* * * LOKAlutusten to-su * * *

Mies nimittäin tossa yks päivä sanoi, että sehän olis vähän kuin että lähtis ulos sateenvarjon kanssa, niin ei varmana sada. ;)

Viimeks meillä kävi niin, että mies muutaman kerran ehti kysellä, että jokohan se kassi pitäisi pakata ja mie siihen toppuuttelin, että no ehtiihän tuon. Ja sitte ei ehtinykää.



Että jos taikauskoinen on, niin kannattaa laittaa kaikki vauvaa ja itseä varten valmiiks, ni tuskin ne vauvat silloin kovin hätäsiä ovat.. ;D Voisinki ottaa tuon sairaalakassin vaikka huomispäivän ohjelmaksi ja pestä vaikka samalla kaikki loput vauvan vaatteet valmiiks. Tulee vaan sitten pitkät viikot rv 38 eteenpäin, kun kaikki on jo valmiina, mutta mieluummin niin, on sitten vauvakin valmis.



S täällä taas

Mulla on jotenkin sekavat fiilikset, kun olen lukenut mietteitänne ja kuulumisianne. Yhdellä jos toisella on lähes poikkeuksetta kipuja siellä ja täällä, vähän jokapuolella. Ja mulla ei ole mitään, ei siis yhtään mitään! Olen elämäni kunnossa, aivan mahtava fiilis! Lähes joka päivä harrastan liikuntaa, noin tunnin verran. Kertaakaan ei tietääkseni ole supistellut (tosin olen ensisynnyttäjä, jos en vaan ole tunnistanut supistuksia?). Mistään ei satu, ei ole levottomia jalkoja, ei satu alapäähän. Ei siis niin kertakaikkiaan yhtään mitään! Paitsi mitä nyt pari kertaa närästänyt ja vetänyt suonta, mutta todellakin vaan pari kertaa. Noin viikolla 18 mulla oli muutaman päivän issiaskipua, mutta se meni ohi. Jotenkin todella outoa, että näin hyvin voin! Olen jopa laihtunut raskausaika, painoa on tullut vaivaiset 1.7 kiloa ja vauvakin painaa jo 2 kg. No, jotain sentään huonoakin, se raskausdiabetes. Muttei se mua mitenkään vaivaa.



Mutta onko se sitten niin, että helppo raskaus, vaikea synnytys?

tosi kiva lukea, että jollakin raskaus sujuu noin hienosti. Tuskin se vaikeaa synnytystä kuitenkaan ennakoi.



Oli mulla tossa pari päivää sitten yks aamu noin puolisen tuntia semmonen olo, että oikeesti joutu tarkistamaan, että onko se vauvamaha tossa vai ei. Olo oli niin normaali ja kevyt, et ihan ku ei raskaana olis ollukaa. :D



Nauti olostasi! :)

Olipahan tänään kylmä aamu. Piti ihan vetää hanskat käteen, kun lähdin koiran kanssa aamulenkille. Ja vasta pari viikkoa sitten oli hurjat helteet!



Onnea Ellaelmerille ensimmäisestä lokalutuisesta!



Itsellä oli eilen ultra. Yhä vaan meidän " pikkuinen" tahtoo olla melko iso kokoinen. Eilen oli viikkoja tasan 34 ja painoarvio 2,6 kg. Hyvin on kasvu jatkunut samanvauhtisena kuin aiemmin. Kuulemma maha-asukki harjoitteli yksiössään kovasti hengitysliikkeitä, sanoi lääkäri. Keuhkojen valmistautuminen syntymään taitaa siis olla hyvässä vauhdissa. Synnytystapa-arviosta oli puhetta. Minulla se on kahden viikon päästä eli tasan viikolla 36.



Kaikenlaista pientä ja hieman suuurempaakin ikävää vaivaa tuntuu lokakuisilla olevan. Kyllä huomaan itsellänikin noiden vaivojen lisääntyvän. Eivät vielä kuitenkaan vihlaisut alapäähän yms. vaivaa kuin silloin tällöin satunnaisesti. Väsymys on kyllä lisääntynyt ja päiväunet ovat herkkua, kun siihen on mahdollisuus.



