Miikuli ja Vehnis!

niin onko Vehnis selvinnyt jo Roomasta ja Miikulilla raskaus etenee?

Moi



Roomasta on selvitty ;o) Siellä oli tosi lämmin, ehkä vähän liiankin... mutta ihanaa kuitenkin. Teki tosi hyvää päästä eroon näistä kuvioista hetkeksi. Täytyy myöntää, että keskenmeno ei käynyt montaa kertaa mielessä - onneksi. Tietty kun näki masu pysytyssä olevia naisia, asia muistui mieleen, mutta ajatteleminen ei enää tehnyt niin kipeetä.



Kävin 13.8. lopputarkastuksessa yksityisellä. Kaikki oli hyvin, hcg-arvokin oli jo pudonnut 2:n. Kuukautisetkin olivat siinä samassa rytäkässä. Lääkäri sanoi, että keskenmenon jälkeen raskautumisen mahdolisuus on 2-kertainen seuraavat 6kk. Loppuunasti menemisestä ei ollut mitään puhetta... No, joka tapauksessa seuraavista kuukautisista alan lääkkeet ja jos pakkasukko selviää sulatuksesta siirretään alkio jo tästä kierrosta. Vielä en osaa pelätä tai murehtia tulevaa. Tosin kyllä sitä varmaan kaikenlaista tulee mieleen, jos raskaustesti osoittaa pas:n jälkeen plussaa. Jos taas osoittaa miinusta, niin eipähän tarvii pelätä... Hullua ajatella näin, mutta ymmärrätte varmaan ;o)



Niin Miikuli, onko kaikki hyvin?!



Kiva Jonttu, että otit yhteyttä näin, että kunnolla sen huomasi ;o)



Ollaan yhteydessä. Joskos tässä kehittäisin jonkun " vähemmän tunntetun" s-postiosoitteen vaik hotmailiin, niin vois tutustua ja sitten vaikka ihan joskus nähdäkin!?



Vehnsi ja uusi yritys mielessä



ps. ai niin, meilähän siis on Vehnis (kovin yllättävää nimimerkistä päätellen), 3v uros. Lokakuun lopussa poju saa seuraksen pienen neidin ;o) Olen toista koiraa suunnitellut jo vuoden ja nyt ajankohta tuntuu oikealta. Ehkä keskenmeno jotenkin vaikutti, tai vaikuttikin. Mutta silti se tuntuu nyt oikealta. Joku saataa mut tästä tunnistaa, mutta ei se oikeestaan haittaa ;o)

Moi



Roomasta on selvitty ;o) Siellä oli tosi lämmin, ehkä vähän liiankin... mutta ihanaa kuitenkin. Teki tosi hyvää päästä eroon näistä kuvioista hetkeksi. Täytyy myöntää, että keskenmeno ei käynyt montaa kertaa mielessä - onneksi. Tietty kun näki masu pysytyssä olevia naisia, asia muistui mieleen, mutta ajatteleminen ei enää tehnyt niin kipeetä.



Kävin 13.8. lopputarkastuksessa yksityisellä. Kaikki oli hyvin, hcg-arvokin oli jo pudonnut 2:n. Kuukautisetkin olivat siinä samassa rytäkässä. Lääkäri sanoi, että keskenmenon jälkeen raskautumisen mahdolisuus on 2-kertainen seuraavat 6kk. Loppuunasti menemisestä ei ollut mitään puhetta... No, joka tapauksessa seuraavista kuukautisista alan lääkkeet ja jos pakkasukko selviää sulatuksesta siirretään alkio jo tästä kierrosta. Vielä en osaa pelätä tai murehtia tulevaa. Tosin kyllä sitä varmaan kaikenlaista tulee mieleen, jos raskaustesti osoittaa pas:n jälkeen plussaa. Jos taas osoittaa miinusta, niin eipähän tarvii pelätä... Hullua ajatella näin, mutta ymmärrätte varmaan ;o)



Niin Miikuli, onko kaikki hyvin?!



Kiva Jonttu, että otit yhteyttä näin, että kunnolla sen huomasi ;o)



Ollaan yhteydessä. Joskos tässä kehittäisin jonkun " vähemmän tunntetun" s-postiosoitteen vaik hotmailiin, niin vois tutustua ja sitten vaikka ihan joskus nähdäkin!?



Vehnsi ja uusi yritys mielessä



ps. ai niin, meilähän siis on Vehnis (kovin yllättävää nimimerkistä päätellen), 3v uros. Lokakuun lopussa poju saa seuraksen pienen neidin ;o) Olen toista koiraa suunnitellut jo vuoden ja nyt ajankohta tuntuu oikealta. Ehkä keskenmeno jotenkin vaikutti, tai vaikuttikin. Mutta silti se tuntuu nyt oikealta. Joku saataa mut tästä tunnistaa, mutta ei se oikeestaan haittaa ;o)

Minä se osaan näköjään laittaa tekstit aina kahteen kertaan..



