kuin ekalla kerralla. Silloin kun ei tienny yhtään mitä odottaa, niin oli helpompi työntää koko asia mielestä ja lähteä vaan asenteella, että sittenhän tuon vasta näkee. Ei kyllä mitään traumoja jäänyt ja kivutkin kesti jollain lailla epiduraalin laittoon saakka, jonka jälkeen ei ollutkaan mitään hätää. Tässä toisessa ehkä eniten jännittääkin, että ehtiikö saamaan kunnon piikit, jos eteneekin kovin nopeasti. (Eka synnytys reilut 9 h, joten luulis, ettei nytkään mikään syöksysynnytys tule.) Nyt toisella kerralla osaa ainakin jo aiemmin pyytää kunnon kipulääkitystä, ekalla kerralla ehkä yritin liiankin kauan vaan pärjätä ilman (mulla ilokaasu ei tehonnu, oksetti vaan).



No yritetään taas vaan unohtaa moiset mietteet ja nauttia tästä loppuajasta!



mussu ja napu rv 31+4

Anteeks, olen maailman huonoin koneella istuja taas! Töissä saa istuskella paljon ja kamalaa kiirusta pukkaa! Kotona ei sitten koneelle kerkee. Olen ainakin kerran viikossa yrittänyt lukea, mutta sori, sekin on usein jäänyt. Pesue vaatii aikaa... seli seli... Taas lupaan yrittää olla ahkerampi, enkä ole teitä missään kohtaa unohtanut<3



Jäin sairaslomalle, ei jaksa istua 8 tuntia päivässä... Joten nyt on ainakin aikaa istua!:)



Kukaan ei varmaan edes muista mua, ja kävinkin jo katsomassa olenko pudonnut Lutustenlistalta pois. (siellä keikuin edelleen, kiitos) Olen muuten ihan kokonaan unohtanut kertoa, että la siirtyi silloin ultrassa 29.10. eli listoilla todellakin keikutaan ihan viimeseen asti.



Uutu: Kirjoitit navan sisäpuolisesta kivusta... Ei mulla ns. kipua ole, mutta nahka raapii ja se ultraaminen tuntuu epämukavalta. Jotkut vaatteetkin tuntuu inhottavan " painavilta" navan kohdalta. Olenpa taas selkeä:)



EllaElmeri: Onnea, onnea!! Ihana, ensimmäinen Lutunen on maailmassa!! Niisk, tässä tulee ihan itku!



Galluppia oli synnytyksestä. (jos muistan oikein) Ei pelota, mutta mietityttää monikin asia. Kaikki muut syntyneet kesällä ja lomalaisiin voinut luottaa muiden muksujen hoidon. Nyt ei ole lomailijoita, joten jos yöaikaan alkaa synnytys, niin mies ei voi lähteä viemään.. Taksi tai ambulanssi sitten... olen tilanut syntyväksi aamupäivällä:)



Omanapaa:

*Olot suht ok.

*Supisteluja välillä, mutta ei kipeitä.

*Rautatabuja alhaisen hempan takia on vedetty ihan päivittäin.

*Turvotuksia ei ole, eikä muitakaan raskauden ärsyttäviä juttuja.



Nouseminen, kumartuminen, ja köykkiminen hankalaa ja välillä lattialta muksujen lelujen kerääminen saa mahanesteet nouseen suuhun, hyi! Muuten ei oikeastaan ihmeempiä...



Tänään pitäisi imuroida ja puuhailla kotona. Ja kiinnostus siivoomista kohtaa on pikkariikkisen pakkasen puolella. Pakko kuitenkin yrittää..



Hyvää loppuviikkoa kaikille kanssa odottajille! Voikaahan paksusti:)



Peppi 31+ ja poppoo

Nyt olen vihdoin jäänyt äitiyslomalle. Viime perjantaina olin viimeisen päivän töissä ja nyt oltiin reissun päällä, joten tänään olen ensimmäistä päivää kotona lomalla! En vielä taida oikein käsittää tätä tilannetta, nyt siis vain pitäisi odottaa. Tekemistä ainakin riittää, nimittäin en ole vielä laittanut mitään valmiiksi vauvaa varten ja koulu juttujakin on.