Mieskin kotiutui toiselta puolen maapalloa työreissultaan. Ensi viikolla olisi sitten tarkoitus mennä sairaalalle synnytysvalmennukseen. Jotenkin en osaa vielä kauheasti pelätä synnytystä. Eka kerta kun on niin ei oikein tiedäkään, mitä kaikkea ikävää siihen kuuluu. Luonteeltanikin olen sellainen, että jännitän sitten vasta viimemetreillä useimpia asioita. Ehkä synnytysvalmennuksen jälkeen alkaa jännitys lisääntyä. Mahdollista sektiota en oikein osaa pelätä. Olen elämäni aikana ollut useammassa leikkauksessa, joten leikkaussali ei ole ihan uusi paikka. Eikä yksi arpi lisää tunnu enää missään, niin kuin pakanamaan kartta tuo minun mahani jo onkin. :) (tai varmasti tuntuu heti leikkauksen jälkeen kiristävältä ja kivuliaalta).



Selma 34+1

Ensiksi onnea EllaElmerille vauvasta =)



Eilen oli neuvola+lääkäri. Kirjoitti nyt sitten loman alkuun asti saikkua, ihan hyvä, ei sitä enää pysyis täysillä töitä tekemäänkään.



Hemppaa ei tällä kertaa katsottu, kun just reilu kaksi viikkoa sitten katottiin. Painoa tullut ekan kerran mukavasti, +315g/viikko sf-mitta 27,5 ihan keskikäyrän tuntumassa ja verenpaineet ok. Koosta lääkäri sanoi, että ihan sopivan kokoinen.. sitten jossain rv36 kuulemma katsotaan kokoa tarkemmin. Lykkäsivät jäykkäkouristuspiikinkin ja penisiliinikuurin, kun just edellisenä iltana koiranpentu vahingossa tikkas hampaansa sormeeni.. Ei kuulemma oteta riskiä, että siitä jotain seuraisi.

Meillä sitten nämä valmennukset meni uusiksi, saadaankin ihan yksityisopetusta =) alueella ei nyt sitten ole loppusyksylle muita ensisynnyttäjiä kuin me. Terkka kysyi, mitä aiheita haluaisin läpi käydä, ja tärkeimpänä pidin synnytystä ja vastasyntyneen vauvan hoitoa ja ekoja viikkoja. Eli nyt sitten lastenneuvolan puolen nuori likka pitää lastenhoidosta tunnin (palannut juuri itse ekalta äippälomalta) ja oman terkan kanssa käydään synnytys läpi. Niin ja sairaalaan pitäisi ensiviikolla soitella tutustumisaikaa.

Tää menee ihan mulle hyvin, mies kun ei olisi kunnolla päässyt niihin valmennuksiin, niin nyt saadaan ite päättää, milloin ne pidetään.



Napa ei ole pullahtanut ulospäin, mutta on ihan pinnassa.

Synnytystä ei hirveästi ole tullut mietittyä, välillä ohimenevästi.

Vauva on liikkuvaista sorttia, mikä alkaa kylkiluissa ja rakossa tuntua välillä ikävästikin. Vaivat ei ole suuremmin lisääntyneet, eikä vanhat hävinneet.



En muista, mitä muuta piti kirjoitella, palailen kun muistan..



Pepiliina 31+5

Mulla olikin sitten virallisesti viimeinen työpäivä tänään, vaikka kotosalla olen ollutkin jo viikkoja :-) eli huomenna alkaa äippäloma ihan virallisesti.



Synnytys pelottaa, se on varmaan tullut jo kaikille juttujani lukeneille selväksi. Sektio siis 1.10. viimeistään jollei juniori päätä putkahtaa ennen sitä. Sektio jännittää toki, iso leikkaus on kyseessä, mutta katson että olen jo selvinnyt yhdestä kiireellisestä kunnialla, joten eiköhän tämä suunniteltukin ihan hyvin mene....



Napa ei ole pullahtanut, eikä varmaan pullahdakaan, ei tehnyt sitä aiemmassakaan raskaudessa. On sen mallinenkin, että tuskin putkahtaa ulospäin.



Neuvolassa kävin eilen, tilanne ok. Hb oli pudonnut 121 -> 114, eli rautaa rautaa vaan lisää. Paineet oli hyvät ja sydänäänet jyskytteli oikein napakasti. Painosta terkka sanoi, että voisi vähän tarkkailla syömisiä, oli noussut 1200 g kahdessa viikossa. Ei tuo mun mielestä mikään paha nousu kyllä ole. Painoa tähän mennessä on tullut yht. n. 10 kilsaa.



Nikotteleeko teillä vauvat masussa? Mulla on juuri nytkin säännöllistä naputusta tuolla alavatsalla :-) eli on tainnut veitikka vetää vähän lapsivettä henkeen. Näitä nikotteluja on kerran pari päivässä.