Törppö

Hyvä homma, että olet Vehnis saanut uutta puhtia ja rooman reissukin sujui hyvin!Oli varmaan tosi upee paikka? Edelleen sinne haaveilen itsekin pääseväni, mutta mies laittoi minut " lentokieltoon" , mikä ehkä on toisaalta järkevääkin nykyisessä tilanteessani. Samoin toki pelkään sitä ruokamyrkytystäkin. Niin, omasta kokemuksestani päätellen ilmeisesti se raskautuminen km:n jälkeen on tosiaan helpompaa. Eli muutaman viikonko kuluttua pääset uuteen siirtoon? jännittävää. huh. Tsempitetään täällä kovasti..



Jonttu! kiva, että sinäkin olet päässyt jo noin pitkälle vauvan kanssa. Itse olin tuossa viikon verran nettipimennossa, kun kävin vähän sukuloimassa. Olen myös ollut ajoittain tosi hermona tämän raskauden kanssa. Kävin NP:n jälkeen ylimääräisessä ultrassa, kun tulee sellaisia aika voimakkaita pimenemis/pyörtymiskohtauksia. Tosin vielä ei ole kunnon tajunnan menetystä, kun olen saanut heti ensiapua. Ja syödä täytyy yrittää muistaa vähän väliä, aaargh. Terkkarin loman vuoksi ei ollut mahiksia kuunnella syädnääniä, niin tällainen hermoilija kun olen, niin kävin myös mehiläisessä ultrassa alkuviikosta. Oli pakko käydä katsoo, että kaverilla oli kaikki hyvin. Nyt ensi tiistaina onkin taas neuvola ja loppuviikosta minun omat sydäntutkimukset. (Lievä sydänvika taustalla).



Reilu viikko sitten pumpsahti maha kunnolla esiin, eikä pysy salassa enää tutuilta eikä vierailta. Tosin jo aiemmin on kaikki arvanneet oikein, että vauvahan on tulossa. Aloin turpoamaan kunnolla siinä 9vkon tienoolla. Syyskuun alkupuolella on sitten rakenneultra, josko niitä liikkeitäkin sitten alkaisi jo pikkuhiljaa tuntua. Pääsisi pahimmista hermoiluista.



Tsemppiä edelleen naiset, ja kirjoitelkaahan kuulumisianne!



miikuli 15+3 (ja vauva melkein viikon kasvussa edellä..)

Eilen alkoi kuukautiset ja lääkitys, jolla valmistaudutaan pakastealkionsiirtoon... katsotaan nyt, säilyykö pakkasukko hengissä.

Ensin siis odotetaan sitä ja sitten siirron jälkeen plussaa tai miinusta ja sitten taas odotellaan ultraa ja yhtä odotusta. Mutta ainakaan just nyt ei hirvitä, eikä pelota ;o)



Ilmoittelen kuulumisia, kun uutta ilmaantuu.



Mitenkäs teillä?



Heidi

hienoa kuulla että miikulin raskaus etenee, ja että vehniksen rooman matka oli onnistunut ja olet positiivisilla mielin uuden siirron kanssa! =] Toivon todella että siirto onnistuisi ja mahdollinen raskaus kestäisi!



itse aina inhosin sitä odotuksen odotusta.. =/ ensin odotti että raskautuu ja sit odotti koska tulee keskenmeno.. =/ nyt kyllä vieläkin pelkään ja odotan vain sitä " keskenmenoa" , mutta toistaiseksi näyttää hyvältä. uskallettiin jopa eilen jo kertoa raskaudesta miehen vanhemmille ja sisaruksille.. =] mahan kyllä kohta silti huomaakin, vielä olen pystynyt sen piilottamaan.



edellispäivänä oli neuvola, sydänäänet kuului. taas sain uuden ajan parinviikon päähän vain ihan oman " mielenterveyden vuoksi" sydänäänten kuunteluun... =] täs tulis muuten hulluksi kun koko ajan pelkää pahinta. mitään liikkeitä en mielestäni ole vielä tunnistanut...



mut nyt pitää mennä nukkumaan, aamulla kutsuu työt.. =/ kirjoittelen lisää paremmalla aikaa!



jonttu rv 17+3

Täällä jälleen epätoivo nostaa päätään; aamulla saattoi limatulppa tulla ulos. Tämän jälkeen ollut jatkuvia mahakipuja ja th:n mielestä kuvaus vastasi limatulppaa.. Sairaalassa eivät ottaneet näytille, kun ei ole veristä vuotoa eikä vesi ole mennyt. Maha on sekaisin ja löysällä normaalista poiketen. Netistä olen yrittänyt etsiä tietoa limatulpasta. Hirveän sekavaa. Ilmeisen selvää kuitenkin on, että limatulpan poistuminen enteilee synnytyksen alkua..Ennen synnytystä myös monilla menee maha sekaisin.



Nyt yritän olla täydellisessä levossa ja sinnitellä viikon, jolloin on rakenneultra, jos tässä sinne asti päästään..Tai sitten painatan jälleen kerran kovan rahan yksityiselle..



palataan.. miikuli

Toivottavasti ei ole kyseessä limatulppa, tai enteile keskenmenoa! Sinuna kiirehtisin kyllä päivystykseen jonnekin sairaalaan, jotta tutkisivat tilannetta! Ei tee hyvää hermoilla kotona.. =/ Toivottavasti sinulla ja masuasukilla on kaikki hyvin!

Miten voit nyt!!!!??? Tuo limatulppajuttu on mulle ihan uusi ja outo.