Tänään oli lääkärineuvola. Kaikki oli ihan ok. vauvan pää painaa jo aikaa alas ja siitä varmaan johtuukin päivittäiset kovat kivut tuolla alhaalla. Muutenkin kaikenlaisia kipukohtauksia tuntuu olevan päivittäin, mutta varsinaisia supisteluja en tunnista. Vauvan paino tällä hetkellä on n.2800g... onpa se jo iso!



Joko teillä on vauvalle nimi tiedossa? Mistä löytää hyviä nimiä. Nykyään on niin paljon nimiä, eikä tavallisessa kalenterissa tunnu olevan paljon mitään.



Mi11Mi ja poju 35+4

minäkin kirjoittelen. Ei ole ollut oikein mitään raportoitavaakaan!



Onnea Ellaelmerille!



VAIVAT. Itselläni on vielä kahdeksan viikkoa laskettuun aikaan. Vaivoja: Keskiselän särky (aika paha), paine kauttaaltaan alavatsalla (selitys edellä). Väsymys välillä aika huonosti nukutuista öistä. Muuten OK, kaikki verenpaineet ja hemot ihan priima, paino +10 kg, kohdunsuu kiinni. Valittelin tänään tietoisesti särkyä tarkastuksessa, koska (täällä äitiysloma alkaa synnytyksestä) taktikoin tulevaa sairaslomaa, jonka aion aloittaa ainakin osa-aikaisesti loppusyyskuusta ja kokonaan joskus lokakuussa. Suomessa äippikseni alkaisi 21.9.



POIKKITILA. Kuten olin arvellut, niin ultrassa tänään todettiin, että beebis on poikkitilassa vko 32. (Siitä siis paine kauttaaltaan alhaalla). Makoilee kuin riippumatossa. Voinee vielä hyvinkin kääntyä, joten se tsekataan sitten seuraavassa tarkastuksessa. Täällä eivät yritä kääntää väkisin, niinkuin Suomessa. Sekin on jännä ero eri maiden välillä.



SYNNYTYS Haluaisin normaalin alatiesynnytyksen, jota en kokemuksen puutteessa oikein osaa pelätä. Lisäksi olen aika hyvä luottamaan omiin selviytymiskykyihini, oli se sitten perusteltua tai ei ;) Jos tulee keisari (kuten tietty lopullisessa poikkitilassa tulisi), niin sitten tulee, on se vähän ärsyttävää sitten varoa haavaa ja sairaalabakteereja, mutta kai sekin sitten menee. Hyvä puoli suunnitellussa keisarissa on tietty, että ei tarvii keikkua mahan kanssa viikolle 42+....



ÄITIYS Muutoin olen jo alkanut tottua ajatukseen siitä, että tulen ekaa kertaa äidiksi, jossain vaiheessa sain vielä koko ajatuksesta pelkkää ihottumaa ;)



Jaksamista kaikille loppuraskauden vaivoihin (mietittekö koskaan, miten nopeasti aika on mennyt?????)



AJL

Tänään piti käydä verikokeissa ja samalla tuli shoppailtua.Ostin äitiysvaatteita (2 pitkät housut, 2 puseroa ja ihana tunika). Raskasta tuo kaupungilla kävely ja vaatteiden sovitus, uuh! Nyt ei jaksa mitään tehdä.



Mulla se vaan jatkuu jalkojen kuumotus öisin, nukun ikkuna auki, muuten jo tuo ilman viileys helpottaa oloa. Vauva painaa masussa pahastikin välillä kun on poikkitilassa. Jaloissa tuntuu sellaista syväkipua. Öisin heräilen usein ja päivisin olen aika väsynyt. Onneksi voin levätä päivällä, mutta väsyn helposti jos teen jotain.



Huomenna alkaa sitten äitiysloma. Ensi viikolla on neuvola. Navan pullahtamisesta sen verran, että mulla se on pullahtanut jo monta viikkoa sitten, en muista tarkalleen milloin.



Onnea Ellaelmerille!!!!!



Voikaa hyvin,



Miranneli rv 31+3.

