Stressin vaikutuksesta vauvaan
Hei,
Kertokaa miten olette kokeneet stressin vaikutuksen vauvaan ? Oletteko itse joutuneet pohtimaan näitä asioita ?
Itse odotan esikoistani, ikää on jo reilusti ja omaan perussairauden, joka vaikuttaa raskauteen aika ratkaisevasti. Teen työtä josta kyllä pidän, mutta koen suurimmalta osin työyhteisön ahdistavaksi ja työmäärän liian suureksi. Välillä näinä pahimpina työpäivinä, koen itseni aika väsyneeksi pahoinvoinnin lisäksi, josta myös kärsin edelleen ( rv 13+4 menossa ). Useamman kerran olen tullut itku kurkussa töistä kotiin.
Pelkään, että vauvalle tapahtuu jotain, selkeästi tunnen kipuja ja levottomuutta mahassani iltaisin, vaikka en vauvan liikkeitä vielä tunnekaan. Mutta tunne siitä, että hänkin stressaa on olemassa. Sairaslomaa toki varmaan saisin, kun ottaa huomioon ikäni, sairauteni ja työn vaativuuden, mutta sekään ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta. Nimittäin, jos jään sairaslomalle, työtäni ei hoida kukaan ja kun palaan, työmäärä on jälleen kasvanut eikä tilanne todellakaan ole helpottunut siellä. Tuntuu että olen puun ja kuoren välissä, työpaikalla kun on vielä yt-uhka päällä, en oikein uskaltaisi olla poiskaan potkujen pelossa. En jaksa uskoa, että saisin raskauteni takia yhtään myönnytyksiä työtaakan suhteen tai yt- neuvotteluissa.
Kommentit (5)
Sain kerrottua esimiehelleni raskaudesta ja lähimmät työtoverit tietää myös. Ja ihme kyllä, saan valita ja rytmittää työni nyt niin kuin itse haluan. Projekteista on jo kysytty, haluanko tai jaksanko olla mukana. Kaikki tuntuvat ottavan huomioon että en jaksa ihan kaikkea aina ja saan ihan luvan kanssa kieltäytyä tehtävistä. Ehkäpä tämä tästä helpottaa : ) Kiitos tuesta !
Kylläpä töissäsi osataan huomioida raskausaika erinomaisesti. Osaathan nyt itse rentoutua?
Harmikseni omalla kohdallani ei voi samanlaisesta huomioon ottamisesta puhua vaikka lähtötilanne kuulostaa samankaltaiselta. Jään joidenkin viikkojen kuluttua äitiyslomalle ja työnantaja on ottanut "ilon irti" raskausajasta piinaamalla sellaisilla kierroksilla, joita ei ole aiemmin koettu. Työtaakan keventämisestä tai muusta huomioimisesta ei ole ollut puhettakaan. Oksentelun lomassa on saanut kuunnella pelkkää naputusta kuinka en ole kyennyt entistä tehokkaampaan työn tekoon.
Saa nähdä kuinka stressiherkkä vauvasta tulee.
Kannattaa tosiaan olla nyt itsekäs, eikä ajatella yhtään työnantajan etua. Itse sain aika tarkkaan vuosi sitten kesäkuussa keskenmenon, ja uskon pitkälti sen johtuneen valtaisasta työtaakastani ja siitä johtuvasta stressaamisesta (olen ylempi toimihenkilö). Keskenmenon jälkeen suunnittelin irtisanoutuvani työpaikastani, niin katkera olin hetken aikaa työnantajaa kohtaan, vaikka oma syyni se oli kun en ollut älynnyt hellittää riittävän ajoissa. En sitten kuitenkaan loppujen lopuksi irtisanoutunut, mutta päätin mahdollisella seuraavalla kerralla toimia toisin.