Mene ihmeessä yksityiselle, jos vain taloudelliset rahkeet riittää.

Tai sitten paina julkiselle ja vaikka teeskentele kovaa kipua, että ottavat sut tosissaan.



Kirjoittele kuulumisia, kun jaksat.

Olet kovasti ajatuksissani. Halaus.



Vehnis

mutta mitään ei uskalla tehdä, kun kohdunseutu ärtyy heti. Kovempia kipuja kesti maanantain ja seuraavan yön. Sen jälkeen on kohtu ollut lähinnä arka. Joko oli kova kasvupyrähdys kaverilla tai kohdulla tms. kipuja tai sitten enteilee keskenmenoa (jälleen kerran). yritin sinne yksityisellekin ma, mutta he ei kuulemma nyt juuri tee kuin varhaisraskauden ultria. Sitten meni hermo ja päätin, että antaa olla sitten. Limojen tulo onneksi loppui jo ma iltaan mennessä. Palstalaiset on veikkailleet, että on johtunut yhdynnästä se, mitä epäilin limatulpaksi. En ollut ikinä kuullut, että sekin voi moista aiheuttaa.. Helpottaa kyllä kummasti saada täältä netistä sitä (vertais)tukea ja saman kokeneiden vastauksia!



Kiitos myös jonttu ja vehnis taas teille tsempeistä!! olo on hyvin epävarma ja päivät pitkiä sinne maanantaihin ja rakenneultraan, mutta ei nyt taida olla mahiksia sitten sinne lääkärintarkastukseen aiemmin päästä. Täytyy vaan panna kädet ristiin ja kestää.



Mutta iloisempiin aiheisiin, pääsetkö vehnis siis jo mahd ensi vkolla uuteen yritykseen? Wau. Toivon ihan hirmuisasti plussatuulia! Voidaan sitten vertailla näitä pelkotuntemuksia! ; ) (huono huumori..)



Jonttu, en nyt enää muista plussaatko sinä ilman hoitoja? Kun en ole sinua aiemmin meidän helmipöllöjen pinosta bongannut? Kivaa, kun käytte kumpikin välillä sielläkin kylässä! : )





Muistatteko, kun kerroin tehneeni sen potilasvalituksen ja korvausvaatimukset hoidosta sairaalaan? Todella ylläri, että kukaan ei ole tehnyt hoitovirhettä, ja että on vain minun omaa huonoa tuuria, että kuulun siihen onnettomaan 0.1-0.5% ryhmään, joka esim saa lääkkeellisen tyhjennyksen jälkeen kohtutulehduksen ja siihen 5% ryhmään, jolle ei silloinen määrätty antibiootti sovi.. Yksikään kanteluun vastanneista lääkäreistä ei muista minua tai tapaustani, mutta kovasti olivat sitä mieltä, että ovat kyllä esim ohjeistaneet minua asiallisesti esim. lääkkeelisen tyhjennyksen vaiheista ennen osastolle menoani.. Joopa joo, en todellakaan saanut kun jonkun epämääräisen pillerin, joka käskettiin niellä ja ajan tulla 2pvän päästä osastolle tyhjennykseen... ja en todellakaan saanut esim. mitään kirjallistakaan potilasohjetta kuinka toimia, vaikka olisi pitänyt.



No, arvasin sen kyllä etukäteen, että he vetäytyy vastuusta, mutta onpahan nyt asia ollut käsittelyssä ja kartalla heille itselleenkin muistutukseksi. Ehkäpä joku muu on saanut sen ansiosta asiallisempaa kohtelua.. Ikävä kyllä eräs taho jota muistutukseni koski on juuri tuo äitiyspoli, jossa on ensi ma se rakenneultra. Toivottavasti siitä muistutuksesta ei todellakaan ole mitään merkintää papereissani..



Tällaista tällä kertaa. Palailen taas kertomaan missä mennään..Palatkaa työkin!



miikuli

Mun on pitänyt päästä ulkoilemaan jo " monta tuntia" , mutta jos tämän viestin jälkeen.. =]



Miikulille voimia ultran odotukseen! =] ja Vehnikselle uuteen siirtoon! =]



Mä itse olen plussannut aina (tai onnistunut raskautumaan) ilman hoitoja, joskin siihen on mennyt aikaa neljästä kuukaudesta vuoteen. Missään tutkimuksissakaan en ole ikinä käynyt, joissa olisi tutkittu että ovuloinko normaalisti. Kuukautiset ovat olleet melko säännölliset kuitenkin. Mutta ymmärtääkseni kuukautiset tulee vaikka ovulaatiota ei olisikaan, eikö? =] kyllähän sen kohdun limakalvon pitää uusiutua? =]

Ensimmäinen yritys meillä on aloitettu kesällä 2003, josta siis ensimmäinen keskenmeno tammikuussa 04. Seuraava yritys olikin sitten melkein heti päälle, ja taas keskenmeno syys-lokakuussa 04. Sit olikin vähän taukoa, oikeestaan reilun vuoden, ja taas yriteltiin (yrityksen yrityksen yritys.. =]) alkuvuodesta 2006, josta keskenmeno tän vuoden tammikuussa.. ja nyt tää viimeisin (toistaiseksi voimassa oleva) raskausyritys ei kestänyt kuin pari kiertoa, kun jo tuli plussa. Siinä välissä keväällä käytiin keskenmenojen vuoksi tutkimuksissa, mutta eipä sieltä löytynyt mitään syytä toistuville keskenmenoille.