Sairaalakassia tuskin laitan kuntoon ennen ensi kuun loppua kun kerran päivä on jo tiedossa. Tietty mitä hyvänsä voi tapahtua... Odottelen tässä jännityksellä, sisareni laskettu aika oli viime sunnuntaina ja vauva voi syntyä hetkenä minä hyvänsä. Minustakin tulee ekan kerran elämässäni täti :-D



Semmoista, toivotan rentouttavaa viikonloppua. hyviä yöunia, ei liitoskipuja/supistuksia/lonkkakipuja jne. kenellekään!



Ykä 34+6

Joo syön iltapalan siinä 9 maissa ja nukun aika pitkiä öitä,että siinä varmasti syy...ainakin aamupaastoarvoihin. Aamupalan syön aamu kymmenen maissa.Illalla syön yleensä kupillisen teetä ja siihe niitä makeutusainetta rainbow,näissäkin on eroja hiilihydraateissa kun vertailin..

Pari leipää ja jugurtin, vitalinea ym.sellasta jugurttia.Käytän kevytmaitoa.

Olin polilla yksin tälläkertaa ja aika oli puoli yksi,mutta pääsin sisälle vasta puol kaksi..

No Moro kaikki uudet ja vanhat nimimerkit. En oo kirjoitellu tänne pitkään aikaan,sillon tällön lukaisen. Mulla ei oo ollu mitenkään helppo raskaus. Painoa on tullu tällä hetkellä noin 18kg ja aina ihmiset kysyy onko sieltä tulossa kaksoset ja joko pian syntyy. Lokakuun lopussa vasta ja supistuksia mulla on ollut tosi varhaisesta ajasta lähtien. Imurointi ja pyöräily ei oo enää kuukauteen onnistunu, heti supistaa ja liitoskivut on myös kovat. Mä oon aina ollu laiha, joten tää kun on näin iso maha, tuntuu joskus uuvuttavalta. Itken välillä tosi pienestä ja vasta vuorosta nauran iloisesti tosi herkästi kömpelyydelleni. On mukana pelkopolijutuissa ja seuraava aika on syyskuun puolivälis, silloin vasta arvioidaan synnytystapa ja painoarviot ynnä muut. Ihmettelen myös, kun ekaa odotan että miksi synnytysvalmennukset alkaa vasta ensi viikolla ja kuinka siellä jaksaa tämän mahan ja selkäkipujen kanssa illasta istua 2 tuntia. Mullahan ollu jo ennen raskautta tän selän kans ongelmia. Onko jollain tullut välilevynpullistuma uudelleen raskauden aikana ? Ei nyt pitää lähtee kauppaan, kattellaan taas.

Keno 100 Rv 32

Aikani kuluksi pinoa nostelen, miestä odottelen töistä kotiin saapuvaksi ja esikoinenkin on ollut yöunilla jo kohta tunnin..



Kiva kuulla " palstataukoa" pitäneistäkin lokakuun odottajista pitkästä aikaa! Tuossa joku päivä kattelinkin sitä esittelypinoa, että paljon on alkuraskauden ajalta tuttuja nikkejä, kenestä ei ookaa vähään aikaan kuulunu mitään. Kenties alkavat äippälomat aktivoivat porukkaa vielä lisää. :)



Tämä masukki HIKKAA kyllä runsaasti, ihan kuin isoveljensäkin maha-aikoinaan. Etenki sillon, kun syön tai juon, alkaa tuolla alhaalla tuntumaan tasasta nikottelua.



Jep, tästä päivästä eteenpäin mie oonki sitte raskausasioissa ihan yhtä noviisi ku ensikertalainenkin. Huomenna vedetään kakkua sen kunniaks, että tää muksu pysyi mahanahan alla esikoisen syntymäviikkoja pidemmälle, jee! Toivottavasti saan nauttia sitten niistä kaikista loppuraskauden " ihanuuksista" , mitä kaikki aina valittavat. ;)



Leppoisaa lauantaita mammat!



S rv 34+1

Katselin tuossa vanhoja kuvia koneella.

Kun tyttö syntyi niin poika oli 11kk vanha. Voi herttinen sentään poikahan oli vielä ihan vauva. 70cm vaatteet tuolla näytti olevan käytössä ja isukin sylissä veteli maitoa pullosta.

Ja huomioin myös että mies oli tuolloin noin 30kg laihempi. Hassua. Ja huusholli oli kyllä niin sekanen joka kuvassa, että huh hah hei.

Ja tyttö vaikka oli melko pieni syntyessään 3715g näyttikin toki kuvissa pieneltä, mutta mutta kun miettii miten ahtaasta paikasta sen rutistaa ulos niin herranjumala sentään se päähän on iso.