Meillä tytön nimi on ollut valmiina jo siitä lähtien, kun ekan kerran raskauduin. Pojan nimi meni ekalle, joten tälle kakkoselle ollaankin jouduttu vähän enemmänkin tuota pojan nimeä pohtimaan. Yhteen nimiyhdistelmään päädyttiin sairaalan esitietolomaketta varten, mutta mulla se tökkii edelleen, vaikka suloinen nimi onkin. Ehkäpä se lopullinen nimi varmistuu vasta sitten, kun vauva on maailmassa ja näkee, minkä nimiseltä hän näyttää. :)

Sairaalassa on käyty ja kaikki hyvin! Vauva painaa jo 2 kg, kuukausi sitten oli 1,2 kg. Keskikäyrää menee edelleen tasaisesti, eli ei pitäisi mitään jättiläistä olla tulossa kuitenkaan, muttei mitään pientä kirppuakaan. Pää alaspäin vauva oli, kuten viimeksikin. Lääkäri ei taaskaan juuri mitään jutellut ultrauksen aikana, mutta kysyi haluanko tietää sukupuolen. Vastasin ei, koska niin oli sovittu miehen kanssa. Hetken epäröin, mutta parempi näin, säilyy jännitys



Verenpaine oli aika alhainen, 94/67. Mutta niinhän se mulla on aina ja varmaan tupakoinnin täydellinen lopetuskin on vaikuttanut asiaan. Paino on täysin sama kuin viimeksi. Mutta täytyy ottaa taas huomioon, että vaaka oli eri ja mulla oli farkut jalassa. Maanantaina on varsinainen neuvola ja " oikea" puntari, joten tuloskin saattaa olla sitten toinen. Mutta tämänhetkinen painotilanne on siis + 1.7 kg ensimmäisestä neuvolasta maaliskuussa.



Ja sitten " lempiaiheeseeni" , verensokereihin Ajattelette jo varmaan, että mitä mahtaa olla tulossa. Niinpä, mielenkiintoinen tarina lyhennettynä. Eli insuliinihan aloitettiin siten, etten käynyt lääkärillä, vaan diabeteshoitajalla, joka sai toimintaohjeet lääkäriltä puhelimitse. Nyt lääkäri tätä ihmetteli (ei ollut sama, kuin reseptin kirjoittanut). Hän oli sitä mieltä, ettei koko insuliinia olisi edes tarvinnut aloittaa! Kuulemma 5.5 on raja-arvo aloitukselle, ja mullahan arvot oli ilman insuliinia 5.1 - 5.3 ja joskus harvoin satunnaisen herkuttelun takia 5.6. Eli periaatteessa pistän nyt turhaan! Mutta hän sanoi, että jos nyt sitten jatkan kuitenkin, kun toinen lääkäri on niin määrännyt. Ja se toinen lääkäri käski nostaa annosta niin kauan, että arvot on selkeesti alle vitosen rajan, mutta tämänkertainen lääkäri sanoi että antaa olla se mitä nyt on, ei saa nostaa ettei mene liian alas. Eli vähän sekavat tunteet, harmittaakin. Olisi päässyt helpommalla, jos olisi ollut tämä erittäin mukava naislääkäri alusta asti. Toisaalta nyt saa vähän relata, ei enää niin orjallista mittailua tarvi harrastaa. Synnytysosastoon mennään tutustumaan ensiviikolla ja pari aikaa sain vielä äitipolille. Loppu lähenee :)



Tintti rv 33

Heissan!

Olin tuossa ma-ke " työmatkalla" ruotsissa, ja kyllä teki hyvää!!!! Oon siis saikulla, mutta sain osallistua työreissuun, kun olin ollut puuhaamassakin koko reissua....Mieli on PALJON parempi kuin ennen reissua. Vaikka univelkaa, suppareita ja liitoskipuja nyt esiintyykin, on se sen arvoista päästä välillä kokonaan irti kotioloista ja esikoisen vahtimisesta=)



Mistäs täällä oli puheltu.....Napa mullakin on viittä vaille ponnahtamassa, nyt menee navanpohja aikalailla samassa linjassa muun vatsanahan kanssa...En usko,että sieltä kokonaan paistomittaria esille saadaan=) Poika kovasti ihmettelee mun napaa, kun tykkää toisten napoja tutkia=)



Synnytystä en ole kummemmin miettinyt, lähinnä sitä stressaan,että minne tuo riiviö sijoitetaan, jos synnytys arkiaikaan koittaa...Kun on kokonaan kotihoidossa ja isovanhemmat, kummit yms. läheiset käyvät töissä...Enkä kyllä yksin haluis synnärille mennä....Mutta aika näyttää, kuinka käy!