Mä käyn lukemassa mielelläni lapsettomuus-puolen kirjoituksia ja kokemuksia, sekä täällä keskenmenopalstalla. Kun omasta mielestäni nuo " naps raskaaksi tulevat ja heti onnistuvat" eivät usein ymmärrä keskenmenon kokeneita tai lapsettomuudesta kärsiviä. Omassa ystäväpiirissä on onneksi muutama pariskunta, joka " painii" samojen ongelmien kanssa (toinen pariskunta on adoptiojonossa, hoidot eivät sopineet, toinen käynyt hoidoissa vielä onnistumatta, kolmas pähkäilee ovuloimattomuutta). Ystäväpariskunnat, joissa taas lapset ovat tulleet " silloin kuin ne on tehty ja suunniteltu" , eivät ymmärrä meitä ja meidän tunteita ja pelkoja. Sen olen joutunut valitettavasti huomaamaan tässä tämän raskauden aikana.

Kesällä keskustelin " henkeviä" ystäväpariskunnan miehen kanssa, jotka siis ovat adoptiojonossa (hoidot eivät heille jostain syystä sopineet, endoa ja muuta takana). Tämä mies oli sitä mieltä, että hänen mielestään heidän tilanteensa on " helpompi" , kun yhtään raskautta ei ole takana (ei siis keskenmenoja, eikä tavallaan toivoa lapsesta) ja että meidän tilanteemme (keskenmenon kokeneiden) on " vaikeampi" , kun toivoa on kuitenkin lapsesta jo annettu. En tiedä selitinkö asiaa ymmärrettävästi.. =/ meillä kummallakaan pariskunnalla ei siis ole yhtään lasta vielä... ja tämä ystäväpariskunnan mies vain sanoi, että vaikka heilläkään ei ole toivoa biologisen lapsen saamisesta, niin heillä on kuitenkin " tavallaan enemmän toivoa" lapsen saamisesta, kuin esimerkiksi meillä kun takana on jo useampi keskenmeno. Mies siis tarkoitti tätä asiaa henkisellä puolella; sillä kuinka paljon kenenkin pää kestää pettymyksiä ja muuta.



No joo, tulipa taas sepustettua asiaa, joka on vain niin vaikea pukea sanoiksi. =]



nyt ylös ulos ja lenkille.



jonttu 18+2

Meillä on täällä oma ketju! ;o)



Kiva kuulla Miikuli, että tilanne on rauhoittunut. Eihän siitä yhdynnästä välttämättä mitään haittaa ollut, paikat vain tulivat vähän aroiksi. Mulle nuo yhdyntä-kivut ja yhdynnänjälkeiset kivut ovat erittäin tuttuja endon johdosta.

Voihan helvetti tuota julkista terveydenhuoltoa! Ja näköjään joissain paikoissa yksityistäkin.... Älä huoli siitä, että sun papreissa olis äitipolilla merkintä. Musta tuntuu, että mä olen saanut " huolellisempaa" hoitoa palautteideni jälkeen minua hoitavassa sairaalassa. Ihan sama, mitä ajattelevat, kunhan hoitavat hyvin! Soittelin tosiaan viikolla Hämeenlinnan sairaalaan, kun maanantain on ultra ja hormoonit (Zumenon) aiheuttaneet sivuvaikutuksia, joista onneksi migreeniä ei ole enää ollut. Siellä on aina sellainen suivaantunut ostastosihteeri, joka joka kerta muistaa muistuttaa, että miksi en soita puhelinaikana... No, kun lääkäri soitti minulle takaisin, hän oli ainakin mukava.

Eli maanantina selviää, milloin menen ja menkö yleensäkään pas:n. Eli hormoonilla nyt paksunnetaan kohdun limakalvoa vastaanottavaisemmaksi (eihän tätä tietty minulle kerrottu, siis miksi lääkettä syön, ihan itse löysin tiedon netistä), enkä ilmeisesti tee sitten ovulaatiotestejä. En tiedä. EHKÄ se selviää maanantaina.

On se kyllä ihme homma, kun eivät voi kertoa kaikkea asiaan liittyvää. Säästyisivät häiritseviltä puhelinsoitoilta. Vaikka hoidot ovatkin yksilöllisiä, on niissä takuulla paljon yhteistäkin, joista voitasi joku ohjeistus kirjoittaa. Argh...

Minä muuten sanin ihan kirjalliset ohjeet keskeytyneen keskenmenon hoitoon.



Olet niin oikeassa Jonttu, että ne jotka saavat lapset " tosta noin vain ja juuri silloin kun on sunniteltu" eivät ymmärrä meitä. Eivät he voikaan, emme voi sitä heiltä vaatiakaan. Mutta he voisivat yrittää olla ymmärtäväisempiä, koska eivät todellakaan tiedä, miltä tämä tuntuu. Minulla on yksi ystävä, joka saa marraskuussa toisen lapsensa. Heille lapset ovat tulleet aika helposti. Jostain syystä pystyn ilmoitesmaan hänen raskaudestaan. En tiedä miksi. Hän on jotenkin niin aidosti ollut mukana tässä meidän lapsettomuudessa, ollut huolissaan, iloinnut ja surrut (kyyneltenkin kera meidän keskenmenoa) ja aina muistaa kysellä miten voin. Minua välillä itseäni mietityttää puhua hänelle keskenmenosta, kun hän on raskaana. Ettei tule " turhia" pelkoja. Mutta hänen mielestään voimme puhua mistä vain. Hän tietää realiteetit eikä niitä puheet miksikään muuta.