Ei olis pitänyt kattoa kuvia, koska iski paniikki, että en saa sitä sieltä ulos ilman että taas repeän.



Pelkopolillahan kävin torstaina ja oon ollu ihan masentunu sen jälkeen ja pelkään siis entistä enemmän koko synnytystä.

Ekoilla käynneillä lääkäri rohkaisi alatiesynnytykseen ja lupaili jopa käynnistystä sektion sijaan. Noh kappas nyt sitä käynnistystä ei heru. Oikeesti tuli tosi paska fiilis ja aivan kamala olo että millasen jättiläisen ne meinaa mut laittaa synnyttää. Kuulemma voivat lasketunajan tienoilla jos ei oo syntyny niin puhakasta kalvot JOS olen sen tarvittavat 2cm auki. Ja seuraava aika on kaksi päivää ennen laskettua aikaa.

Mulle ei siis pelkopolista ollut mitään hyötyä. Jaksoin ajatusta synnytyksestä sen voimalla, että synnytys käynnistetään hieman aikaisemmin ja että vauva ei ole niin kamalan iso ja riski repeämiselle on pienempi. No mulle ei jäänyt sieltä käteen mitään muuta kuin hemmetillinen pelko ja stressi loppuajaksi.

Ja kun kaikki menee taas päin honkia (moni muukin asia siis) niin olen ihan 99% varma, että synnytys menee jotenkin mönkään ja olen ihan varma että repeän ja olen taas niin hemmetin kipeä ja masennun taas sitten synnytyksen jälkeen ja meidän elämä on yhtä taistelua taas sitten koko vauva ajan.

Kun sais edes yhden vauva ajan nauttia vauvasta ja siitä ajasta. Mitään muuta en ole koskaan halunnut. Mutta aikaisemmistakaan vauva ajoista en ole päässyt nauttimaan niin kai se on tarkotus että jokasesta mun ja vauvan alku on yhtä taistelua.



Sori vaan kun tulee niin masentavaa tekstiä, mutta kun tuntuu ettei jaksa kantaa kaikkea vaan sisällään kun kukaan läheisistä ei ymmärrä miten mulla pelottaa ja hirvittää se synnytys. Ei paljoa rohkase kun sanotaan että kyllä se sieltä tulee ulos.



Tsirppana rv 35+1

Toi on tosi inhottava tilanne, oikeasti! Missä kaupungissa asut, siis missä näin oikein toimitaan, koska eihän tuo kovin inhimillistä ole. Itselläni siis hirvittävä kammo synnytystä kohtaan ja esikoisen synnytyksestä ei ole kuin reilu vuos aikaa ja on hyvässä muistissa kyllä kaikki. Enkä siis suostuisi mistään hinnasta synnyttämään alateitse ja käynnistys on vihon viimeinen asia mihin suostuisin uudelleen. Eli sektio olis ainut mihin suostun tällä hetkellä, ensin toki ajattelin että jos itsestään käynnistyy synnytys niin yritän alakautta mutta tieto isokokoisesta lapsesta sai aikaan paniikin, koska ulos ei tullut viime kerrallakaan edes 3060g tyttö ja tyttö kärsi tästä alatie yrityksestä hirveästi. Mutta mullahan on pelkopoli käynti vasta 12.9 ja synnytystapa-arviokin sitä ennen...



Auttaisko mitään jos soittaisit heti maanantaina neuvolaan ja kertoisit miten asiat meni pelkopolilla ja että olet asiasta jo nyt aivan kauhuissasi ja masentunut, jos saisivat sulle neuvolasta järjestettyä uuden ajan ihan pian ja päätöksen saisi vielä muutettua jotenkin.

Yritä ainakin, niin minä tekisin ja jos ajan saat älä myötäile lääkäriä vaan yritä " topakasti" sanoa että haluat käynnistyksen ehdottomasti(jos tämä siis mitä haluat) tai mitä sitten haluatkin, mieti jo kotona juuri nuo perustelut mitä tännekin kirjoitit, että miten kerrot lyhyesti ja ytimekkäästi, ikävä kyllä lääkäreissä on aina eroja, toiset ymmärtävät ja kuuntelevat enemmän ja toiset ei.



Katuska ja 36+2

Oltiin viikonloppu reissussa, ja voi jösses kun oli huono sänky ja sitä myöten huonot unet! Hyvää asentoa ei meinannut löytyä millään, ja lopulta liitoksia särki jo niin kovasti ettei kääntyä edes voinut. :( Nyt on sitten paikat ihan kipeinä, pitää ottaa tosi rauhallisesti loppupäivä ja toivoa että oma sänky tuo helpotuksen, muuten menee huominen esikon kanssa taas ihan urheilun puolelle...