Mulla on nyt totaalinen ongelma, kun tuntuu etten löydä mistään kivoja unisex-vaatteita vauvalle, joilla tuoda nyytti kotio sairaalasta!!!! Aiemmin syksyllä ja loppukesästä bongailin kaikkea kivaa, mutta nyt ei löydy=( Antakaahan vinkkejä epätoivoiselle!!!!



Mutta täytynee yrittää lepäilyä, kun riiviökin nukkuu päikkäreitä!=)



Mukavaa, syksyistä viikonvaihdetta!



Kiiuli, rv:t edelleen unholassa....

Nyysk, kesä on sit ohi. Minä, täysin kesäihminen, pakkasin jo muksujen kesävaatteet pois... Nyt vain odotellaan kylmää ja koleaa... Pimeää, märkää... *tärisee kylmästä*

Ajatella, jossain Lapissa oli jo satanut ensilumi!!!! Radiossa sanottiin.



GALLUP: napa on pullahtanut yläosastaan ulospäin, tuskin kokonaan pullahtaakaan. On hassunnäköinen. Kipu: napahan on arpi, joten voisiko navan ympäryksen kipu johtua kudoksen venymisestä?



UUTU: Muista mainita synnyttämään mennessä, että on EKA alatiesynnytys. Mulle nimittäin kävi niin, että pidettiin uudelleensynnyttäjänä, kun kerta lapsi oli jo. Ei muuten, mutta sain (ainakin mielestäni) huonompaa kohtelua (tiedät jo- tyyliin). Oli kyllä töykeä kätilökin.... Esim. ponnitusvaiheessa sanoi vain, että senkus alat ponnistaa. Mistäs minä ekakertalaisena olisin tiennyt miten ja mihin suuntaan ponnistaa....



TINTTI23: Mulla oli edellisessä raskaudessa pari paastoarvon ylitystä, korkein arvo taisi olla just toi 5.5. Ei aloitettu insuliinia, parin viikon dieettitarkennus ja soitto äitipolille. Arvot korjaantuivat parin viikon aikana. Tympeää, kun lääkärit toimivat eri tavalla, vaikka käsittääkseni näistä diabetes-jutuista on tehty yhteneväiset ohjeet. Ainakin tässä sairaanhoitopiirissä (Keski-Suomi)



Mulla nuo sokerit eivät sit vaan pysy alle 5 (paasto). Insuliinia nostetaan ja nostetaan, ruokavaliota en oo muuttanut, liikkunutkin olen enemmän... Meinaa motivaatio loppua ihan totaalisesti. Vain huoli vauvan voinnista estää mua hakemasta kaupasta jätti-jumbo-extra-superkarkkipussia. (niin ja se huono olo, mikä tulee mässäilyn jälkeen :) ).



Mutta jätetäänpäs muillekin tilaa...

Ai niin, AJL: kiva kuulla sinustakin pitkästä aikaa : ) Ja Peppimamma, sinusta myös!



Nellinii 35 (LA lähenee..)

Tuhannesti onnea Ellaelmerille ja perheelle!!

Aivan mieletöntä, että 1 pienoinen lokakuisista on jo maailmassa.



Napa:

Mulla ei ole koskaan pullahtanut, niinpä ei varmaan nytkään.

Mutta viime odotuksessa mies huomasi vängän jutun.

Kun ponnistin itseni pystyyn, tai nauroin, pomppi napa hassusti ulos=)

Siitä saatiin monet mehevät naurut ja mitä enemmän nauroin, sen enemmän hupia.



Synnytys on käynyt mielessä muutamaan otteeseen, vaikka " vanha" konkari oonkin sen suhteen, niin kyllä se aina pistää vähän vakavaksi.

Viimeksi maanantaina kun makailin sydänkäyrässä naistenklinikalla,tuli edellinen synnytys aika elävästi mieleen.

Nooo, menee kuin menee, suotta tuota etukäteen miettimään.



Hb oli onneksi noussut suht reippaasti, yksi huoli vähemmän.



Meillä alkaa nyt sitten muuttorumba.

1.10 päästään seiniä laittamaan, muutto olis 20.10, että saa nyt nähdä muutetaanko vauva kainalossa vai synnytetäänkö muuttoautoon=)



Nyt ekan kerran toivon että menis raskaus ihan laskettuun asti vaan.