Meillä olisi huomenna mieheni veljen tyttären ristiäiset. Tuo vauva syntyi lähes samaan aikaan (ehkä jopa samana päivänä) kun meidän muuttui enkeliksi. Ristiäisten ja tulevan alkionsiirron vuoksi (luulisin) keskenmeno yms. ovat palanneet mieleen ja olo on aika paska. En todennäköisesti mene ristiäisiin. En vain voi, koska " vihaan" tuota pariskuntaa ja vauva " ei merkitse minulle mitään" . Ymmärrätte varmaan. Mieheni on vähän hämillään tuntemuksistani, kun jonkun aikaa jo " voin ihan hyvin" . No, saa luvan nyt ymmärtää minua. Lupasi lukea sen " Syntymätön" - kirjan. Kävin eilen työterveyslääkärillä, kun tämän kaiken päälle meillä on duunissa irtisanomisia (olen osannut odottaa, eikä se minua nyt juuri ole hetkauttanut) ja sain kuulla olevani yksi irtisanottavista. Työntantaja on niin p......., että on helpostus päästä pois. Mutta jotenkin se vain oli piste i:n päälle. Kaikki ryöpsähti mieleen. Ahdistaa, masentaa ja itkettää ja " kauhukseni" olen huomannut, että toivon vauvaa enemmän kuin koskaan aikaisemmin. No, kun pääsin istumaan työterveyslääkärin jakkaralle, itkusta ei tullut loppua.... Sain s-lomaa kaksi viikkoa ja lähetteen psykriatrille konsultaatioon (työskentelen moniongelmaisten aikuisten kanssa, joten työkykyni pitää todella arvioida. enhän ovi auttaa heitä, kun olen itse tässä kunnossa). Aion myös yrittää saada terveyskeskukseen psykologille aikoja. Nyt on alkanut ahdistaa sen verran paljon ja kuitenkin pitäisi yrittää suhtautua positiivisen odottavasti mahdolliseen alkionsiirtoon. Puhun koko ajan " mahdollisesti" alkionsiirrosta, koska minun tuurillani kaikki menee pieleen: joko ei päästä koko siirtoon, tai pakkasessa olevat molemmat alkiot eivät jaksa sulaa hengissä.. Alkiot on pakatettu kahdessa oljessa eli erikseen ja sulatetaan erikseen.

No juu, yritän kyllä ajatella positiivisesti, mutta....



Tulipahan valitettua ;o) Mutta kyllä vähän helpottikin.

" Rankinta" tällä hetkellä on se, että " vihaan" niitä ihmisiä, jotka saava lapsen noin vain ja erityisesti tätä mieheni veljeä ja hänen vaimokettaan. He kun vielä antavat tytölle " meidän tytön nimene" eli nimen, jonka olimme suunnitelleet antavamme mahdolliselle tyttövauvallemme.



Palailen taas.



Otahan Miikuli rauhallisesti, samoin Jonttu. Ollaan yhteydessä!!!!!! Täällä ja ehkä toisillakin palstoilla. Mutta tämä " oma ketju" on huippujuttu.



Vehnis

Nyt on työt ohi (hienooooo! =]), nyt saa sit täytellä lappuja työttömyyskassaan, jos joskus muutaman euron sieltä sais.



Vehnis: Todella harmittaa teidän puolesta, kun pakkasukot ei tärpänneet mukaan.. =/ Toivottavasti pääset pian uuteen yritykseen (luin jostain palstalta että olisit jo halukas yrittämään uudelleen).



Miikuli: kuinka sinun raskaus etenee?



Rakenneultrassa oli kaikki hyvin. Sikiö vastasi viikkoja ja kätilö ei löytänyt vikoja. Silti pelottaa, kun eihän tuollakaan kaikkea havaita.. =/ ja ultralaite oli vain sellanen 2D-laite..



Nyt vietän siis työttömän päiviä. Vielä en ole kerennyt " urakoita" aloittamaan (olen siirtänyt kaikkia siivoushommia yms tänne syksyyn kun " on aikaa" ), ikkunoiden pesun olen ajatellut jos ensiviikolla sais aikaseks.. Ja vaatekaappeja pitäs käydä läpi, tuntuu että joku kerää kaappiin sellasia vaatteita mitä ei ikinä enää välttämättä pidä.. =/ Niin, ja joku käy sekoittamassa ja tuomassa pölyäkin tänne aika usein.. =/ ei oo vielä jäänyt kiinni itseteossa.. =]



Tällä viikolla ollaan menossa vielä kummitytön kanssa laivalle, joten sitä odotellessa.. =] Ja huomenna pitäs mennä muutamaks päiväks miehen vanhempien luo.. Eli vietän nyt varmaan hiljaiseloa ensiviikkoon... =]



Ihania syyspäiviä teille! =]



jonttu 21+6

Muuten kaikki on ihan ok voinnin puolesta, mutta närästys on välillä seuranani, sekä SI-nivel kipeilee yhä. Eilen illalla en meinannut sohvalta ylös päästä, ja ongelmia oli myös yöllä päästä vessaan.. =/ Mutta ehkä tää tästä..