TINTTI mietiskeli helppoa raskauttaan. Kyllä mullakin esikon odotus oli tosi helppo (eikä tämä toinenkaan nyt NIIN vaikea ole ollut, mutta ensimmäiseen verrattuna vaikeampi). Myös synnytys meni todella hienosti, että ei sitä tosiaan kannata kauheasti jännittää.



VÄLILIHAN VENYTTELYSTÄ joku kyseli - en venytellyt enkä rasvaillut esikkoa odotellessa enkä silti revennyt. Toiset kyllä kovasti vannovat etenkin sen rasvailun nimiin, mutta itse olen niin huono muistamaan tuollaisia juttuja... Lantionpohjan lihaksiakaan en muista jumpata, ja niitä nyt sentäs kannattaisi vähän pistää koetukselle...



Jooh, alkaa muakin kypsyttää kun joka toinen vastaantulija tuntuu ihastelevan masua ja toteavan että " ei varmaan mene enää pitkään" . Ollaanhan tässä tietty jo aika pitkällä, mutta on tässä vielä viikkoja jäljelläkin todennäköisesti aivan liikaa! Lähipiirissä on vielä ainakin kolme muuta vauvaa syntymässä ennen Monnia - toisaalta on kiva kun voi jakaa odotuksen muiden kanssa, mutta toisaalta olis kyllä jo nastaa olla " ekana vuorossa" ...



Suhni & Monni (33+3)

Käyn hyvinkään sairaalassa ja siis sinne menossa synnyttämään.

Kyllä se taitaa olla niin että täytyy puhua asiasta vielä neuvola tädille, koska oikeasti ahdistaa ja paljon.

Ehkä en sitten osaa suullisesti ilmaista itseäni siten että minua ja minun ahdistusta ymmärrettäis oikein. Tai sitten lääkäri ymmärsi mutta niillehän taitaa pääasia olla että ei tarvitse käynnistää/tai leikata.

Tottakai lapsen terveys on tärkein, mutta kai nyt jotakin merkitystä on äidin henkisellä voinnillakin.

En tiedä oon niin väsyny pohtimaan ja pelkäämään.

Lähes päivittäin torstain jälkeen olen itkua täällä pidätellyt tai antanut tulla kun tuntuu niin pahalta kun luulin saavani jotakin apua pelkopolilta ja mielenrauhan loppu ajaksi.



Mies raukka taitaa jo toivoa voivansa synnyttää puolestani kun olen niin maassa tämän asian kanssa.

Sektiota en olisi halunnut kuitenkaan suurien riskien takia, mutta nyt tällä hetkellä just tuntuu että ehkä se olisi kuitenkin se paras ratkaisu.

Teenpä minkä tahansa päätöksen niin se voi olla juuri se väärä, mutta silloin se olisi minun oma ratkaisu ja voisi syyttää vain itseään.

Nyt jos teen niin kuin tämä lääkäri haluaa ja jos jotakin menee pieleen niin se kaduttaa entistä enemmän kun ei ole saanut pidettyä päätänsä omien pelkojen mukaan.



Oi tosiaan on päänuppi todella kovalla koetuksella tällä hetkellä. Kunpa kaikki olisi mennyt hyvin viime synnytyksessä niin ei tarvitsisi kokea mitään tällaista. =(



Tsirppana

Niin ikävä kyllä nyt ymmärrän hieman paremmin, se taitaa tällä hetkellä olevan enemmän sääntö kuin poikkeus että HUS:n alueella käytetään ensin kaikki muut keinot ja sitten vasta käynnistykset/sektiot ja aina ei niin hyvällä menestyksellä, ei siis ainoastaan minä kenelle " käynyt huonosti" kun sektiota ei tehty ajoissa, vaikka toinen lääkäri oli toista mieltä mutta vuoro vaihtui kesken ja sitten päättikin toinen.



Mutta ole päättäväinen nyt ja puhu tosiaan neuvolassa ja pyydä saada uusi käynti, vaikka kuinka säästetään, en tiedä onko se sitten kuitenkaan säästöä sairaanhoitokuluissa kun esim aletaan hoitamaan vakavaa masennusta mikä voi tulla ja sen hoitaminenhan voi kestää jopa todella kauan. Muista edelleen tähdentää mitä on edellisen kerran tapahtunut ja että et aio nyt synnyttää ilman käynnistystä tai sektiota ja pyydä uusi painoarvio myös lapsesta että katsovat sen.



Katuska