Siinä olis vielä viikko aikaa laitella uutta kotia, ennen vauvan syntymää.

Mutta kun ei nuo yleensä tule tilauksena, että sekin jää nähtäväksi.



Meillä ollut aivan hurja kuume/päänsärky tauti tenavilla.

Sitkeä kuin mikä, koululaiset eikä eskarilainen ole päässeet koko viikkoon opiskelemaan.

Pienemmät onkin sitten onneksi olleet terveinä, tänään vaan 4v. valitti päänsärkyä.Kai se sitten kaikki vielä kiertää.

Inhottavaa, muuten tykkään syksystäkin, mutta nuo taudit tuntuu aina ajoittuvan just tähän ajanjaksoon, joten sen puoleen vois skipata koko syksyn.



Virta alkaa mulla olla aika lopussa ja asennot tuntuu istuessakin hankalilta.Mitenköhän sitä jaksaa kun ensin hoivaa kaikki tenavat, jos vielä kaiken päälle itsekin sairastuu, huokaus.



No se siitä romaanista tällä erää=)



Tuttiina ja nyyttinen 31+5

Tänään oli diabetespoli ja siellä ultrattiin vauva oli jo 2,5 kg.

Ja uusi seuraava ultra vasta viikko enne laskettu aika.Tekeekö ne vasta sitten synnytystapa-arvioinninkin????

Aika myöhään minusta kun vauvasta saattaa muutenkin tulla iso.

Täytyy alkaa lokakuun alusta puhumaan neuvolassa jos sitte ois kiva et käynnistettäisiin jos niikseen on..

Ei oo kauheen kivaa joutuu sektioon pelkästään vauvan koon takia.

Meillä sairaalaan tutustuminen vasta puolessa välissä kuuta, sitte varmasti alkaa jo synnytys jännittää kun ekaa ollaan hakemas tai mies jo kolmatta ja mä ekaa.





33+1

Kiiuli: Mä olen tehty paljon kauppaa huuto.netissä. Siis sekä myyjänä että ostajana. Sieltä saattaa löytää ihania pukuja pikkuselle, nehän kun eivät mene miksikään. Hinta ei tietenkään välttämättä oo edukas kun tulee ne postitkin mutta ainakin saattaa löytää esim. ulkomailta tuotuja ihanuuksia. Mulla on tosi hyviä kokemuksia ostoksista sieltä.



SYNNYTYS: meillä myöskin poikittain herra makoilee ja ensi viikolla mennään kontrolliultraan. Mua ei oikeastaan jännitä mikään synnytysmuoto. Ei sectiokaan, ehkä kun olen töissä sielä nin ne on niin tuttuja juttua mitä siellä tapahtuu. Ulkokääntöön nimittäin en aio suostua, eli jos on poikittain niin sitten leikataan..mutta ehtihän se tässä vielä asettumaan :)

Enenmmän mua jännittää se elämä vauvan kanssa, miten pärjää/jaksaa ja etc. Meillä ei ole mummoja apuna, joten se jänskättää..onneksi on kamuja!



Täällläkin liitoskivut kiusaa tossa häpyluun päällä. Sattuu kävelleessä ja jalkaa nostaessa...aika tylsää. Muuten kaikki ihan ok. SANNA-P kyseli välilihan venyttämisestä mutta en kyllä itse moiseen meinaa ryhtyä. Ceridalillla olen kyllä toisinaan öljynny kun mulla meinaa muuten vähän kuivuus kiusata..en oikein usko, että sellainen mekaaninen etukäteisvenytys paljon auttaisi...? Mammajoogaan sen sijaan ilmottauduin ja se alkaa ensi viikolla. Siihen kyllä uskon avautumisvaiheessa että ne liikeet voisivat asiaa edes auttaa..



Mukavaa viikkonloppua kaikille!



ps. ja kyllä nimeä on mietitty. Meillä oli sopimus, että jos on poika saa mies keksiä ja jos on tyttö niin minä. Poikahan meille nyt tulossa ja sopimus siis pitää. Hyvä ehdotus on ollut tähän mennessä, katsotaan vielä onko sitten nimensä näköinen. Kolme nimeä meille varmaan tulee ja kaksi muuta on sitten molemmilta papoilta.



katarina+reino 33+2

Fami75: Mitäs sulle sanottiin sokeriarvoista ja syömisistäsi? Oliko ok? Ei " vaaraa" joutua insuliinihoidolle? Taisin jo aiemmin kysyä, että miten saat aamuarvosi pysymään niin hyvinä? Mihin aikaan ja millaisen iltapalan syöt ja mihin aikaan aamulla mittaat paastoarvon?