Hienoa ihanaa!! Siis onhan sulla noita oireiluja, mutta raskaus menee hyvin!! mahtavaa!! Tiedän tuon kipuilujutun, kun itsellä on pullistuma selässä. Eli kivutonta päivää ei ole vietetty kolmeen vuoteen. Ja nyt en todellakaan pilaa mahdollisuuksia vauvan suhteen lääkkeillä. Se paracetamol ei kuitenkaan auta. Onneksi saa olla kotona ja lepäillä tarpeen mukaan ja hautoa kipeitä kohtia kuumalla kauratyynyllä. Se todella auttaa. Lisäks voi lenkkeillä päivittäin ihan omaan tahtiin ja silloin kun huvittaa -jos huvittaa-...



Olen käynyt siellä joogassa, ja ihan hyvää sekin kai tekee. Yritän myös venytellä säännöllisesti. Hengitys kun ei enää anna myöten mihinkään kovatempoiseen, kuten reippaaseen kävelyyn. uimassa kävisin, mutta täältä on niin pitkä matka hallille. Kuulosti muuten ihan minun mieheni kommentilta tuo " ei sillä mitään hätää ole" . Hänkään ei tykkää spekuloida pahinta mahdollista, jos ei ole pakko. Itse taas kun elää sen pelon ja epävarmuuden kanssa päivittäin, niin tuntuu kyllä kurjalta tuommoinen sivuuttaminen. Toisaalta onneksi tässä alkaa tosiaan jo pikkuhiljaa usko kasvaa tähän hommaan. Ja ei kai siitäkään mitään tulisi, jos pelkäisimme molemmat kamalasti ja emme uskaltaisi edes elää normaalia arkea. Kai tässäkin asiassa olisi se kultainen keskitie paras! : )



Vehniksen kanssa ollaan vaihdettu kuulumisia tuolla helmipöllöissäkin. Kerroit siitä raskautuneesta työkaveristasi, joka jää taas pian äitiyslomalle. Mun yksi läheinen kaveri ilmoitti kanssa äskön, että on taas raskaana. Esikoisensa täyttää parin vkon päästä vuoden...... On raskautunut aina sormia napsauttamalla. Jopa niin, että on päätynyt nuorena aborttiin viimeisellä laillisella viikolla! Tästä asiasta en pysty hänen kanssaan edes keskustelemaan. Vauva kun olisi ollut elinkelpoinen, mutta vahinko... Toisaalta hän on ollut kyllä ymmärtäväinen ja tukenut minua omien raskautumisongelmieni kanssa.



Uskon vehnis, että kun jäät työttömäksi (hihii, tää on tarttuvaa, vrt minä ja jonttu) niin löydät elämääsi varmasti paljon uusia kivoja asioita. Toki vanha täytyy aina työstää, niin kuin kerroit tekeväsi siellä psykologilla. Toivon, että teillä synkkaa, ja hänellä olisi jonkunlainen ote lapsettomuusongelmiinkin. Ja niin kuin kerroit, nyt sinulla olisi tosiaan hyvä aika käydä uusissa hoidoissa sitten ilman selittelyjä! Toivottavasti hoidot käynnistetään! Yksityisellekin on kai yleensä isot jonot. Itseäni tuo hoitoihin meno ja työvuorojen rukkaamiset ja salailut ressasivat tosi paljon!



Mutta jaksuja ja tsemppiä teille, on niin kiva kuulla teistä ja seurata miten teillä menee!!