Tulin onneksi uudelleen raskaaksi muutamaa kuukautta myöhemmin, ja tämän uuden raskauden kohdalla päätin, etten tee mitään sellaista työtä raskauden aikana jota en jaksa. Ja pidin myös kiinni tästä lupauksestani. Otin todella rennosti töissä koko raskauden ajan (vaikka ajoittain minua yritettiinkin painostaa työnantajan taholta), en suostunut kuitenkaan enää yhteenkään ylityötuntiin, enkä suostunut tekemään töitä viikonloppuisin. Ilmoitin työnantajalle, että tarvitsen palautumisaikaa iltaisin ja viikonloppuisin. Lisäksi olin sairaslomalla aina välittömästi, kun alkoi tuntua, etten jaksa, tai tuli vähänkin jotain nuhaa tms. Eli toimin tässä toisessa raskaudessani pelkästään omaa itseäni ja vauvan hyvinvointia ajatellen. Olin päättänyt, etten enää saa keskenmenoa ainakaan työn ja siitä johtuvan stressaamisen takia. Lisäksi jäin kuukautta ennen äitiysloman alkua pois töistä ennen aikaiselle kesälomalle, koska halusin rauhoittaa loppuajan odotuksen pelkästään "Pesänrakennukselle" ja rauhoittumiselle. Työnantaja suhtautui tähänkin aluksi nihkeästi, mutta suostui kuitenkin lopulta tähän pyyntööni.
Terve tyttö-vauvamme syntyi alle 2 viikkoa sitten (26.5.) ja aion olla kotona vauvan kanssa ainakin seuraavat pari vuotta. Itselläni meni arvot uusiksi tuon ensimmäisen raskauteni/keskenmenoni jälkeen; sitä ennen työ oli näytellyt aivan liian isoa roolia elämässäni.
Kannattaa itsekin miettiä, mitä pitää elämässä tärkeänä, ennen kuin on liian myöhäistä. Työ on vain työtä. Uusi elämä puolestaan aina ihme, ja niin siihen myös kannattaa suhtautua. Kunnioituksella. Onnellista odotusta!
t.Fanny81 ja pikku prinsessa 11 vrk
Mutta kyllähän sitten taas joka opuksessa kehoitetaan välttämään stressiä ja jotku lääkärit jopa suosittelevat tupakoinnin jatkamista jos lopettaminen ei onnistu ressaamatta..
Kuulostaa että vaavi on sulle hirmu tärkee, tärkein joten kannattaako siinä työssä roikkua kiinni oman ja vauvan hyvinvoinnin kustannuksella? Itse olen kärsinyt masennuksesta ja söin lääkkeitäkin siihen asti että sain tietää odottavani esikoistani. Oon kuitenkin jo vuosia toivonut lasta ja ei tarttenut kertaakaan miettiä mikä on tärkeintä mulle. Oon nyt siis lääkkeittä, työttömänä ja ja silleen, mutta ikionnellinen masuasukista :) Ja nyt voin levätä ja hoitaa itseäni oikein kunnolla ennenku pikkuinen syntyy..
Mutta jokainen tietenkin tekee omalla tyylillään ja se mikä toiselle sopii ei välttämättä sovi toiselle ollenkaan. Kuuntele itseäsi, omaa sydäntäsi, mitä se sanoo.. Mitä sinä ja vauva haluatte/tarttette?!
sognatore 6+0
Hei TiiaKaroliina,
tutulta kuulostavat sun huolesi! Teen itsekin vaativaa asiantuntijatyötä jossa ylityöt enemmän poikkeus kuin sääntö, palkatta totta kai, ja sairaslomailu vaan kasvattaisi takaisin tullessa odottavaa työvuorta.
Itselläni kauan toivottu ja nyt vkolle 20 edennyt raskaus on kanssa pistänyt arvomaailmaa uusiksi siten, että huomatessani kipristelyä masussa tms. intuitiivista merkkiä siitä että itseni lisäksi stressistä kärsii myös pikkuinen, olen joutunut opettelemaan ihan tietoisesti sanomaan EI. Eli sanomaan ei uusille tehtäville, vaikka se kirpaiseekin joka kerta ja vanhasta tottumuksesta olen koko ajan lähdössä mukaan vaikka mihin juttuihin. Ja toisaalta myös tekemään osan jo luvatuista hommista kevyemmällä kädellä kuin muuten tekisin, jotta aikaa levolle ja palautumisellekin jää.
Sitä paitsi aika hyvin ihmiset ymmärtävät kieltäytymisen viikonloppuhommista sillä perustella että on raskaana (toki se pitäisi ymmärtää muutoinkin, mutta ehkä raskaus vaan antaa ylitunnolliselle itselleenkin luvan rentoutua vapaa-aikana).
Muistathan TiiaKaroliina että mikäli sulla on jatkuva työsuhde, niin olet turvassa irtisanomisilta kerrottuasi raskaudesta työnantajalle, eli yt-tilanteessa tulet olemaan viimeinen irtisanottava.
Voimia sinulle!!