Meillä olikin vähän pienempi vauva, 2 kiloa tasan. Ja viikkoja samat kuin sulla. Meillä seuraava ultra on 4.10, ihmeen myöhään teillä on. Olis ollut kiva, jos oltais vaikka samaan aikaan menty tutustumaan sairaalaan. Tänään sinne soitin ja sain itse valita koska menen. Saatiinkin sitten heti ensimmäinen mahdollinen aika ensiviikolle. Mutta nähdään sitten siellä perhevalmennuksessa! Jollei jo sattumalta tänään törmätty polilla, siellä oli paljon äitejä odottelemassa aamupäivällä...

Tintti rv 33

Mulla on olo ollut ihan kiva nyt muutaman paivan! Siis ei mitaan suurempaa vasymysta, tai kipuja... Ainoo mika vaivaa on saariluukivut yoaikaan ja aamupaivalla. Ne on valilla tosi kovia! Mutta siis mahan seudulla ei suurempia ongelmia. Ehka vahan epamukavalta tuntuu, kun pikkuherra potkii valilla kunnolla ja taytyy myontaa, etten oikeen tykkaa siitakaan jos herralla on hikka...

Kaikki puhuu navoista, ja taytyy myontaa, etten oo siihen sen suuremmin ees kiinnittanyt huomiota. Mutta nyt kun tarkistin niin ulospainhan se pompottaa, ja itseasiassa aika paljonkin!!! Arpia tulee koko ajan lisaa, vaikka ei kuulemma pitais enaa toisen raskauden kanssa... leviaa tuonne sivulle ja nyt kattaa sellasen 20cm x 15cm alueen. Eli se niista bikineista rantalomilla :(

Sairaalakassi on jo pakattu, mutta siihen se valmistelu onkin sitten jaanyt... kylla pitaisi ottaa itseaan niskasta kiinni!! Synnytys pelottaa ihan kamalasti, koitan olla sita ajattelematta, mutta aina valilla se vaan ajatuksena ahdistelee. Tanaa itseasiassa tuli itku kun miehelle siita puhuin. Onneksi osasi lohduttaa ihan oikeilla sanoilla. Ensimmainen kun oli niiiiin piiiitka ja kivulias, etta ei enaa ikina... Toivon, etta tuo lapsi kaantyisi siihen oikeaan asentoon, etta saisin epiduraalin. Viimeksi sita ei annettu, ettei synnytys pitkittyisi entisestaan. Mutta kun niin monella se itseasiassa nopeuttaa synnytysta, kun rentoutuu, nain oon kuullut, niin taidan vaan itsepaisesti vaatia sita.

Esikoinen haluaisi koko ajan halia ja olla sylissa, mutta se ei oikeen onnistu tan mahan kanssa, ja seki vaha surettaa. Koitetaan sangylla halailla, tai sitten sillai, etta itse istun lattialla ja poika seisoo, niin ollaan samankorkusia.

Mutta palaillaan taas ja vointeja teille mamit!!



shishalover 33+2

eipä tarvinnu viime yönä paljon nukkua. Joka ikinen kyljen kääntö (ja niitä tuntu olevan yön aikana tuhat) aiheutti ihan järkyttävän viiltelyn tuonne alapään luihin ja kohtu tuntu olevan kestosupistuksessa koko yön! Kävin eilen pitkästä aikaa tunnin mittaisella kävelyllä ja ilmeisesti oli vika tikki. Illalla jo huomasin, ettei kroppa oikein tuosta lenkkeilystä tykännykää, kun hetken istu sohvalla, niin sen jälkeen ei meinannu mitenkää päästä liikkeelle enää.