: ) miikuli

Tämä pinohan voi kohta kulkea otsikolla " me työttömät" ! =P





Nopeasti kuulumisia: viikon " lomailu" maalla ja laivalla sujui ihan mukavasti. Vatsa kasvaa ja siellä joku potkii. Tuli taas vaan tosi paha mieli kummilapsen isän puheista.. =( tää mies siis tietää keskenmenoista ja " yrityksestä" . Nyt se totes viikonloppuna että " jos te vaan yrititte liikaa, siks ei oo onnistunut" . MIKS SE EI TAJUU ET JOS RASKAUTUU NIIN SE EI OO YRITYKSESTÄ KIINNI, vaan jostain muusta... perskeles! Ja toinen, mikä loukkas vielä enemmän oli se kun se kehtas kysyy että " montako lasta te aiotte hankkii" ... *#¤/%&" )¤( = lista kirosanoja.. miks se ei voi tajuta että olen todella onnellinen kun edes on tähän yhteen mahdollisesti mahdollisuus suotu... mutta heillä kun kaikki on tapahtunut sormia napsauttamalla, niin yritän ymmärtää.. =/ mut se ei todellakaan edes yritä. Ja sillon kun niille tuli esikoinen, niin he luopuivat kissastaan. Nyt ne sano meille, kun mulle kissa on ollut kuin perheenjäsen, että " kyl sit näätte että parempi viedä se piikille" ... perskule että ottaa pannuun tollaset... =/ kumma juttu että en nyt haluu taas vähään aikaan nähdä koko miestä.. se vaimo sentäs ymmärtää jotain, mut mies ei mitään. Ja sit kun kerroin heille että yks ystäväpariskuntakin ehkä mahdollisesti saa ensvuonna pitkään odotetun adoptiolapsen, ja samalla kerroin että enää en yhtään keskenmenoa kestä, että seuraavaks on meilläkin ehkä adoptio ainoo vaihtoehto (vaikka ei siis olla vielä edes naimisissa, seurusteltu kyllä kohta 10v.), niin tää äijä kehtas todeta että " sit jää kyl paitsi kaikista yösyötöistä ja imetyksestä" ... PIIP PIIP PIIP... (= kirosanojen sensurointi)! Eipä sen vaimokaan aikoinaan imettänyt kun ei vaan yksinkertaisesti tullut maitoa, ja mies KEHTAA puhuu tollasta... mut kun ei tajuu niin ei tajuu... Harmi että sit en kyllä nää kummilastakaan kun en haluu tota miestäkään tavata... =/ pitää lähetellä vaan pikkupaketteja postissa.. =] Enkä tiedä mitä mieltä mieheni on, kun tää mies on hänen lapsuuden kaveri, mut itse en ainakaan halua häntä oman lapseni kummiksi. kummiasiasta kun ei vielä olla puhuttu tai sen paremmin mietitty...



Mutta tässä tätä vuodatusta.. =/ piti jonnekin se kirjoittaa, ja tiedän että te ymmärrätte.. =]



Mukavaa alkavaa viikkoa! =]



jonttu rv 22+5

Jonttu, kyllä nuo miehet on välillä tosiaan aika mänttiä sakkia. Ainakin itse totesin taas eilen miksi ei olla mieheni hyvän ystävän kanssa enempää tekemisissä. Kovasti kyselee meidän tekemisiämme, ja kuitenkin tyrmää sitten perään kaiken tyyliin " ei se siihen mennessä onnistu, ei se remontti siloin ehdi valmiiksi, ei se ja ei se" . Mitäs sitten kyselee? Onkohan se jotenkin kateellinen meidän elämästämme? Itsellään on talot, vaimot ja lapset, vuotuiset ulkomaan lomat ja vakituinen työ. Ärsyttävä. Ja kehtasi kieltäytyä taannoin auttamasta eräässä miehelleni tärkeässä tehtävässä. Mieheni on aina ollut valmis auttamaan heitä! Tämän huonosti perustellun kieltäytymisen jälkeen en ole oikein voinut sietää koko miestä. Mieheni takia on vaan pakko. Onneksi ei nähdä kovin usein.



Luulen muutenkin, että ei miehet voi ylipäätään ymmärtää sitä tunteiden kirjoa, mikä lapsettomuuteen, keskenmenoihin jne liittyy. Eihän kyse ole kuitenkaan heidän kropastaan samalla tavalla. Vaikkakin esim. meillä, kun mieheni siittiöiden hedelmöit.kyky todettiin alentuneeksi, niin olihan se miehelleni (tai hänen itsetunnolleen) todella kova paikka. Ja onneksi tilanne ei loppupeleissä ollutkaan ihan niin paha, kuin ensin luulin. Eli omilla geeneillä tässä jäkikasvua odotellaan! : )



Voihan se oikeasti olla, että miehet ei vaan ymmärrä puhumiensa sanojen merkitystä. Juuri esim. imettämiseen, synnyttämiseen yms.liittyen. Ei ole kokemusta eikä ymmärrystä siitä, kuinka kiinteästi ja kokonaisvaltaisesti nämä asiat ovat osa naiseutta. Itse pyrin kyllä välttämään sellaisen henkilön seuraa, jonka sanat loukkaavat tai aiheuttavat pahaa mieltä. Tilanne onkin ikävä, jos niiden sanojen sanoja on esim. omasta perheestä....... no, kaikesta täytyy vaan yrittää selvitä. Ja todella herkillä sitä kyllä välillä on, täytyy myöntää.



Mukavaa syksyn jatkoa! miikuli 21+5

Jep, työttömät tms. vois olla hyvä nimi tälle ketjulle ;o)



On sulla Jonttu vähän hankala tilanne, kun kummilasta olis kiva nähdä, mutta sen isää ei... Mulla on sama tilanne, mutta eri syistä. Eli näen kummilastani aika harvoin, itse asiassa mulla on kyseisestä perheestä kaksi kummilasta. Yritän ajoittaa vierailut silleen, että tämä isä ei ole kotona ja äitiin pidän puhelimitse yhteyttä ja kyselen kuulumisia. Todella älyttömiä sen miehen kommentit! Yritä jättää ne " omaan arvoonsa" .



Miehet kyllä näkee asiat erilailla, en ei voikaan tuntea samoin, koska kyse ei ole niiden kropasta. Meillä kävi tänään yksi lapsettomuudesta dokumenttia tekemään aloittava ohjaaja, joka on itsekin vaimokkeensa kanssa lapsettomuushoidot läpikäynyt, lopputuloksena 1 IVF-lapsi ja sen jälkeen yksi luomulapsi. Tässä tapauksessa mies tiesi, mistä puhui. Hän sanoi, että hoitojen aikana hän ei jotenkin ymmärtänyt puolisoaan olleenkaan niin hyvin kun nyt jälkeenpäin. Mieheni osallistui myös tähän keskusteluun ja olen todella tyytyväinen, että hän sai puhua jonkun samoja kokeneen miehen kanssa!



Meillä alkaa seuraava ja julkisen vika IVF pitkällä kaavalla. Mielenkiintoista tässä on se, että se gyne, jolla kävin jälkitarkastuksessa yksityisellä ja joka on Fertinovan lapsettomuuslääkäri sanoi (olin puh.yht. eilen), että lyhyempi olisi parempi. Hämeenlinnasta pitkään kaavaan kertoivat päällimmäiseksi syyksi ajoituksen punktioon... Jipii, sehän kiva että sen takia pitkä kaava. Aikaisemmasta pitkästä kaavasta nimittäin saatiin kyllä 10 munista, seitsemän hedelmöittyi ja kuusi lähti jakautumaan. Kaksi siirrettiin, muista ei ollut pakkaseen. Ei raskautta. Lyhyt kaava: 6 munista, kuusi hedelmöittyy ja jakautuu normaalisti. Kolme hyvää, yksi siirretään kaksi pakkaseen: raskaus (ja km). Mutta mun järjen mukaan lyhyellä kaavalla päästiin laadullisesti parempaan tulokseen!!!??? En ymmärrä valintaa. Olen puhunut puhelimessa vain IVF-hoitajan kanssa, joka on sitten keskustellut lekurin kanssa. Huoemenna aion soittaa hoitajalle ja pyytää soittoajan lääkärille. Voihan tämä pitkä kaava olla oikea, mutta haluaisin mielelläni kuulla perustelut sen valinnalle, muutkin kun punktion ajoituksen.... koska tämä on nyt vika IVF julkisella. Haluan puhua lääkärin kanssa. Jos hän siitä hermostuu, se on hänen ongelmansa. Minulla on oikeus saada vastaukset kysymyksiini, myös julkisella puolella.

Elikkä jos nyt pitkän kavan mukaan edetään, punktio on suunniteltu viikolle 47. Gonal F:n tilalle Puregon ja Synarela-sumutetta puolet vähemmän kuin ekalla pitkällä kiekalla eli 1suihke molempiin sieraimiin aamuin ja illoin. Eli on tätä annostusta ja yhtä lääkettä muutettu, ehkä siinä olis onnistumisen salaisuus!!!??



Että tällainen purkaus ;o)



Todellakin, onneksi tiedän että ymmärrätte!



Tsemppiä ja jakasamista ja hyviä vointeja teille edelleen!



Halaus, Vehnis

Kävin tosiaan tänään hänen vastaanotollaan yksityisesti ja kyllä hänenkin käytöksensä oli hieman erilaista, kun silloin kun olin potilaana julkisella hänellä. Hän oli jotenkin " vastaanottavaisempi" eikä niin kiireinen. No, julkisella on aikaa 20min+20min lapsettomuudhoitojen suunnitteluun ja yksityisellä yleensä ekalle kerralle varataan aikaa 60min. Onhan siinäkin vissi ero. Ja varmasti työskentely yksityisellä on antoisampaa, kun julkisella. Muutenkin kun rahan muodossa ;o)



Mun IVF-hoidot aloitetaan lyhyen kaavan mukaan heti, kun menkat alkaa eli ensi tai seuraavalla viikolla (tod.näk. ja toivottavasti) alan pistämään Gonal F:ää, joka on jo tuttu lääke. Sitten lisätään jossain vaiheesas jarru Orgalutran ja sitten lopuksi Pregnyl-irrotuspiikki. Jos kaikki menee suunnitelman mukaan, punktio olisi jo kahden-kolmen viikon kuluttua.



Mutta kyllähän tänäänkin löytyi yksi mutka matkaan, joka ei ole mitenkään yllättävää, kun minusta on kyse.... Toinen munasarjani oli kiertynyt kohdun taakse. Tähän mennessä punktiot ovat olleet helppoja, mutta jos tämän munasarjan olinpaikka on " vakituinen" (voi kuulemma olla siellä väliaikaisestikin), saatta olla, että koko munasarjaa ei voida punkteerata... Voi paska....!! Kohta saisivat nämä vastoinkäymiset ja ikävät yllätykset jo loppua. Ehkä mun pitää jo kohta uskoa, ettei meille ole tarkoitusta tulla lasta... Nyt on vähän masis-vaihe päällä, mutta mieliala vaihtelee aika paljon muutenkin.



Käynti yksityisellä oli kuitenkin positiivinen kokemus ja antoi jotenkin erilailla onnistumisen toivoa, tuosta huonosta havainnosta huolimatta. Jotenkin mulla on nyt kuitenkin toiveekkaampi olo, kun muilla kerroilla. Toivottavasti en putoa kovaa ja korkealta...



Onneksi käyn jo valmiiksi terapeutilla... ;o) Ehkä se jotenkin tukee tätä hommaa muutenkin.



Pääasiassa on siis hyvä tunne tästä hommasta.



Tsemppiä teillekin ja yrittäkää jaksaa kipuilujen kanssa.



Vehnis