Ei paljon pitäis nyt pelleillä, oon niin lähellä niitä esikon syntymäviikkoja ja oon päättäny tarjota kavereille kakkukahvit sunnuntaina sen kunniaks, että vauva on vielä mahassa, joten en todellakaan ala härnäämään tuota kohtua enempää. Liikunta ei vaan näköjään mulle raskausaikana sovi, uskottava on. :(



Piti johonki jotain kommentoidaki, mutta aivot ei pelaa nyt. Päivänjatkoja!



S ja viikot paukkuu, rv 34+0

Ihan ensiksi Fami: Mulla synnytystapa-arvio tehdään ens viikolla eli heti kun viikkoja on täys 36 tulee sen jälkeen aika sille viikolle tai viikolle 37 kai käsitykseni mukaan, mutta ennen viikkoa 36 ei synnytystapa-arviota tehdä, mulla isokokoiseksi edellisen ultran perusteella arvioidaan kanssa vauvaa ja samalla katsotaan koko, muuten jos ei olisi ollut synnytystapa-arviota olis lääkäri varannut mulle erillisen ajan johonkin kohtaa rv 36 että vauvan koko olis uudelleen katsottu, joten aika myöhäiseltä tuo sun aika kuulostaa... (Näin siis naistenklinikalla)



Esikoisella flunssa ja tippui vielä eileen sängystä lattialle pää edeltä, ihasteltiin mun siskon kanssa tulevan vauvan kestovaippoja kuinka pieniä ja söpöjä ne on ja esikoinen juoksi sängyllä yhtäkkiä vaan sukelsi sieltä sitten alas, itku kurkussa sitten soittelin miehelle ja yleiseen terveysneuvontaan. No ei lapsella onneksi mitään hätää, iso musta kuhmu päässä kylläkin.

Itse olen saamassa flunssan joka tytöltä tarttunut nyt sitten, ei olisi enää tarvinut tässä vaiheessa kyllä tulla.



Omaan napaan ei taaskaan mitään uutta.



Katuska ja 36+0

Vaivoja on alkanu tulla urakalla. Just tuo sama " vika" kun Sannalla että yöt menee kivuissa kääntyillessä, samalla jalat on niin levottomat eikä asettuisi millään eli niitä pitää joka välissä vatkata. Aamuisin olen yrittänyt saattaa esikoisen kävellen esikouluun ja tänään olikin tosi tukalaa tulla takaspäin :( Koneella istuminen vetää hetkessä jalat turraksi, pelkkää valivalia kun tänne eksyin ;)... Vauva onneksi liikkuu paljon ja vaikuttaa reippaan kokoiselta. Maanantaina pitäisi saada synnytystapa-arvioaika ä-polille 38vkolle, menen siis ilm. viimeistä kertaa neuvolaan. Ilmeisesti tiedossa käynnistelyä kuten edellisestä.



Napa pullahti mulla jo rv 15, älkää kysykö miten ;)



Nimen mietintä on ollu tauolla jonkun aikaa, joitain rimpsuja siis on mut haluamme nähdä pikkuisen kasvot ensin.



Lyhytsanaisena poistun päästämään verta varpaisiin etteivät ihan tunnottomiksi mene *huoh* Jännittäviä aikoja elellään!



neljän äiti rv 35+4

Olossa ei oikeastaan juuri suuremoia muutoksia. Kipuilee tietty toi alapää, mutta nyt on ollut helpompi jakso päivisin sen asian suhteen. On peräti päässyt kävelylle, tai löntystelyä se kyllä enemmän on, mutta liikuntaa kuitenkin. Yöt onkin sitten eri juttu...



Hermot on jostain syystä ollut kireämmällä jo jonkin aikaa ja nuorempikin meillä kiukkuaa koko ajan(ainakin siltä se välissä tuntuu) Viime yönäkin piti konsertin ja lopulta tuli meidän viereen. No minulta tietty meni unetkin ohi ja sitten taaplailinkin ympäri kämppää kunnes pääsi taas nukkumaan. Ja minä valitan myös öisin kun on kuuma ja nukun ilman peittoa, kun mies katsoo mua kuin heikkojärkistä ja kääriytyy peittoon paremmin =)



Pitäsköhän oikeasti kohta alkaa miettimään vaikka sitä sairaalakassia, jotenkin vaan ei jaksais. Ja ei se vauva nyt saa vielä moneen viikkoon kun aloitettiin makkarin remppakin...



No nyt sitten vain viikonlopun viettoa suunnittelemaan.

moonshine 32+3